Uutiset YLE Oulu

Rakkaus luontoon leimahti jo lapsena – Airi Kallunki poikkeaa töistäkin Kuusamon Karhunkierroksen poluille

Mistä on kyse?
  • Airi Kallungin rakkaus luontoon leimahti jo lapsena.
  • Oulangan kansallispuiston opastuskeskuksessa työskentelevä Kallunki jaksaa työnsä ohessakin poiketa luontopoluilla vuosittain kymmeniä kertoja.
  • Airi Kallunki tuntee Karhunkierroksen polut kenties paremmin kuin kukaan.
  • Kallunki osallistuu viikonloppuna juostavaan Nuts Karhunkierros -tapahtumaan.

Airi Kallungin lenkkikenkä tökkää polun ylittävään männyn juureen jo kolmannen kerran lyhyellä kävelylenkillä. Nainen naurahtaa ja koputtaa männyn kylkeen.

– En näköjään osaa kävellä täällä polulla. Pitäisi edetä rivakammin.

Oulangan kansallispuiston jykevää mäntyä koputtaessaan Kallunki heittää ilmoille toiveen; terveenä pitäisi pysyä tulevan viikonlopun Karhunkierroksen Nuts –polkujuoksutapahtumaan saakka. Airi Kallunki aikoo urakoida tapahtumassa 30 kilometrin matkan Juumasta Rukalle.

Luontosuhde syntyi jo lapsena

Airi Kallungin luontosuhde ei ole päässyt rapistumaan vuosikymmenten saatossa. Luonto on läsnä päivittäisessä työssäkin Oulangan luontokeskuksen asiakaspalvelupäällikkönä kansallispuiston jylhissä maisemissa.

Posion Vääräjärvellä yhdeksän sisaruksensa kanssa kasvaneen Kallungin harrastukset löytyivät olosuhteiden pakosta jo lapsena luonnosta.

– Vääräjärvelle jäivät kinttupolut, joita pitkin pieninä kirmasimme kalaan, Kallunki muistelee.

On ehkä syytä harkita kannattaako tapahtuman osallistujamäärää tästä enää kasvattaa. Airi Kallunki

Rakkaus lajiin ei ole hiipunut.

– Jos lähden lenkille vaikkapa maantielle, matkalla on poikettava metsään. Luonto ja metsä ovat minulle tärkeä hyvinvoinnin lähde. Metsästä löydän mielelleni rauhan, Kallunki sanoo.

Kuusamon komeat maisemat ovat tuttuja Airi Kallungille.Ensio Karjalainen / Yle

Kevyellä kävelylenkillä Kallungilla on aikaa tutkia Karhunkierroksen polun pientareet tarkkaan. Tänä keväänä poikkeuksellisen aikaisin sulanut lumi ja varhainen kesä saa Kallungin kasvot loistamaan.

– Neidonkenkä kukkii jo, Kallunki riemuitsee.

Oulangan kansallispuistossa massatapahtuma

Karhunkierroksella järjestetään 25.–26.5. Nuts Karhunkierros polkujuoksutapahtuma.

Tapahtumaan osallistuu 2 500 juoksijaa.

Juoksutapahtuman reitti kulkee osin Oulangan kansallispuistossa.

Oulangan kansallispuiston tunnuskasvi neidonkenkä eli kämmekkä koki kovia vuosi sitten kesällä, kun harvinaista lajia kuvanneet matkailijat talloivat osan kukinnoista.

– Nyt emme enää kerro patikoijille missä neidonkengät kukkivat. Kasvit löytyvät, kun tutkii tarkkaan polun varret, Kallunki vihjaa.

Reitti kuluu massojen alla

Airi Kallunki on oppinut tuntemaan perusteellisesti luontokeskuksen kautta kulkevan Karhunkierroksen. Noin 80 kilometrin vaellusreitin Kallunki kertoo kiertäneensä elämänsä aikana useaan otteeseen, tosin pätkittäin. Hän kulkee Pienen Karhunkierroksen useasti kesäisin.

– Ihmisillä on taipumus hakeutua reitiltä ulos, jolloin syntyy kiertopolkuja. Näin tapahtui viime vuonna Karhunkierroksen polkujuoksutapahtumassakin, kun reitillä oli paikoin paljon lunta. Juoksijat ajautuivat lumisen polun ulkopuolelle, Kallunki kertoo.

Neidonkenkä kukkii tänä keväänä tavallista aikaisemmin Oulangan kansallispuistossa.Metsähallitus

Karhunkierroksen polkujuoksutapahtumaan Nuts Karhunkierros on ilmoittautunut tänä keväänä ennätykselliset 2 500 juoksijaa. Massatapahtuma saa Kallungin mietteliääksi luonnon kulumisen takia.

– On ehkä syytä harkita kannattaako tapahtuman osallistujamäärää tästä enää kasvattaa, Airi Kallunki sanoo.

Lue lisää: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/04/04/mennaan-metsaan-polkujuoksukiertue-alkaa-ilmoittaudu-mukaan-nuuksion

"Ensimmäiset piirakkamarjat kuukauden päästä" – mustikka kukkii ja voi hyvin isossa osassa maata

Mistä on kyse?
  • Mustikka kukkii etuajassa varsinkin pohjoisessa Suomessa.
  • Satonäkymät ovat viime vuoteen verrattuna hyvät.
  • Hallayö verotti mustikkaa paikoin viime yönä.

Mustikkasato näyttää lupaavalta isossa osassa maata, kertoo Luonnonvarakeskus. Marja on puhjennut kukkimaan samaan aikaan lähes koko maassa ja varsinkin pohjoisessa kukinta on kovasti etuajassa. Luken havaintometsissä kukinta on ollut vähintään keskinkertaista, paikoin jopa runsasta.

– Kesä rysähti melkein koko maahan kerralla, sanoo Luken erikoistutkija Rainer Peltola.

Talven ja kevään aikana ei ole tapahtunut mitään sellaista, mikä ennustaisi huonoa mustikkasatoa. Monia kasvustoja nyt vaivaava kuivuuskaan ei haittaa mustikkaa, ellei kuivuus jatku vielä kukintavaiheessa.

Hallayö puraisi Pohjanmaalla ja pohjoisessa

Viime yönä saatiin keskelle lämmintä toukokuuta kuitenkin yksi hallayö, joka vaikuttaa satoon tietyillä alueilla. Peltolan mukaan lämpötila kävi pakkasella muun muassa Pohjanmaalla Alajärvi–Ylivieska-linjalla, Ranualla ja Rovaniemeltä pohjoiseen.

Esimerkiksi Ylivieskan lentokentällä oli Ilmatieteen laitoksen tietojen mukaan pakkasta aamukahden ja puoli kuuden välillä. Enimmillään pakkasta oli melkein kolme astetta.

– Kyllähän niissä lämpötiloissa sillä hetkellä auki olevat kukat tuhoutuu, Peltola sanoo.

Myös yksittäisiä puolukankukkia on kuulemma havaittu. Rainer Peltola

Yksittäinen hallayö ei kuitenkaan pilaa satoa enemmälti, koska mustikan kukat puhkeavat eri aikaan. Samassa varvussa kukkien kanssa voi olla nuppuja ja raakileita, jotka kestävät kylmyyttä paremmin kuin herkät kukat. Lisäksi halla iskee lähinnä alaville maille.

– Eli jos halla on puraissut alueella, voi olla, että mustikkaa täytyy hakea korkeammilta paikoilta.

Lue myös: Tiesitkö nämä 6 marjojen terveyshyötyä? Yksi sopii näyttöpäätettä tuijottavalle, toista suosivat hävittäjälentäjät

Lämpö ja pölyttäjät vaikuttavat nyt eniten

Nyt kukintavaiheessa mustikkasatoon vaikuttavat yöpakkasten lisäksi pölyttäjien määrä ja aktiivisuus. Pölyttäjien kuulumisista ei ole varmoja tietoja, mutta Peltolan mukaan lähtökohdat ovat otolliset. Luminen talvi oli hyvä mustikoiden tärkeimmille pölyttäjille kimalaisille ja lentosäät ovat olleet kunnossa.

– Kun raakilevaiheeseen päästään, ollaan aika selvillä vesillä. Silloin ei ole riskitekijänä enää muu kuin kuivuus.

Se, kuinka kauan kestää ennen kuin kukkiva mustikanvarpu alkaa kasvattaa marjoja, vaihtelee. Lämpimillä paikoilla kypsymisvaiheeseen päästään nopeammin.

– Kuukaudessa voidaan hyvinkin päästä ensimmäisiä piirakkamarjoja poimimaan lämpimiltä paikoilta, Peltola arvioi.

"Oltaisiin aika lailla etuajassa"

Myös muiden metsämarjojen kukinta on kirinyt lämpimän kevään ansiosta edelle tavallista aikataulua. Hilla eli lakka eli suomuurain kukkii jo Ranuankin korkeudella.

Avonaisessa maastossa se on mustikkaa alttiimpi huonoille säille ja viime yön pakkanen on vaikuttanut luultavasti myös hillasatoon.

– Myös yksittäisiä puolukankukkia on kuulemma havaittu, mutta pääkukintaan menee vielä parisen viikkoa. Ja silloinkin oltaisiin aika lailla etuajassa.

Perinteinen oululaisleipomo irtisanoo 101 työntekijää

Oululainen perheyritys Antell luopuu tappiollisesta leipomostaan. 101 työntekijän irtisanomiset ovat alkaneet tänään.

Konserni panostaa jatkossa voimakkaasti kasvavaan ravintola- ja kahvilaliiketoimintaan. Antellilla on valtakunnallisesti noin sata henkilöstöravintolaa ja useita kahviloita.

Toimitusjohtaja Tomi Lanton mukaan leipomoliiketoiminta on ollut yhtiössä jo useita vuosia tappiollista. Antell Leipomot Oy investoi vastikään miljoona euroa muun muassa pakastettuihin paistotuotteisiin ja onnistui leipomomyynnin kasvutavoitteissa. Kasvu ei kuitenkaan riittänyt kannattavuuden parantamiseen.

– Leipomomarkkina on muuttunut jo pitemmän aikaa. Me olimme liian hitaita reagoimaan. Meidän olisi pitänyt investoida aikaisemmin ja enemmän. Olemme liian käsityövaltainen, ja tuotannolliset kustannukset ovat liian korkeita, Tomi Lantto erittelee.

Lähes 140 vuotta jatkunut leipominen loppuu

Varatoimitusjohtaja Annukka Lantto kertoo, että ratkaisu on aiheuttanut perheyrityksessä suurta surua.

– Hallitus oli kuitenkin päätöksessä yksimielinen ja mieliala lopulta levollinen, Annukka Lantto kuvailee.

Koko Katri Antell -konserni työllistää vielä noin 600 henkilöä. Konsernin liikevaihto on Tomi Lanton mukaan kolminkertaistunut viimeisen viidentoista vuoden aikana. Leipomoliiketoiminnan osuus 52,4 miljoonan euron liikevaihdosta on 7,5 miljoonaa euroa.

Antell arvioi leipomotuotteiden markkinaosuudeksi pohjois-Suomessa vajaat kymmenen prosenttia. Yritys aloitti leipomona vuonna 1880.

Henkilökunta hämmennyksen vallassa

Leipomon pääluottamusmies Pertti Ahosola kertoo, että henkilökunnan tunnelmat ovat aamun tiedotustilaisuuden jälkeen vaihdelleet suuresti. Hän on itse työskennellyt jo 35 vuotta esimerkiksi kuuluisan Omenahyvekakun leivonnan parissa.

– Kyllä lopetuspäätös täysin tuli yllätyksenä. Toki tästäkin vaihtoehdosta on puhuttu, mutta en ole ajatuksissani osannut ottaa vastaan, että tämä toiminta loppuisi.

Pääluottamusmies kiittelee työnantajaa aidosta keskustelusta yt-neuvottelujen aikana. Niitä jatkettiin kahdeksan viikon ajan, vaikka laki velvoittaa vain kuuteen viikkoon.

– Meillä leivotaan normaaliin tapaan elokuun loppuun asti. Ja osalla työt jatkuvat senkin jälkeen jälkisiivouksen merkeissä, Pertti Ahosola toteaa.

Leipomon irtisanottavassa henkilökunnassa ei ole eläkeikäisiä työntekijöitä.

– Toivon, että nuoremmille löytyy vastaavia töitä. Nythän markkinoita avautuu toisille leipomoille. Omalla kohdalla ikää on jo sen verran, voi olla huonoa löytää uutta työtä, Pertti Ahosola pohtii.

"Saa ottaa" -lappu ei auttanut, opiskelijan sohva jäi hylättynä rappukäytävään – jokakeväinen ilmiö maksaa kymmeniä tuhansia euroja

Kun opinnot loppuvat ja on aika muuttaa pois opiskelija-asunnosta, moni opiskelija jättää taakseen muutakin kuin opiskelijaelämän.

Opiskelijataloissa tuhansia muuttoja vuodessa

Helsingin opiskelija-asuntosäätiöllä on 9 400 asuntoa ja yli 18 000 asukasta. Asukkaiden vaihtuvuus on keskimäärin 5 prosenttia kuukaudessa. Uusia vuokrasopimuksia tehdään vuosittain noin 10 000.

Turun Ylioppilaskyläsäätiöllä on noin 7 000 asuntopaikkaa ja muuttoja on vuosittain noin 3 000. Näistä noin 700 liittyy vaihto-opiskelijoihin.

Tampereen opiskelija-asuntosäätiöllä on asuntoja 6341 ja vaihtuvuus on noin 44 prosenttia.

Pohjois- Suomen opiskelija-asuntosäätiöllä on noin 5 500 asuntopaikkaa. Vuodessa se tekee noin 2 000 uutta sopimusta.

Erityisesti näin keväisin roskakatoksiin tai niiden viereen raahataan sänkyjä, sohvia, pöytiä ja tuoleja.

Roskakatosten lisäksi hylkytavaraa löytyy muualtakin.

– Asukkailla on taipumuksia hylätä tavaroitaan yhteisiin tiloihin, kuten yhteiskeittiöihin ja käytäviin, joissa omistajan profiloiminen jälkeenpäin on hankalaa, kertoo Turun Ylioppilaskyläsäätiön asuntotoimenjohtaja Pirjo Lipponen-Vaitomaa.

Asuntoihin jätettyjen tavaroiden poisvienti voidaan laskuttaa asukkaalta. Siksi pihat, käytävät ja yhteistilat ovat suosittuja paikkoja hylätä huonekalu.

Ikean tulo lisännyt hylkytavaran määrää. Pirjo Lipponen-Vaitomaa

Kysyimme tietoja hylätyistä huonekaluista ja muusta irtaimistosta Helsingin, Turun, Tampereen ja Oulun opiskelija-asuntoja vuokraavista säätiöistä. Ilmiö on tuttu niin HOASissa, TOASissa, TYSissä kuin PSOASissakin.

– Ilmiö on ollut olemassa aina, mutta kiinteistöpalvelumme on sitä mieltä, että Ikean tulo Turun seudulle on lisännyt hylkytavaran määrää, sanoo TYSin Lipponen-Vaitomaa.

Rappukäytäviin jätetyt kalusteet ovat paloturvallisuusriski ja tukkivat poistumisteitä. Jari Ahonen

Hylätyistä kalusteista aiheutuu asuntosäätiöille isoja kuluja.

– Poisvietävien kalusteiden määrä on vuositasolla kymmeniä kontteja ja kustannus kymmeniä tuhansia euroja, sanoo Tampereen TOASin kiinteistöjohtaja Jari Ahonen.

Pieleen mennyttä kierrätysintoa?

TOASin Ahonen pitää erityisen ongelmallisena sitä, että tavaraa jätetään rappukäytäviin.

– Rappukäytäviin jätetyt kalusteet ovat paloturvallisuusriski ja tukkivat poistumisteitä. Tällainen toiminta on todella vastuutonta muita asukkaita kohtaan, Ahonen sanoo.

Syitä tavaroiden hylkäämiselle voi olla monia. Helpon muuton tavoittelun lisäksi taustalla voi olla aito halu kierrättää.

– Puheisiin pääsemme lähinnä niiden kanssa, jotka hylkäävät tavaroitaan asuntoihin. Heillä on saattanut olla selityksenä esimerkiksi se, että he ovat jättäneet hyväkuntoista tavaraa seuraavalle asukkaalle, joka ei kuitenkaan ole lahjoitusta arvostanut, Lipponen-Vaitomaa sanoo.

– Toki näkee sitäkin, että kalusteisiin jätetään lappua, että joku saa ottaa. Yleensä tavaran hävittäminen kuitenkin jää TOASin vastuulle, kuittaa Ahonen.

Meidän tehtävänämme on yrittää ymmärtää ja jeesiä asiakkaita hankalissa paikoissa. Jari Simonen

Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö arvioi, että Helsingissä hylkytavara ei ole uusi eikä kasvavakaan ongelma. HOASin mukaan nämä jätteet hoidetaan osana normaalia jätehuoltotoimintaa, ja ilmiötä yritetään suitsia neuvonnalla ja viestinnällä.

– Meiltä on juuri lähtenyt asukkaille uutiskirje, jossa kerrotaan tavaroiden oikeista kierrätyspaikoista sorttiasemista ja Helsingin seudulla liikkuvista ongelmajätteiden keräysautoista lähtien, HOASin asiakkuusjohtaja Riitta Pulkka sanoo.

HOAS neuvoo huonekalujen hävittämisestä myös nettisivullaan.

"Monilla ei ole autoja"

Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiön palvelupäällikkö Jari Simonen uskoo, että enemmän kuin pahantahtoisuudesta, ilmiössä on kyse siitä, että isojen esineiden poiskuljettaminen on monesti opiskelijoille hankalaa.

– Monilla ei ole autoja, joten tavaroiden roudaaminen kierrätykseen on vaikeampaa.

Lavan toimittaminen tulee halvemmaksi kuin se, että joka viikko kuljetellaan yksittäisiä sohvia tai pöytiä kaatopaikalle. Jari Simonen

Oulussa asukastoimikunnat ovat järjestäneet keväisin asuinalueille vaihtolavoja, joihin roskiin menevät tavarat voi laittaa. Se on myös säätiölle edullista.

– Lavan toimittaminen tulee halvemmaksi kuin se, että joka viikko kuljetellaan yksittäisiä sohvia tai pöytiä kaatopaikalle, Simonen sanoo.

– Meidän tehtävänämme on yrittää ymmärtää ja jeesiä asiakkaita hankalissa paikoissa.

Turussa yhdeksi ilmiön syyksi nähdään kansainväliset vaihto-opiskelijat ja tutkinto-opiskelijat, joiden muuttoja TYS yrittää helpottaa.

– Heidän on mahdotonta ottaa mukaansa poismuuttaessaan mahdollisia huonekalujaan tai muuta sellaista. Toimitamme vaihto-opiskelijakohteisiin vaihtolavoja lukukauden päättyessä, kertoo TYSin Lipponen-Vaitomaa.

Kelan ruuhkainen puhelinpalvelu kuumentaa tunteita – oikeusasiamies patistaa parempaan palveluun

Mistä on kyse?
  • Kela ruuhkautui, kun sille siirrettiin vuonna 2017 iso osa kuntien toimeentulotukia koskevista tehtävistä.
  • Palveluissa on yhä kehitettävää, vaikka Kela on palkannut 1000 työntekijää uudistuksen johdosta
  • Oikeusasiamies patistaa Kelaa parantamaan asiakaspalvelua.
  • Kuntien sosiaalitoimistoissa paikataan edelleen Kelan palveluaukkoja.

Kolmekymppinen Heidi Hietalahti erityislapsineen on joutunut turvautumaan Kansaneläkelaitoksen tukiin usein sen jälkeen, kun sairastelu rikkoi perheen talouden.

Velkaisesta omistusasunnosta Pohjois-Suomessa oli luovuttava. Kotikaupunki vaihtui Ouluun, kun uudet opinnot alkoivat.

Perhe hätkähti, kun yhtäkkiä he eivät sopineet oikein mihinkään yhteiskunnan tukijärjestelmiin. Heidi Hietalahti hämmästelee, kuinka raittiina ja rahattomana Suomessa voi hukkua pykälien väliin ja lisäselvityspyytöihin pitkiksi ajoiksi.

– Pahimmillaan päätöksiä saa odottaa useita kuukausia. Puhelinpalvelusta ei saa ketään kiinni, ja konttorissa on ihan turha lähteä käymään, Heidi Hietalahti kokee.

Heidi Hietalahti kertoo, että perhe voi ajautua talousvaikeuksiin myös ilman päihdeongelmia.Risto Degerman / Yle

Apua tarvitsevien mielestä erityisen ongelmallista on saada Kelasta apua kiireellisissä tilanteissa. Kela ei myönnä tukia puhelimessa. Kiireellisetkin ratkaisut käsitellään erikseen, lakisääteisesti kahden virastotyöpäivän sisällä.

– Jos on esimerkiksi kyse lääkkeistä tai ruuasta, niin ei siinä auta kaksi päivää. Se on liian pitkä, Heidi Hietalahti puuskahtaa.

Kela: Soittakaa päivystysasioissa kunnan sosiaalitoimistoon

Kansaneläkelaitos ei ole muuttamassa palveluaikojaan. Kela siirtyi viime helmikuussa puhelinpalveluun, joka alkaa klo 9 ja päättyy klo 16. Tänä aikana koko asiakaspalveluhenkilökunta vastaanottaa puheluita. Takaisinsoittoja asiakkaille hoidetaan varsinaisen palveluajan päätyttyä klo 16 alkaen.

Aivan lähiaikoina aloittaa jälleen 55 uutta henkilöä puhelinpalveluissa. Elise Kivimäki

Toimeentuloturvaetuuksien osaamiskeskuksen päällikkö Pasi Pajula korostaa, että kiireellisissä tapauksissa esimerkiksi lääkkeitä ja ruokaa koskevia päätöksiä pyritään Kelassa tekemään heti hakemuksen saapumispäivänä. Laki toimeentulotuesta edellyttää kiireelliseksi luokiteltua päätöstä viimeistään saapumista seuraavana arkipäivänä.

Virka-aikojen ulkopuolella Kela kehottaa hakemaan apua kunnan sosiaalipäivystyksestä. Lain mukaan kunnat voivat päivystyksessä myöntää täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea myös ilman Kelan ensin tekemää perustoimeentulopäätöstä.

Kuntien sosiaalitoimistot paikkaavat Kelan tehtäviä

Kuntien sosiaalitoimistoissa kuunnellaan surullisina ja turhautuneina asiakkaiden yhteydenottoja asioissa, joissa rahat, vastuut ja resurssit ovat nykyisin Kansaneläkelaitoksella.

Esimerkiksi Oulussa osa vanhoista asiakkaista on turhaan toivonut pääsyä takaisin kaupungin asiakkaaksi. Vuoden 2017 Kela-uudistuksessa kaupungilta vähennettiin kymmeniä etuuskäsittelijöitä, jotka tunsivat hyvin paikalliset asiakkaansa.

Kelassa etuuskäsittelijät työskentelevät valtakunnallisesti, eli Oulussa saatetaan hyvinkin käsitellä vaikkapa helsinkiläisten asioita. Oulun kaupungin sosiaalijohtaja Arja Heikkisen mukaan paikallistuntemuksen puuttuessakin Kela pystyy tarjoamaan valtakunnallisesti yhdenmukaisempia ratkaisuja.

Olemme kiinnittäneet Kelan huomiota kiireellisten hakemusten käsittelyyn. Tapio Räty

Juuri ennen toimeentulotukiuudistusta Kela uudisti organisaatiotaan. Siinä henkilökuntaa jaettiin asiakaspalvelun ja etuuskäsittelyn kesken palvelun laadun parantamiseksi. Asiakas saattaa nykyisin joutua selvittelemään asioitaan usealle eri henkilölle.

– Tietenkin toivoisi, että monen asiointipisteen tilanne selkiytyisi. Kelalla on asiakaspalvelu erikseen, jonne asiakas ensin selittää tilanteensa, minkä jälkeen ratkaisuyksikkö saattaa tehdä kielteisen päätöksen. Sen jälkeen henkilö voi tulla vielä kuntaan, Arja Heikkinen luettelee.

Oikeusasiamies patistelee

Eduskunnan oikeusasiamies odottaa lähiaikoina vastauksia Kansaneläkelaitokselta kiireellisten päätösten tehostamiseksi.

Kelan tulisi olla ripeämpi hakemusten ja oikaisujen käsittelyssä sekä nopeuttaa puhelinpalveluaan, korostaa esittelijäneuvos Tapio Räty oikeusasiamiehen toimistosta. Hän huomauttaa, että Kela joutuu jatkuvasti myös korjailemaan omia päätöksiään.

– Me olemme aika paljon kiinnittäneet Kelan huomiota esimerkiksi kiireellisten hakemusten käsittelyyn, korostettu Kelan ja kunnan välistä yhteistyötä, joka näyttää, että se ei toimi aina.

– Ihmisten pitäisi tosiasiassa pystyä asioimaan Kelan järjestelmissä myös kiireellisessä tilanteessa, Tapio Räty painottaa.

Kela myöntää, että maaliin on vielä matkaa

Kela otti vastaan kunnilta siirtyneet tehtävät selvästi alimitoitetulla määrällä työntekijöitä. Ratkaisut ruuhkautuivat ja määräajat ylittyivät. Kun kunnissa vastaavia päätöksiä käsitteli jopa pari tuhatta asiantuntijaa, Kela on tähän mennessä palkannut tehtäviin noin tuhat työntekijää.

Henkilöstöä saisi olla vieläkin enemmän. Heli Martinmäki

Kansaneläkelaitos on pyrkinyt vauhdittamaan toimeentulotukipäätösten käsittelyä ja puhelinpalveluita palkkaamalla edelleen lisää henkilökuntaa. Mutta yhä, kun puhelin soi, kolmeen soittoon viidestä ei ehditä vastaamaan.

Matkaa maaliin on vielä, tunnustaa Kelan asiakkuuspalvellujen tulosyksikön johtaja Elise Kivimäki.

– Aivan lähiaikoina aloittaa jälleen 55 uutta henkilöä puhelinpalveluissa, uudessa Jyväskylän yhteyskeskuksessa, Elise Kivimäki lupaa.

Kelan toimihenkilöt ry:n puheenjohtaja Heli Martinmäen mukaan erityisesti kiireellisiä tapauksia ratkotaan edelleen ylitöinä työpäivän jatkeeksi.

– Henkilöstöä saisi vieläkin olla enemmän. On muistettava, että Kelan aikana myös perustoimeentulotukien lukumäärä on kasvanut selvästi kuntien aikaan verrattuna, Heli Martinmäki sanoo.

Nuori perheenäiti Heidi Hietalahti tunnustaa, että on suorastaan hermostunut Kelalle useita kertoja.

– Monta kertaa. Joskus olen ihan joutunut soittamaan ja pyytämään anteeksi sanomisiani, hän pahoittelee.

Vaikeat intiimialueen leikkaukset saivat Fanny Riekin tuntemaan itsensä epänormaaliksi naiseksi – itsetunto palautui alastomana näyttämöllä

Mistä on kyse?
  • Oululainen Fanny Riekki, 24, sairastaa Crohnin tautia ja hän on kokenut itsetunto-ongelmia sairauden vuoksi.
  • Riekki on joutunut sairauden vuoksi leikkaushoitoon, jonka vuoksi hän joutui olemaan vuodepotilaana useita kuukausia.
  • Nainen on saanut apua terapiasta ja teatterista. Tällä hetkellä hänen vointinsa on hyvä.

Noin kolme vuotta sitten oululainen Fanny Riekki asteli teatterilavalle. Alastomana.

Kyseessä oli Suuri Peto -näytelmä, joka käsitteli okkultisti Aleister Crowleyn elämää. Näytelmään kuului seksikohtauksia ja alastomuutta. Riekki esitti näytelmän naispääosan Crowleyn Rose-vaimona.

Näytelmällä oli Riekin elämään käänteentekevä vaikutus. Vielä muutamaa vuotta aiemmin hän ei olisi voinut kuvitellakaan näyttäytyvänsä kenellekään alastomana, vähiten kokonaiselle teatteriyleisölle.

24-vuotias Riekki sairastaa tulehduksellista suolistosairautta, Crohnin tautia. Sairauden oireisiin kuuluu esimerkiksi se, että vatsa on sekaisin lähes koko ajan. Fyysisten oireiden lisäksi myös Riekin henkinen puoli on ollut koetuksella.

– Sairaus vaikutti itsetuntooni etenkin naisena. Vatsaoireet eivät ole tietenkään kenellekään helppoja, mutta jotenkin annetaan sellainen kuva, etteivät naiset käy kakalla.

Jatkuva ripuli ei ole kuitenkaan ainoa kiusa, jonka Crohnin tauti saa aikaan. Sen Riekkikin sai huomata pian sairastumisensa jälkeen.

Kahden vuoden odottelu

Vatsaoireet alkoivat, kun Fanny Riekki oli 14-vuotias. Maha oli sekaisin joka päivä riippumatta siitä, mitä hän oli syönyt.

Riekki kävi useita kertoja lääkärillä, mutta jäi ilman apua. Nainen koki, etteivät lääkärit ottaneet häntä tosissaan. Avuksi tarjottiin laktoosittoman ruokavalion aloittamista ja ravintoterapiaa.

Oireet jatkuivat kaksi vuotta. Nuoren naisen voimat ehtyivät päivä päivältä, ja lopulta hän ei muistanut edes koulumatkoistaan mitään. Kun Riekin sääriin ilmestyi kyhmyruusuja, alkoivat lääkärit ottaa oireet tosissaan.

– Lääkäri sanoi, että tämähän johtuu selvästi jostain suolistollisesta ongelmasta. Vasta silloin pääsin tutkimuksiin.

Tulehdukselliset suolistosairaudet
  • Tulehdukselliset suolistosairaudet ovat lisääntyneet merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana.
  • Suomessa on jo lähes 50 000 sairastunutta.
  • Taudin aiheuttajasta ei ole täyttä selvyyttä. Kolme tärkeintä tekijää taudin puhkeamiseen ovat kuitenkin ympäristötekijät, suoliston mikrobiomia ja ravintotekijät.
  • Tulehdukselliset suolistosairaudet ovat teollistuneiden maiden sairauksia. Muun muassa korkea hygieaniataso voi altistaa taudeille.

Riekki joutui painimaan kaksi vuotta kipujen kanssa ennen diagnoosia. Crohnin taudin nopea diagnosointi on Helsingin yliopistollisen sairaalan vatsakeskuksen osastonlääkäri Pauliina Molanderin mukaan tärkeää.

Mitä nopeammin sairaus löydetään, sitä vähemmän syntyy komplikaatioita.

– Jokainen pahenemisvaihe lisää komplikaatioiden riskiä. Myös alkuvaiheen leikkaushoidon tarvetta voidaan vähentää, kun diagnoosit tehdään ajoissa.

Fanny Riekin ensimmäinen ajatus diagnoosin saamisen jälkeen oli helpotus. Nyt sairaudella oli viimeinkin oikea nimi, eivätkä oireet olleet mielikuvituksen tuotetta.

Helpotuksen jälkeen tuli pelko. Pelko siitä, että sairaus tulee kulkemaan mukana koko loppuelämän.

– Elin kuin sumussa. En ajatellut sairauttani hirveästi, koska olin niin kipeä. Sen kanssa vain eli.

Kaksi vuotta diagnoosin jälkeen Riekin sairaus paheni.

Naiseus koetuksella

Crohnin tauti saattaa aiheuttaa tulehduksen leviämisen suolen seinämän läpi muodostamalla käytäviä eli fisteleitä esimerkiksi intiimialueelle. Fistelit voivat vuotaa nestettä tai aiheuttaa paiseita (Crohn ja Colitis ry).

Fisteleitä ilmaantuu noin 25 prosentille Crohnin tautia sairastavista ihmisistä. Fanny Riekki kuuluu tähän ryhmään. Vuonna 2012 hän joutui useaan fistelileikkaukseen.

– Silloin minun itsetuntoni romuttui täysin, koska fistelit olivat niin hankalassa paikassa.

Sairauden pahimpina aikoina Riekki oli hyvin masentunut. Ystävien kehotuksesta hän hakeutui terapiaan.Timo Nykyri / Yle

Tyypillisesti fistelit puhkeavat peräaukon lähettyville, mutta näin ei ollut Riekin tapauksessa. Hänelle fistelit tulivat sinne, minne "nainen voisi niitä vähiten toivoa".

– Kun toistuvia leikkauksia tehtiin niin hankalalle alueelle, koin itseni silvotuksi. Se oli se, mikä romutti minut.

– En ollut enää normaali nainen, vaan jollain tapaa vajavainen.

Leikkausten jälkeen Riekki oli vuodepotilaana noin viisi kuukautta. Toipumisen aikana Riekki pysytteli kotona, jossa ystävät kävivät tervehtimässä häntä. Muuta sosiaalista elämää hänellä ei tuolloin ollut.

Mieli alkoi mustua.

– Pahimpina aikoina toivoin, että jäisin rekan alle. Onneksi pystyin kertomaan siitä ystävilleni, ja heidän opastamanaan hakeuduin terapiaan.

Suomalainen arvomaailma ei tue kroonikkoa

Fyysiset oireet ja kivut ovat osa kroonisesta sairaudesta kärsivän arkea. Sairaus myös nakertaa itsetuntoa. Siihen on monia syitä, mutta yksi niistä liittyy työterveyspsykologi Vojna Tapolan mukaan vahvasti suomalaiseen arvomaailmaan.

– Suomessa ihmiset arvostavat itsenäisyyttä, kovaa työn tekoa ja yksilönvastuuta. Kroonista sairautta sairastava on riippuvainen muista ihmisistä. Jos arvot eivät tue sitä, että avun pyytäminen on sallittua, saattaa ihminen kokea häpeää ja syyllistää itseään.

Krooniset sairaudet alkavat myös helposti määritellä ihmisen identiteettiä. Ihmisen aiempi persoona ikään kuin korvautuu sairaan identiteetillä.

– Ihminen ei ole kuitenkaan sairautensa, vaan hänessä on paljon muutakin. Joskus sairastunut ei välttämättä enää tiedä, kuka hän on. Ja se tulee rakentaa uudelleen, Tapola kertoo.

Sitä kunnioitettiin, että ihmisillä ei ollut vaatteita päällä. Fanny Riekki

Kroonista tautia sairastavalle tulisikin tarjota automaattisesti apua myös henkiseen jaksamiseen.

– Terveydenhuollossa tilanne tulee nähdä kokonaisuutena ja tarjota apua. Ei pitäisi odottaa, että asiakas itse pyytää lähetettä psykologille. Jos hoitoa tarjotaan, niin kyllä ihmiset siihen usein tarttuvat, Tapola sanoo.

Sairastumisen jälkeiset neljä vuotta olivat Riekille vaikeimmat. Sairaus oli hänenkin kohdallaan pitkälti ainoa asia, mikä määritteli hänet ihmisenä ja naisena.

– Minulla oli toipumisvaiheessa kausi, jolloin esittelin itseni sanomalla: "Moi, olen Fanny ja minulla on Crohnin tauti". Se piti saada nopeasti kerrottua, jotta ihminen sai päättää heti, haluaako hän lähteä vai jäädä elämääni.

Teatteri vapautti

Riekki käsitteli sairautensa aiheuttamia itsetunto-ongelmia terapiassa vajaan vuoden. Lopullinen läpimurto tuli vasta teatterissa ja Suuri Peto -näytelmän naispääosassa.

Riekki haki Oulun ylioppilasteatterin (OYT) näytelmään ystävän kehotuksesta. Aiempaa näyttelijätaustaa naisella ei ollut – koulunäytelmiä lukuun ottamatta.

Riekki kertoo castingin olleen jännittävä. Näytelmään hakijat kävelytettiin haastateltavien eteen huput päässä ja heiltä kysyttiin kysymyksiä, kuten mitä on rakkaus ja mitä on magia.

Riekki näytteli myös Noitavasara-näytelmässä, joka on jatko-osa Suureen Petoon.Heidi-Maria Huotari

Myöhemmin samana päivänä Riekki odotti muiden hakijoiden kanssa roolien jakoa. Kun kuului huuto: "Fanny Riekki, Rose Kelly!", alkoivat kaikki taputtaa.

– En ollut vielä tuolloin perehtynyt Crowleyn maailmaan, joten kysyin kuka Rose on. Joku vastasi minulle, että naispääosa. Olin todella yllättynyt, mutta onnellinen.

Teatteria parempaa paikkaa itsensä ja oman kehonsa hyväksymiseen ei Riekin mukaan olisi voinut olla. Alastomuutta kokeiltiin aluksi teatterin treeniporukan kanssa suomalaisittain perinteisessä ympäristössä, saunassa.

– Alastomuus pelotti aluksi. Mutta treenikaudella asia hoidettiin tosi hyvin. Sitä kunnioitettiin, että ihmisillä ei ollut vaatteita päällä.

Muutamaa kuukautta myöhemmin Riekki seisoi teatterin lavalla. Vapautuneena.

– Se oli sellainen paikka, että piti hyväksyä oma keho uudelleen. Oikeasti hyväksyä. Ja se olikin sitten hyvä juttu.

Seurustelu tuntui mahdottomalta

Nyt Fanny Riekki on näytellyt kolmessa OYT:n näytelmässä. Teatteri on ollut äärettömän hyvä väylä käsitellä vaikeita asioita.

– Olemme vitsailleet treeneissä, että teatteri on sellaista köyhän miehen terapiaa.

Teatterin avulla hän kertoo myös haastavansa itsensä – nyt kun niin voi taas tehdä.

– Kun selvisin leikkauksista ja muista syövereistä, minulle tuli sellainen olo, että minulla on jotain annettavaa. Piti saada ulos jotain.

Tein henkisesti itse omat muurini ja esteeni. Fanny Riekki

Poikaystävänsä Riekki tapasi sairastumisensa jälkeen. Aluksi seurustelu tuntui mahdottomalta ajatukselta. Riekki koki, ettei voisi kelvata kenellekään.

– Olin erilainen, koska minulle oli tehty leikkauksia. Koin, että ne vaikuttivat naiseuteeni niin paljon, etten voinut kuvitellakaan päätyväni parisuhteeseen.

Terapia ja teatteri kuitenkin auttoivat ymmärtämään, että hän on ihminen ja nainen, ja että hänellä on oikeus olla parisuhteessa.

– Ja onneksi tapasin ymmärtävän ihmisen.

Henkiset rajoitteet olivat pahimmat

Yleensä Crohnin taudin tuomat rajoitteet ovat fyysisiä. Fanny Riekin pahimmat rajoitteet ovat kuitenkin olleet henkisiä.

– Tein henkisesti itse omat muurini ja esteeni.

Sairaudella on ollut myös positiivisia vaikutuksia Riekin elämään. Hän kertoo tutustuneensa uusiin ihmisiin, tulleensa tietoisemmaksi, mitä suuhunsa laittaa ja kuuntelevansa paremmin kehoaan.

– Sairaus on opettanut sellaista hyvää itsetietoisuutta.

Riekki on aloittanut uuden biologisen lääkityksen, jonka ansiosta hänen vointinsa on nykyään hyvä.Timo Nykyri / Yle

Tärkeintä sairastumisen hyväksymisessä on Riekin mielestä se, että antaa itselleen aikaa ja on kärsivällinen. Kaikki lääkkeet eivät toimi kaikille ja ikävistä oireista saattaa joutua kärsimään pitkäänkin.

– Itsensä hyväksyminen on ehkä tärkeintä. Eihän meillä ole muuta kuin oma itsemme.

Krooninen sairaus voi pahimmillaan sekoittaa koko elämän. Myös Riekille niin kävi hetkeksi, mutta tällä hetkellä hänen suunnitelmansa tulevaisuudelle ovat selvät. Hän aikoo jatkaa teatterin parissa ja hakee tänä keväänä Teatterikorkeakouluun.

Tällä hetkellä tilanne myös sairauden kanssa on hyvä. Uusi lääkitys toimii, eikä sairaus rajoita kovinkaan paljon.

– Nyt minä elän sairauden kanssa juuri sellaista elämää kuin sen kanssa kuuluisikin elää.

Väyrysen käynnistämään tuolien vaihtoon saadaan tänään lisäselvyyttä

Brysselistä eduskuntaan palaavan Paavo Väyrysen käynnistämään tuolien vaihtoon saadaan tänään lisäselvyyttä. Väyrysen tilalle europarlamenttiin siirtyy kansanedustaja Mirja Vehkaperä (kesk.), jonka paikan eduskunnassa ottaa Eija Nivala (kesk.).

Nivala on kuitenkin ilmoittanut hakevansa vapautusta kansanedustajan työstä, jos hänet valitaan Ylivieskan kirkkoherraksi. Kirkkoherran vaali pidetään tänään. Seuraavana jonossa Arkadianmäelle on Hanna-Leena Mattila (kesk.) Raahesta.

Hän aikoo ottaa paikan vastaan, jos se vapautuu.

Salamarintama pyyhkii jytisten Suomen yli – pilvistä putoili nallekarkin kokoisia rakeita

Itku pitkästä ilosta, sanoo kansanviisaus. Meteorologin kielellä sama kuuluu näin:

– Pitkä helle loppuu ukkosiin, kuten Ylen meteorologi Anne Borgström asian muotoilee.

Lämpimän ilman päälle tulee kylmää, ja lämmin ilma nousee voimakkaasti. Syntyy korkeita pilviä, joissa jääkiteet kiihdyttelevät hurjia matkoja synnyttäen sähkövarausta. Se sitten pamahtaa salamana. Katso tästä, kuinka ukkospilvi syntyy.

Näin kävi seitsemän toukokuisen hellepäiväjakson päätteeksi torstaina. Aika tarkalleen kello 13 alkoi rytistä, kun Kainuussa paukkuivat ensimmäiset tämän päivän ukkoskuurot. Jo eilen saatiin esimakua, kun laskettiin yhteensä 1 100 salamaa.

Seurasi Salosta koilliseen Kuusamoon ulottuva ukkosrintama, joka on paukutellut varsin mallikkaasti iltapäivän ja alkuillan mittaan. Salamoinnin etenemistä voi käydä katsomassa Ilmatieteen laitoksen kartasta täältä.

Borgströmin keräämän tilastotiedon valossa kyseessä oli kohtalaisen kova ukkosrintama. Maasalamoita laskettiin hieman yli iltaseitsemään mennessä 2 823 ja pilvisalamoita jopa 7 768.

Vertailuaineistona voi pitää viime vuoden Kiira-myrskyä elokuulta, jolloin laskettiin reilut 6 300 maasalamaa. Kaikkiaan viime vuonna laskettiin noin 32 000 salamaa. Pahin tai paras salamavuosi miesmuistissa oli vuosi 1972. Silloin taivas sinkosi noin 400 000 salamaa.

Ihan ilman seurauksiakaan ei luonnonnäytelmää seurattu. STT kertoo, että Pohjois-Savossa Siilinjärvellä kaksi vierekkäistä omakotitaloa joutui salamaniskun kohteeksi.

Salamaniskut eivät aiheuttaneet tulipaloja tai henkilövahinkoja talojen asukkaille, mutta pelastuslaitoksen mukaan talojen sähköverkot kärsivät vahinkoja. Rakennuksilla oli etäisyyttä noin 60 metriä, STT raportoi.

Vettäkin tuli torstaina – ja rakeita. Paikallisesti lyhyissä kuuroissa satoi jopa 35 millimeteriä vettä Joutsassa ja Kuopiossa.

Rakeita tuli paikoin, ja havainnot niiden koosta venyivät jopa senttiin. Borgströmin mukaan silloin rakeiden on ylhäällä pilvissä täytynyt olla jopa parisenttisiä. Siis reilun nallekarkin kokoisia!

Ani harva pääsee nykyään opiskelemaan lääkäriksi ilman kallista valmennuskurssia: "Suunnattu varakkaalle keskiluokalle" – keskustele

Lääkäriksi opiskelevien Salla Valkkion ja Simo Sarimon kevään urakka on ohi. Omien opintojensa ohessa Valkkio ja Sarimo ovat opettaneet valmennuskurssilla lääketieteelliseen tiedekuntaan pyrkiviä nuoria. Pääsykoepäivä on tänään keskiviikkona.

Valkkio opiskelee lääketiedettä Tampereella ensimmäistä vuotta. Hän muistaa vielä hyvin oman pääsykoekeväänsä, joka oli "todella hermostuttava".

– Näin jälkikäteen ajatellen, ehkä se olisi vähemmälläkin stressaamisella hyvinkin luonnistunut, Valkkio sanoo.

Valkkio uskoo, että hänen kokemuksistaan on ollut hyötyä valmennuskurssilaisillekin.

– Kun omasta hakuajasta on lyhyt aika, muistaa vielä omat oivallukset ja on ehkä pystynyt siirtämään niitä eteenpäin.

Tehdäänpä valintakokeissa mitä tahansa muutoksia, niin valmennusyritykset kyllä löytävät oman bisneksensä. Minna Hallia

Neljännen vuoden opiskelija Simo Sarimo uskoo, että rento asenne tuo hyviä tuloksia. Hän on valmentanut nuoria pääsykokeeseen jo monena keväänä.

– On aivan loistavaa nähdä täällä koulussa ne, jotka ovat olleet omalla kurssilla, sanoo Sarimo.

Yhdellä kokeella voi hakea nyt monelle paikkakunnalle

Lääketieteellisen opiskelijavalinnat tehdään tänä vuonna ensimmäistä kertaa yhteisvalinnalla. Se tarkoittaa, että yhdellä kokeella voi hakea vaikka kaikkiin viiteen suomenkieliseen ja yhteen ruotsikieliseen hakukohteeseen.

Lääketieteellisten alojen yhteisvalinnan koordinaattori Minna Hallia sanoo, että tämä on sekä etu että haitta.

– Aiemmin saattoi hakea vain yhteen paikkaan kerrallaan. Nyt valinnanvapaus lisääntyy, kun hakija voi pyrkiä samalla kokeella vaikka Ouluun, Tampereelle ja Kuopioon. Toisaalta tämä tarkoittaa myös sitä, että kilpailu opiskelupaikoista lisääntyy.

Tänä vuonna lääketieteen hakukohteisiin oli reilut 7 300 hakijaa, mikä on yhtä paljon kuin viime vuonna. Hakemuksia oli yli 21 000, mikä tarkoittaa, että yksi henkilö haki keskimäärin kolmeen kohteeseen.

Hallian mukaan oli yllätys, että moni haki vain yhtä paikkaa.

– Ainakin minut yllätti se, että hakemuksia ei laitettu enempää. Osittain hakijat ovat käyttäytyneet kuin ennenkin, eli hakeneet vain yhteen paikkaan, osa taas on laittanut hakemuksen kaikkiin.

Valmennuskurssien merkitys ei ole vähentynyt

Suuri osa lääkäriopintoihin hyväksytyistä on käynyt valmennuskurssin. Viime vuonna korkeakouluopiskelijoille tehdyn Eurostudent-kyselytutkimuksen mukaan joka toinen lääketieteen opiskelija on osallistunut valmennuskurssille. Tampereen lääketieteellisen tiedekunnan sisäänpäässeille tehdyn kyselyn mukaan prosenttiosuus nousee liki 90:een. Viime vuonna se oli 87 prosenttia.

Pisimmät valmennuskurssit alkavat jo edellisenä syksynä. Kurssit maksavat satasista tuhansiin euroihin opetuksen laajuudesta ja kestosta riippuen.

Valmennuskurssit ovat selkeästi eriarvoistavia. Ne on suunnattu varakkaalle keskiluokalle. Harri Melin

Korkeakoulujen pääsykokeet muuttuvat nyt soveltavampaan suuntaan. Ajatuksena on, että ne eivät vaadi enää niin pitkää valmistautumista tai pääsykoekirjojen ulkoa opiskelua. Tällä pyritään mm. nopeuttamaan opiskelupaikkojen saantia ja vähentämään pääsykoebisnestä.

Tavoitteesta ollaan vielä kaukana. Valtioneuvoston maaliskuussa julkaistun tutkimuksen mukaan opiskeluihin pääsy ei ole nopeutunut toivotulla tavalla.

Lääketieteellisen pääsykoe muuttui jo vuonna 2012, jolloin pääsykoekirjat poistuivat. Nykyään koe perustuu lukion biologian, kemian ja fysiikan pakollisiin ja syventäviin kursseihin. Hallia sanoo, että jo silloin lääketieteellisillä aloilla pyrittiin suitsimaan pääsykoebisnestä.

– Tavallaan teimme jo etupainotteisesti sen, mitä opetusministeriö nyt on ajamassa. Tuolloin ajateltiin, että muutos vähentäisi valmennuskurssien merkitystä, mutta kurssien toiminta on jatkunut entisellään, vain niiden sisältöä on muokattu, Hallia sanoo.

"Valmennuskurssit ovat selkeästi eriarvoistavia"

Vuoteen 2020 mennessä kaikissa tiedekunnissa yli puolet opiskelijoista pitää valita ylioppilastodistuksen perusteella. Lisäksi pääsykokeita muutetaan kaikilla aloilla soveltavampaan suuntaan, jolloin esimerkiksi osa materiaaleista jaetaan kokelaille vasta koetilaisuudessa.

Tampereen yliopiston vararehtori ja sosiologian professori Harri Melin toivoo, että parhaillaan toteutettava pääsykoeuudistus vähentää valmennuskurssien merkitystä.

– Valmennuskurssit ovat selkeästi eriarvoistavia. Ne on suunnattu varakkaalle keskiluokalle, Melin sanoo.

Professori Harri Melin on huolissaan siitä, että valmennusyritykset saattavat jatkossa keskittyä lukio-opintoihin.Antti Eintola / Yle

Ylioppilastodistuksen perusteella tehtävä valinta tuskin tappaa valmennuskursseja.

– Huoli, jonka näen on se, että valmennuskurssit liittyvät lukioihin, Melin sanoo.

Samalla kannalla ovat myös lääketieteellisen yhteisvalintaa koordinoiva Minna Hallia sekä Ekonomivalmennuksen toimitusjohtaja Jukka Köngäs.

Jukka Köngäs arvioi maanantain Helsingin Sanomissa, että valmennuskurssilaisten määrä säilyy vähintään ennallaan tulevinakin vuosina. Köngäksen mukaan kurssit menettäisivät merkitystään ainoastaan siinä tapauksessa, että koe perustuisi kokonaan vasta paikan päällä jaettavaan materiaaliin.

– Valmennuskurssit ovat liiketaloudellista toimintaa, ja tehdäänpä valintatavassa mitä tahansa muutoksia, niin valmennusyritykset kyllä löytävät oman bisneksensä, Hallia arvioi.

Simo Sarimo ja Salla Valkkio pääsivät kumpikin opiskelemaan lääketiedettä toisella yrityksellä.Anne Savin / Yle Sisään ilmankin, mutta kurssi tuo varmuutta

Valmennuskursseilla opettaneet Salla Valkkio ja Simo Sarimo pääsivät itse sisään lääketieteelliseen tiedekuntaan toisella yrittämällä. Ensimmäisen yrityksen molemmat tekivät abikevään jälkeen ilman valmennuskurssia. Ovet aukesivat seuraavana keväänä valmennuskurssin käymisen jälkeen.

– Ensimmäisen kerran jälkeen jäin miettimään, olenko käyttänyt kaiken mahdollisen avun, Sarimo perustelee valmennuskurssille lähtemistä.

Valkkion mukaan valmennuskurssin suurin hyöty oli itsevarmuuden lisääntyminen.

– Kun asioita käytiin läpi useampi kuukausi, saavutti olon, että nyt mä hallitsen tämän. Ja porukan tuki. Kun ei opiskele yksin, se on mieluisampaa, Valkkio sanoo.

Sekä Sarimo että Valkkio tuntevat opiskelijoita, jotka ovat päässeet sisään ilman valmennuskurssia.

– Se on mahdollista, mutta vaatii, että on tarpeeksi kypsä valintakokeeseen, Valkkio sanoo.

– Vaikka kyse on fysiikan, kemian ja biologian lukiosisällöistä, niitä kysytään valintakokeessa hyvin eri tavalla kuin lukiossa. Valintakokeissa painotetaan myös laskurutiinia, pitää olla nopea, Sarimo perustelee.

Herättikö juttu ajatuksi? Voit kommentoida sitä jutun alla olevan kuvakkeen kautta. Kommentointi onnistuu uutisten selainversiossa ja Yle.fi-sovelluksessa Yle Tunnuksen avulla.

Luo oma Yle Tunnuksesi täällä.

Pitäisikö sisällissodasta solmia virallinen rauhansopimus? Paleface ja tutkijat pohtivat asiaa suorassa keskustelussa 17.30

Vuoden 1918 tapahtumista Oulun Kulttuuritalo Valveella keskustelevat historioitsija Teemu Keskisarja, professori Tiina Kinnunen ja rap-artisti Palefacena tunnettu Karri Miettinen.

Tämän päivän Suomessa eletään täysin toisenlaisten ongelmien parissa kuin sata vuotta sitten, mutta moni on huolissaan ääriliikehdinnästä ja ideologisten äänensävyjen koventumisesta. Voivatko nykyiset erimielisyydet kärjistyä pahimmillaan uudeksi sisällissodaksi?

Ei ainakaan historioitsija Teemu Keskisarjan mielestä. Hän on monilla luennoillaan todennut internetin pelastavan Suomen uudelta sisällissodalta. Mitä Keskisarja tällä tarkoittaa, selviää tiistaina Ylen järjestämässä keskustelutilaisuudessa.

Vuoden 1918 tapahtumista ovat Keskisarjan lisäksi keskustelemassa professori Tiina Kinnunen ja rap-artisti Palefacena tunnettu Karri Miettinen, jonka Laulu sisällissodasta –sarjaa esitetään TV1:llä ja Areenassa.

Paleface on sarjassaan kerännyt tarinoita sadan vuoden takaisista tapahtumista, mutta mitä hän itse ajattelee sisällissodan syistä ja seurauksista? Olisiko sisällissodasta syytä solmia virallinen rauhansopimus?

Lähetyksessä vierailee myös entinen uusnatsi Esa Holappa, joka tunnetaan Suomen vastarintaliikkeen perustajana.

Tervetuloa suoran lähetyksen pariin tai paikan päälle Valveelle. Lähetys alkaa kello 17.30. Voit myös seurata lähetystä ja osallistua keskusteluun Yle Oulun Facebook-sivulla.

Lue lisää:

Voiko sisällissota toistua ja pitäisikö vuoden 1918 tapahtumista solmia virallinen rauhansopimus? Paleface ja tutkijat pohtivat asioita suorassa keskustelutilaisuudessa

Kotimaisia uusia perunoita luvassa jo ylioppilasjuhliin – Helteet jouduttavat kevätkylvöjä

Kevään kylvökausi on käynnistynyt lupaavasti lämpöaallossa.

Varhaisperunat on istutettu koko maassa, ja ensimmäisten erien avomaan perunat saapuvat näillä näkymin jo kevään ylioppilasjuhliin ainakin osassa maata.

– Aivan varmasti ylioppilasjuhliin kotimaisia perunoita tulee, mutta sitä ei uskalla luvata, että ihan joka niemeen ja notkelmaan. Kyllä ne ovat vielä sellaisia ensimmäisiä erikoiseriä, arvioi maatalousalan neuvonta- ja kehittämisorganisaatio ProAgrian johtava asiantuntija Terhi Taulavuori.

Runsasluminen talvi on kuitenkin osaltaan viivästyttänyt perunasadon valmistumista.

– Liikkeelle lähtö oli tänä vuonna myöhäisempää, sen verran lunta oli ihan Turunmaan saaristossa ja Lounais-Suomessakin.

Koko maata lämmittävä helleaalto on kiihdyttänyt kevätkylvöjä maan etelä- ja keskiosissa. Pohjanmaan rannikolla suurin osa kevätviljasta on jo kylvetty.

Mansikoitakin saadaan pian

Kevätkylvöt ovat etelässä ja idässä muutaman päivän jäljessä aikataulusta, mutta Pohjois-Pohjanmaalla ne saattavat alkaa etuajassa.

Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa odotetaan peltojen kuivumista.

Lämmin sää on saanut tuholaiset liikkeelle. Ensimmäiset tuomikirvat ovat kuoriutuneet, ja havaintoja on tehty myös kirpoista ja kumina- sekä kaalikoista.

Etelä-Suomessa harsolla suojatuissa mansikkakasvustoissa ensimmäiset kukat ovat jo auenneet.

– Kasvihuoneiden ja muovitunnelien satoa saadaan ylioppilasjuhliin, mutta avomaan mansikkakausi alkaa perinteisesti myöhemmin, Taulavuori sanoo.

Myös herukat kukkivat osissa maata. Runsaslumisen talven ansiosta vadelmakasvustot ovat talvehtineet hyvin.

Varhaisvihannesten istutukset etenevät aikataulun mukaisesti, vaikka märät pellot hidastivatkin töiden aloittamista.

EU kielsi mehiläiskuolemia aiheuttaneet tuholaismyrkyt – saattaa hankaloittaa viljelyä Suomessa

Mistä on kyse?
  • EU on kieltänyt tuholaistorjunnassa käytettävien neonikotinoidien käytön peltoviljelyssä, koska niiden on todettu olevan vaaraksi tuholaisten lisäksi myös pölyttäville hyönteisille.
  • Keski-Euroopassa suuri määrä mehiläisiä epäillään kuolleen torjunta-aineiden vuoksi. Suomessa neonikotinoidien ei ole todettu aiheuttaneen samanlaisia tuhoja.
  • Neonikotinoidien tilalle joudutaan mahdollisesti ottamaan pyretroideja, jotka ovat myrkyllisiä yhdisteitä ja joiden vaikutus ruiskutusalueella voi kestää jopa viikkoja.

Kevään lämpimät säät ovat herätelleet tarhamehiläiset liikkeelle. Kevät käynnistää myös mehiläistarhureiden uuden kauden.

Suomen mehiläishoitajain liiton puheenjohtaja Hannu Luukinen on jo ehtinyt tarkistaa omien pesiensä selviytymisen pitkän talven jäljiltä.

Luukisen Pohjois-Pohjanmaan Limingassa sijaitsevat viitisenkymmentä mehiläispesää ovat selvinneet talvesta kohtuullisen hyvin. Muutamalle pesälle kova talvi on kuitenkin ollut liikaa, ja niiden mehiläisyhdyskuntien taru on tullut pakkasilla tiensä päähän.

Hunajan maku riippuu mehiläispesien ympäristössä olevista kukista. Keskimäärin suomalainen käyttää hunajaa reilu puoli kiloa vuodessa.Risto Degerman / Yle Tuholaismyrkyt puhuttavat

Viime vuosien aikana erityisesti Keski-Euroopassa sattuneet laajat mehiläiskuolemat ovat olleet mehiläishoitajien mielen päällä. Mehiläiskuolemien syyksi on tutkimuksissa paljastunut muun muassa maataloudessa käytetyt tuholaismyrkyt, erityisesti nikotiinijohdannaiset neonikotinoidit.

Mehiläistuottajille Euroopan unionin tuore päätös kieltää kasvien lehtiä järsivien kirppojen torjumisessa käytettävät neonikotinoidit peltoviljelyssä onkin ollut tervetullut.

Neonikotinoideja on käytetty Suomessa muun muassa öljykasvien tuholaistorjunnassa. Öljykasvit ovat kotimaisen rehun valmistuksessa valkuaisainelähde. Jos kotimaista öljykasvituotantoa ei ole, täytyy se korvata tuontisoijalla.Ismo Pekkarinen / AOP

Kieltopäätöstä on Suomessa myös arvosteltu kärjekkäästi.

Esimerkiksi maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä on ennakoinut, että neonikotinoidien kielto vie pohjaa kotimaisen sokerijuurikkaan tuotannolta. Hänen mukaan riski satojen menettämisille kasvaa, kun sokerijuurikassiemeniä ei enää voi suojata tuhohyönteisiltä neonikotinoideilla (Maa- ja metsätalousministeriö).

Ryhmäpäällikkö Kaija Kallio-Mannila Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta (Tukes) myös muistuttaa, että vaihtoehtoisia torjunta-aineita ei juuri ole käytössä.

Kielto saattaa johtaa ojasta allikkoon

Sokerijuurikkaan viljelyn lisäksi neonikotinoidien käytön loppuminen vaikuttaa Suomessa öljykasvien, perunan, syysvehnän ja rukiin viljelyyn sekä metsäpuiden taimien käsittelyyn taimitarhoilla. Näillä viljelyaloilla neonikotinoidit ovat usein tärkeimpiä tuholaistorjunta-aineita.

Öljykasvien viljelyssä neonikotinoidien kielto voi nostaa esiin myös uuden ongelman. Kiellettyjen aineiden tilalle joudutaan mahdollisesti ottamaan pyretroideja. Pyretroidit ovat myrkyllisiä yhdisteitä, joiden vaikutus ruiskutusalueella voi kestää jopa viikkoja.

Kaija Kallio-Mannilan mukaan lisääntyvä pyretroidien käyttö todennäköisesti lisäisi samalla vesieliöille ja hyötyniveljalkaisille aiheutuvia haittoja.

– Se ei ole ympäristön kannalta hyvä vaihtoehto.

Kallio-Mannilan mukaan odotettavissa on myös se, että myrkyille vastustuskykyisiä tuholaiskantoja kehittyy jatkossa.

Keski-Euroopassa eri tilanne kuin Suomessa

Vaikka Tukes on arvioinut EU:n neonikotinoidikieltoa kriittisesti, Kallio-Mannila korostaa, että neonikotinoideja korvaavia aineita tulee kehittää. Hän sanoo, että tavoitteena on oltava ekologisesti kestävien kasvinsuojelumenetelmien kehittäminen.

Neonikotinoidien haitalliset vaikutukset ovat kuitenkin näkyneet Kallio-Mannilan mukaan selvästi pahempina Keski-Euroopassa kuin Suomessa.

– Keski-Euroopassa on havaittu mehiläiskuolemia, jotka mahdollisesti johtuvat kasvinsuojelutekniikasta, käyttömääristä ja käyttöaloista, mutta Suomessa ei onneksi olla tällaisia akuutteja kuolemantapauksia havaittu, Kaija Kallio-Mannila sanoo.

Tuholaistorjunnassa käytettävät aineet ja muut ympäristön myrkyt vaikuttavat tarhattujen mehiläisten lisäksi myös luonnon pölyttäjiin.Risto Degerman

Myös mehiläishoitajain liiton puheenjohtaja Hannu Luukisen mukaan neonikotinoidien haitalliset vaikutukset mehiläisten hoidossa ovat näkyneet Keski-Euroopassa Suomea selkeämmin.

– Muualla Euroopassa neonikotinoidipöly on aiheuttanut varsin isojakin mehiläiskuolemia.

Pölyttäjähyönteiset voivat altistua myrkylle kasvien siitepölyn ja meden välityksellä. Kylvön yhteydessä myrkkyä saattaa levitä myös torjunta-aineella käsitellyistä eli peitatuista siemenistä irtoavana pölynä.

Hannu Luukisen mukaan neonikotinoidit ovat Suomessa suuri uhka varsinkin luonnon pölyttäjille.

– Totta kai ne vaikuttavat myös mehiläisiin tietyissä tilanteissa, mutta erityisesti se on iso ongelma luonnonpölyttäjille. Mehiläisten kanssa pystytään tarvittaessa siirtämään pesiä ja miettimään, missä mehiläispesiä pidetään.

– Luonnon pölyttäjät elävät siellä missä elävät. Niille se on paljon isompi ja todellinen ongelma, Luukinen sanoo.

Mehiläisten hoito lisääntynyt

Mehiläisen hoitajien määrä on viime vuosina lisääntynyt. Nykyisin Suomessa on mehiläistarhaajia kolmisen tuhatta ja hunajaa tuottavia mehiläispesiä noin 55 000.

Viime vuosien trendin taustalla on muun muassa idea lähiruuasta ja käsityön arvostus.

– Halutaan tehdä itse sitä, mitä suuhun pistetään.

Karhujen aiheuttamat vahingot ovat yleisimpiä Keski- ja Itä-Suomessa. Hannu Luukinen kertoo, että Pohjois-Pohjanmaalla mesikämmen kävi mehiläispesillä viimeksi kuutisen vuotta sitten.Paulus Markkula / Yle

Suuri osa hunajantuottajista toimii harrastusmielessä. Ammattimaisia tarhaajia on Suomessa noin sata.

– Jos mehiläisten hoitoa aikoo harjoittaa ammattina, täytyy pesiä olla vähintään 80–100, Hannu Luukinen kertoo.

Hänelläkin hunajantuotanto on sivutyö ja rakas harrastus. Palkkatyö löytyy Limingan seurakunnasta, jossa hän työskentelee toimistosihteerinä.

Mesikämmenien makeannälkä tarhojen kiusana

Pahimpia uhkia mehiläistarhoille ovat Suomessa kuitenkin viime vuosina olleet karhut, joiden aiheuttamien tuhojen hinnaksi lasketaan vuosittain noin 300 000 euroa.

Yksittäiselle tarhaajalle hunajan perässä meuhkaava mesikämmen saattaa Luukisen mukaan aiheuttaa jopa kymmenien tuhansien eurojen vahingot.

Karhu oppii mehiläisten pesillä käymisen usein emoltaan.Pentti Kallinen

Pahimmat vahinkoalueet ovat Keski- ja Itä-Suomessa, jossa vahinkoja on kirjattu jo tällekin keväälle.

– Kaikki karhut eivät kuitenkaan ole hunajan perään, vaan karhu oppii pesillä käymisen yleensä emoltaan.

Jalkapalloilevat kimalaiset hämmästyttävät maailmalla – suomalaistutkija onnistui opettamaan hyönteisille pelisäännöt

Mistä on kyse?
  • Oulun yliopistossa tutkitaan kimalaisten älykkyyttä.
  • Tutkijatohtori Olli Loukolan johtama työ on jatkoa viime vuonna Science-lehdessä julkistetulle suurta kansainvälistä kiinnostusta herättäneelle tutkimukselle.
  • Jatkotutkimuksessa selvitetään kimalaisten kykyä oppia sääntöjä ja tehdä yhteistyötä.
  • Hyönteisten älykkyyttä on tähän asti tutkittu vain vähän, Loukola sanoo.

Tutkijatohtori Olli Loukola on vähän kuin valmentaja. Hän seuraa tiiviisti tapahtumia kentällä, ja tekee muistiinpanoja, kun pelaajat numerot selässään opettelevat uusia taitoja. Ihan tavallista ei kuitenkaan ole se, että Loukolan treenattavat ovat kimalaisia.

Loukola on jo aiemmin opettanut kontukimalaiset pelaamaan jalkapalloa ja vetämään köyttä. Nyt hän tutkii Oulun yliopistossa yhdessä tutkijaryhmänsä kanssa sitä, miten kimalaiset oppivat sääntöjä ja osaavatko ne tehdä yhteistyötä keskenään.

Aiemmin Loukola työskenteli Lontoossa Queen Maryn yliopistossa. Hän oli mukana työryhmässä, jonka viime vuonna Science-lehdessä julkistettu tutkimus kimalaisten älykkyydestä sai suuren kansainvälisen huomion (BBC). Palloilevia kimalaisia ihmeteltiin (Guardian) ympäri maailman (New York Times).

Nyt tutkimukselle on tulossa jatkoa, kun kimalaiset on pantu opettelemaan aiempaa vaativampia tehtäviä.

Kimalaisten Messi

Tutkittavat kimalaiset ovat saapuneet postipakettina laboratorioon edellisenä päivänä. Aktiivisimmat työläiset on ehditty merkitä numeroin, mutta muuten tulokkaita ei ole treenattu ennalta. Ne oppivat kuitenkin hämmentävän nopeasti oikean toimintatavan.

Kohta jotkut yksilöt kiskovat palloa maaliin yhä uudelleen areenalle päästyään. Loukola innostuu tekemään vertauksen argentiinalaisjalkapalloilijaan.

– Numero 38 on uusi Messi, hän virnistää annostellessaan ruiskusta sokerivettä maalintekijälle.

Viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa kimalaiset opetettiin vierittämään pallo merkitylle alueelle sokerivesipalkinnon saamiseksi. Enää pelkkä maalinteko ei riitä.

Uudessa testissä kimalainen on sinisellä peliareenalla, jossa on kaksi palloa, sininen ja keltainen. Kun sinisen pallon vierittää keskelle, saa palkinnoksi sokerivettä. Keltainen pallo ei tuo palkintoa.

Koetta vaikeutetaan vaihtamalla peliareena keltaiseksi. Samalla vaihtuu palkinnon tuova pallo. Sinisen maaliin vierittämisestä ei enää palkita, vaan keltainen pallo tuo sokeripalkinnon. Lopulta peliareena vaihtuu punaiseen ja pallojakin tulee vielä yksi lisää. Lopuksi testataan, ymmärtävätkö kimalaiset, että nyt punainen pallo tuo palkinnon, ei sininen tai keltainen.

Kuulostaako sekavalta? Ehkä, mutta kimalaiset ovat kuitenkin oppineet pelin idean. Tarkkoja tutkimustuloksia Loukola ei halua vielä paljastaa, sillä niitä valmistellaan myöhempää julkaisua varten.

– En kerro vielä kaikkia tuloksia, kun niitä ei ole julkaistu, mutta kyllä ne oppivat eri värejä. Vielä en paljasta sitä kuinka hyvin ne oppivat, ja onko tulos kuinka yleistettävä.

Kimalaisten pitää pystyä oppimaan uusissa kokeissa pelisääntöjä. Pelikentällä on useampia erivärisiä palloja, joista vain pelikentän värinen tuo palkinnoksi sokerivettä. Esimerkiksi tässä kokeessa juuri punainen pallo tuo palkinnon, kun kimalainen saa kuljetettua sen keskellä olevalle maalialueelle.Olli Loukola Yhteistyö on voimaa

Pallopelin lisäksi testissä ovat kimalaisten yhteistyötaidot. Niiden täytyy työskennellä yhdessä, jotta sokerivettä sisältävän tekokukan päällä olevaa palikkaa saadaan siirrettyä.

Olli Loukolan mukaan tässäkin mitataan ymmärryksen tasoa. Pesässä kimalaisten elämä perustuu yhteispeliin, mutta ravintoa hakiessaan ne toimivat yksin, sillä samalle kukalle tuleva lajitoveri on kilpailija. Laboratorio-olosuhteissa pystytään testaamaan, oppivatko ne tekemään yhteistyötä kun on pakko.

Myös tämän testin tulokset ovat vielä raportointivaiheessa, mutta kimalaiset ovat jo yllättäneet tutkimusryhmän, Loukola sanoo.

– Tässäkään tapauksessa en paljasta vielä lopullisia tuloksia, mutta kyllä ne oppivat tekemään yhteistyötä ravinnonhankintakontekstissa. Sekin on ällistyttävä löydös sinänsä, että laji, joka ei luonnossa käytä yhteistyötä, pystyy sen oppimaan laboratorio-olosuhteissa.

Hyönteisten aivoituksia tunnetaan huonosti

Tutkimukselle on tilausta, sillä hyönteisten älykkyydestä ei tiedetä vielä paljoakaan.

Olli Loukolan mukaan kimalaisten aivoitusten perusteellisemmasta tuntemisesta olisi hyötyä esimerkiksi tekoälyn kehittämisessä tai kun halutaan ymmärtää paremmin ihmisen aivojen toimintaa. Tällöin on hyvä lähteä liikkeelle vähän yksinkertaisemmista aivoista, Loukola sanoo.

– Hyönteisiä on pidetty hyvin tiukasti geneettisesti ohjelmoituina, ikään kuin käyttäytymisrobotteina, jotka eivät kykene joustavaan päätöksentekoon. Me olemme nyt näyttäneet, että se ei olekaan ihan niin.

Monien yhdyskuntahyönteisten, kuten mehiläisten ja muurahaisten, taidoista on tunnettu jo pitkään esimerkiksi hämmästyttävän tarkka navigointikyky. Mehiläiset osaavat lisäksi tanssin (Waggle dance, Youtube) avulla välittää tietoa hyvistä mesipaikoista eteenpäin toisille pesän yksilöille.

Jos testaisimme jotain, mitä ne luonnossakin tekevät, se ei välttämättä kertoisi mitään älykkyydestä. Olli Loukola

Tuoreissa tutkimuksissa on huomattu, että kimalaiset osaavat käyttää myös työkaluja ja siirrellä esteitä ruokaa saadakseen, Loukola sanoo.

– Onhan se nyt ainakin omasta mielestä aivan älyttömän mielenkiintoista, että kimalaisen nuppineulanpäätä pienemmät aivot voivat tuottaa älyttömän monimutkaisia päätelmiä. Ne pystyvät myös oppimaan tehokkaasti.

Kimalaiset oppivat myös mallista. Olli Loukolalla on kädessään mehiläismalli, jolla peliareenalla olevalle mehiläiselle näytetään mallisuoritus oikean pallon kuljettamisesta pelialueen keskelle.Hanna Juopperi / Yle

Vaikka kimalaiset oppivat uutta, on niiden muisti kuitenkin lyhyt. Uusi taito unohtuu muutamassa päivässä, jos sitä ei pidetä yllä. Pienten aivojen on siis turha tallettaa kätköihinsä sellaista, jolle ei ole jatkuvaa käyttöä. Tutkijaryhmänkin on pitänyt tottua siihen, että tutkimusten ollessa käynnissä pitkiä viikonloppuja ei vietetä, sillä muutaman päivän tauon jälkeen kimalaisten kikkapankki on tyhjentynyt.

Kiinnostavia, ei-luonnollisia testejä

Kimalaisten älykkyyttä ja oppimista mittaavat testit ovat helposti lähestyttäviä ja suurta yleisöä kiinnostavia. Mediahuomio palvelee tutkimusta, mutta se ei ole syy siihen, miksi testit ovat nykyisenlaisia, Loukola sanoo. Kokeiden täytyy olla kimalaisille täysin vieraita.

– Jos testaisimme jotain, mitä ne luonnossakin tekevät, se ei välttämättä kertoisi mitään älykkyydestä. Tehtävän täytyy olla jotain täysin uutta, jotta pääsemme kiinni siihen, mitä ne oikeasti kelailevat.

Loukola myöntää, että toki tutkijaryhmänkin kannalta on mukavampaa, kun testit ovat mahdollisimman mielenkiintoisia.

Täpinätanssi

Vaikka nykyiset tutkimukset ovat vielä raportointivaiheessa, haluaisi Olli Loukola jatkaa kimalaisten älykkyyden tutkimista. Hänen mielestään tähän mennessä on raapaistu vasta pintaa. Seuraavaksi voisi kiinnostaa kimalaisten akustinen viestintä.

Kimalaiset eivät tanssi samalla tavalla kuin mehiläiset, mutta se miten ne kommunikoivat keskenään, olisi Loukolan mukaan mielenkiintoista selvittää.

Hän kutsuu kimalaisten tanssia “täpinätanssiksi”. Se ei ole yhtä informatiivinen kuin mehiläisten "Waggle Dance", mutta täpinätanssiessaan ne kertovat löydöistään eteenpäin lajitovereilleen.

Vaikuttaa siis siltä, että Loukolan palloa pelaavat kimalaiset pääsevät ehkä seuraavaksi tanssitunneille.

Ex-uusnatsi taisteli itsensä irti vihasta ja seuraa nyt huolestuneena Suomen kireää ilmapiiriä – "Haaveillaan kaaoksesta ja sisällissodasta"

Mistä on kyse?
  • Ääriliikkeestä irtautunut oululainen Esa Holappa on huolissaan Suomen kiristyvästä ilmapiiristä.
  • Holapan mukaan maahanmuuttovastaisilla nettifoorumeilla lietsotaan kaaosta ja toivotaan Suomeen jopa uutta sisällissotaa.
  • Myös tutkijat ovat huomanneet, että sisällissota- ja väkivaltaretoriikka ovat yleistyneet etenkin verkkokeskusteluissa.
  • Suomessa toimiva Radinet-hanke auttaa radikalisoituneita ihmisiä pääsemään irti ääriajattelusta.
  • Suojelupoliisin arvion mukaan kotimaisissa ääriliikkeissä on tällä hetkellä mukana muutamia satoja henkilöitä.

Esa Henrik Holappa, 32, on esiintynyt viime vuosina julkisuudessa muutoksen malliesimerkkinä.

15 vuotta uusnatsina elänyt mies irtautui ääriliiketoiminnasta neljä vuotta sitten, kirjoitti kokemuksistaan avoimen kirjan ja yrittää nyt auttaa muita radikalisoituneita uuteen alkuun. Kaiken päälle entinen rotuvihaaja meni naimisiin kiinalaisen naisen kanssa.

Nyt silmiin katsoo mies, jolle elämän täyskäännös on antanut henkilökohtaisen rauhan. Ystävällisestä, mutta hieman arasta katseesta näkee, että helpolla se ei kuitenkaan ole tullut.

Holappa muistaa yhä elävästi, millaiseen ahdistavaan tyhjiöön hän astui, kun havahtui toimintansa järjettömyyteen ja päätti jättää uusnatsipiirit. Se, että hän tiesi tekevänsä oikein, helpotti sillä hetkellä yllättävän vähän.

– Jouduin tilanteeseen, jossa en tiennyt, mihin suuntaan minun pitäisi lähteä, mitä tehdä tai miten asiat tulisivat elämässäni järjestymään. Se vaihe on minulle hyvin kriittinen.

Mies pääsi lopulta eteenpäin läheistensä vankkumattomalla tuella, mutta toipuminen vaikeasta radikalisoitumisesta on vaatinut paljon muutakin apua. Hän on tarvinnut esimerkiksi terapiaa, tukea sosiaalisten taitojensa kehittämiseen sekä ulkopuolista opastusta arkisissa asioissa kuten asunnonhaussa ja uravalinnoissa.

Esa Holappa on jakanut tarinaansa ihmisille sovitustyönä pahoista teoistaan. Samalla se toimii muistutuksena siitä, kuinka vaikeaa ääritoiminnasta on lähteä, kun siihen on kerran mennyt mukaan.

Uhkaava puhe rehottaa netissä

Tällä hetkellä Suomessa on muutamia satoja henkilöitä, jotka ovat mukana jonkinlaisessa kotimaisessa ääriliiketoiminnassa, arvioidaan suojelupoliisista.

Yleisimmin kyse on äärioikeistosta tai -vasemmistosta, mutta ääritoimintaa ilmenee myös niin sanotuissa radikaaleissa vaihtoehtoliikkeissä, joissa puolustetaan esimerkiksi eläinoikeuksia.

Suojelupoliisin tarkastaja Teemu Metsäpelto kertoo, että kotimaiset ääriliikkeet keskittyvät enimmäkseen mielenosoitusten järjestämiseen, mutta myös laitonta toimintaa, kuten esimerkiksi katuväkivaltaa, esiintyy välillä.

Esimerkiksi syyskuussa 2016 Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen mielenilmauksessa sattui törkeä pahoinpitely. Mielenilmauksen ohi kävellyttä ja maahan sylkäissyttä miestä potkaistiin. Hän sai vakavia vammoja päähänsä ja kuoli myöhemmin sairaalassa.

Tällä hetkellä kotimainen ääriliiketoiminta ei kuitenkaan vaaranna kansallista turvallisuutta, arvioi Metsäpelto

Uusnatsit järjestivät itsenäisyyspäivänä Kohti vapautta -marssin.Jyrki Lyytikkä / Yle

Esa Holappa ei ole enää tekemisissä äärijärjestöjen tai vanhojen kontaktiensa kanssa, mutta seuraa kentän liikehdintää etäältä. Hän ei ole huolesta vapaa.

Hänen mukaansa muun muassa netin maahanmuuttovastaisilla foorumeilla käydään tällä hetkellä uhkaavia keskusteluja.

– Siellä haaveillaan kaaoksesta ja uudesta sisällissodasta.

Asia mietityttää Holappaa, sillä hänen oma radikalisoitumisensa kumpusi juuri sotahistorian ja Hitlerin natsi-Saksan ihannoimisesta.

Sisällissotaretoriikan ovat pistäneet merkille tutkijatkin.

Äärioikeistoon perehtynyt Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Tommi Kotonen kertoo, että keskusteluilmapiiri lähti kärjistymään vuonna 2015 alkaneesta pakolaiskriisistä, ja väkivaltapuheet ovat tulleet sen myötä jatkuvasti näkyvämmiksi. Sosiaalisen median käytön yleistyminen on edesauttanut ilmiötä.

Euroopan historian dosentin Oula Silvennoisen mukaan netin maahanmuuttokeskusteluja ei tarvitse selailla kuin hetki, kun sisällissotafantasiat pomppaavat jo silmien eteen.

– Sosiaalisesta mediassa puhutaan siitä, kuinka kohta tapahtuu vallankumous ja osa ihmisistä viedään silloin kuopan reunalle. Retoriikka on ihan samaa kuin sisällissodassa, Helsingin yliopistossa työskentelevä Silvennoinen kertoo.

Moni hakeutuu mukaan vastarintaliikkeen kaltaisiin järjestöihin hyvin nuorena, ja kun ikää karttuu, voi tulla uudelleenarvioinnin paikka. Tommi Kotonen

Sinällään Holappa tai kumpikaan tutkijoista eivät pidä todennäköisenä, että uhka minkäänlaisesta sodasta voisi realisoitua, mutta pienenkään piirin sotafantasioita ei voi ohittaa olankohautuksella.

Oula Silvennoinen sanoo, että pahimmillaan radikaalit puheet saattavat lietsoa yksittäisin väkivallantekoihin. Dosentti muistuttaa, että vaikka 1918 sisällissodan aikaiset olosuhteet olivat nykypäivään verrattuna erilaiset, samat syyt aiheuttavat yhteiskunnan kahtiajakautumista tänäkin päivänä.

– Ihmiset kokevat, että joku tai jokin uhkaa elämäntapaamme tai tulevaisuuttamme, ja se uhka pitää torjua radikaalisti. Uhan kokemus voi olla hyvin voimakas, vaikka se ei todellisuudessa perustuisi yhtään mihinkään.

Supon tarkastaja Teemu Metsäpelto suhtautuu sisällissotapuheisiin vakavasti, mutta maltilla.

– Näille synkille ja epätoivottaville skenaarioille löytyy aina lietsojia, varsinkin jos sen voi tehdä anonyymisti verkossa.

Nuorin radikalisoitunut ollut 14-vuotias

Radikalisoituneiden ihmisten auttamiseen on haettu Suomessa parin viime vuoden aikana uudenlaisia keinoja.

Vuonna 2016 toimintansa aloitti valtakunnallinen Radinet-hanke, jossa autetaan ääriajattelusta ja -toiminnasta irti haluavia henkilöitä. Hanke tarjoaa esimerkiksi neuvontaa, terapiaa ja apua arjen asioiden järjestämiseen.

Esa Holappa oli aikoinaan Radinetin ensimmäinen asiakas ja toimii nyt hankkeessa kokemusasiantuntijana. Osa sovitustyötä sekin.

Radinetin väkivaltatyöntekijä Heikki Mikkola kertoo, että parin vuoden aikana hankkeen kautta on autettu joko henkilökohtaisesti tavaten tai konsultaation kautta jo noin 70 henkilöä eri puolilta Suomea. Määrä on lisääntynyt viime vuodesta selvästi. Siihen on vaikuttanut muun muassa Turun joukkopuukotus, arvioi Mikkola.

Nuorin autettavista on ollut iältään 14, vanhin 58.

– Neljännes heistä on hakenut apua itse, ja loput ovat päätyneet Radinetiin esimerkiksi poliisin tai huolestuneiden omaisten kautta. Ketään ei ole kuitenkaan pakotettu mukaan. Toiminta on täysin vapaaehtoista.

Enää minun ei tarvitse mennä ulos ja miettiä, kuka vastaantulevista on vihollinen ja kuka ystävä. Esa Holappa

Puolet Radinetin asiakkaista on tarvinnut apua äärioikeistolaisen toiminnan tai ajattelun takia.

Toista puolta on autettu irtautumaan lähinnä islamin uskontoon liittyvästä radikalisoitumisesta. Heidän joukossaan on ollut sekä suomalaisia että ulkomaalaistaustaisia ihmisiä.

Radinetin väkivaltatyöntekijän mukaan terrori-iskujen saama julkisuus on havahduttanut ihmisiä hakemaan apua.

– Toisaalta myös viranomaiset ovat tehostaneet omaa toimintaansa ja ottavat meihin herkemmin yhteyttä.

Suojelupoliisin viimeisimmissä terrorismin uhka-arvioissa on kiinnitetty huomiota juuri radikaali-islamistiseen terrorismiin. Sen uhka on tällä hetkellä Suomessa neliportaisella asteikolla tasolla 2, eli kohonnut.

Omat lapset saivat havahtumaan

Tarkkaa tietoa siitä, miten moni on onnistunut irtautumaan ääriliikkeistä pysyvästi, ei ole. Ei ole siitäkään, miten moni edes haluaa.

Äärioikeiston tutkija Tommi Kotonen uskoo kuitenkin, että useimmat ääriliikkeisiin kuuluvista pysähtyvät jossakin vaiheessa miettimään, olisiko elämän suuntaa syytä muuttaa.

– Moni hakeutuu mukaan esimerkiksi vastarintaliikkeen kaltaisiin järjestöihin hyvin nuorena, ja kun ikää karttuu, voi tulla uudelleenarvioinnin paikka. Joillakin se tulee työn, opintojen tai perheenperustamisen myötä.

Esa Holapalla ajatus uusnatsismista irtautumisesta ehti kyteä pidemmän aikaa. Miehellä on aiemmasta parisuhteestaan kaksi lasta, ja heitä katsellessaan se iski.

– Kysyin itseltäni, haluanko lapsistanikin natsiliikkeen kannattajia.

Vastausta ei tarvinnut miettiä kauaa.

Se, että Holapalla oli ihmisiä ja elämää odottamassa uusnatsijärjestön ulkopuolella, oli hänen irtautumisensa kannalta ratkaisevan tärkeää. Tutkija Tommi Kotosen mukaan juuri se voi nousta jopa kynnyskysymykseksi.

– Jos ihminen haluaa irti ääritoiminnasta, mutta ei yksinkertaisesti saa rakennettua mitään uusia kontakteja ulkopuolelle, hän saattaa kokea helpommaksi jatkaa mukana. Silloin voi ajatella, että äärijärjestö tarjoaa minulle sentään jotakin, ja se on tyhjää parempaa.

"Vihan taakka on poissa"

Tänä päivänä Esa Holappa on oppinut hyväksymään menneisyytensä. Silti hän tuntee teoistaan yhä surua, häpeää ja myös painavaa vastuuta.

Esa Holappa on kääntänyt elämänsä suunnan, mutta tuntee menneisyydestään yhä häpeää ja vastuuta.Paulus Markkula / Yle

Hänet tullaan esimerkiksi aina muistamaan Suomen Vastarintaliikkeen, nykyisin Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen perustajana.

– Eihän se tietenkään tunnu hyvältä, mies huokaa.

Menneisyys on varjostanut Holappaa myös esimerkiksi silloin, kun hän päätti lähteä viime kunnallisvaaleihin ehdolle vihreiden listalta. Päätös kirvoitti varsin kärjekkäitä kommentteja muun muassa siitä, miten "natsipomo" hyväksytään vihreiden riveihin. Paikkaa Oulun kaupunginvaltuustosta ei irronnut.

Vaikka matka uuteen elämään on ollut kuoppainen, Esa Holappa on kovin onnellinen siitä, että on saanut sen kuljettua.

Nyt on niin paljon helpompi hengittää.

Lue lisää:

Natsijohtaja, jonka usko loppui

Turva-asiantuntija: Nuori voi radikalisoitua jo kuukaudessa

Yle ja Kaleva järjestävät 15.5. kello 17.30-18.30 Oulun Kulttuuritalo Valveella yleisölle avoimen keskustelutilaisuuden, jossa puhutaan muun muassa Suomen 1918 sisällissodan aiheuttamasta kahtiajakautuneisuudesta. Esa Holappa on mukana tilaisuudessa. Keskustelua voi seurata myös Yle Areenasta: https://areena.yle.fi/1-50001154

Voiko sisällissota toistua ja pitäisikö vuoden 1918 tapahtumista solmia virallinen rauhansopimus? Paleface ja tutkijat pohtivat asioita suorassa keskustelutilaisuudessa

Suomen sisällissodan päättymisestä tulee tiistaina kuluneeksi sata vuotta. Vuoden 1918 tapahtumiin palataan Ylen ja Kalevan 15.5. klo 17.30. järjestämässä keskustelutilaisuudessa Oulun Kulttuuritalo Valveella. Tilaisuus on yleisölle avoin.

Itsenäisen Suomen taival ei olisi voinut alkaa verisemmin. Jo reilun kuukauden kuluttua itsenäistymisestä maa oli ajautumassa sisällissotaan. Neljä kuukautta kestänyt punaisten ja valkoisten välinen taistelu vallasta vaati kaikkiaan yli 36 000 ihmisen hengen – mukaan lukien sisällissotaa seuranneet veriteot ja nälkäkuolemat.

Historioitsija: Internet pelastaa Suomen uudelta sisällissodalta

Tämän päivän Suomessa eletään täysin toisenlaisten ongelmien parissa kuin sata vuotta sitten, mutta moni on huolissaan ääriliikehdinnästä ja ideologisten äänensävyjen koventumisesta. Voivatko nykyiset erimielisyydet kärjistyä pahimmillaan uudeksi sisällissodaksi?

Ei ainakaan historioitsija Teemu Keskisarjan mielestä. Hän on monilla luennoillaan todennut internetin pelastavan Suomen uudelta sisällissodalta. Mitä Keskisarja tällä tarkoittaa, selviää tiistaina Ylen järjestämässä keskustelutilaisuudessa.

Vuoden 1918 tapahtumista ovat Keskisarjan lisäksi keskustelemassa professori Tiina Kinnunen ja rap-artisti Palefacena tunnettu Karri Miettinen, jonka Laulu sisällissodasta –sarjaa esitetään TV1:llä ja Areenassa.

Paleface on sarjassaan kerännyt tarinoita sadan vuoden takaisista tapahtumista, mutta mitä hän itse ajattelee sisällissodan syistä ja seurauksista? Olisiko sisällissodasta syytä solmia virallinen rauhansopimus?

Lähetyksessä vierailee myös entinen uusnatsi Esa Holappa, joka tunnetaan Suomen vastarintaliikkeen perustajana.

Hellerajat paukkuivat laajalti, myös äitienpäivää vietellään kesäisessä säässä

Hellerajat ovat rikkoutuneet tänä viikonloppuna laajalti ympäri maata, Lappia lukuun ottamatta. Pohjoisin paikka, missä mitattiin hellettä, on Taivalkoski 25,2 asteen lukemalla.

Ylen meteorologi Matti Huutonen kertoo, että hellettä on tiedossa myös lähipäiviksi.

– Äitienpäivä on laajalti helteinen. Ensi viikkokin alkaa poutaisena ja monin paikoin aurinkoisena. On mahdollista, että viikon edetessä sää menee epävakaisempaan suuntaan.

Huutosen mukaan nyt vallitsevat lämpötilat ovat kymmenkunta astetta tavanomaista lämpimämpiä vuodenaikaan nähden.

Lue lisää Ylen sääsivuilta.

Lauantain top 10
  1. Haapavesi 26,6
  2. Ylivieska 26,6
  3. Pori 26,5
  4. Seinäjoki 26
  5. Kokemäki 25,9
  6. Lappeenranta 25,9
  7. Ilomantsi 25,8
  8. Kankaanpää 25,8
  9. Hämeenlinna 25,7
  10. Heinola 25,6

Äitienpäivää ajettiin Suomeen 100 vuotta sitten 100 000 lentolehtisellä – ensimmäisissä juhlissa tarjottiin teetä, mutta sokeri piti tuoda itse

"Tämä kaunis tapa pitäisi tulla meilläkin käyttöön. Emmekö voisi sitä nyt alkaa näiden huolihuntuisten äitien muistolle viettämällä tänä kesänä kaikkialla maassamme suuria äitienpäiviä?"

Näin maalaili Kotikasvatusyhdistyksen sihteeri Vilho Reima yrittäessään sata vuotta sitten saada suomalaisia innostumaan äitienpäivän vietosta. Reima oli itse tutustunut tapaan Yhdysvaltojen-matkallaan ja markkinoi ideaa jo vuosina 1912 ja 1913 yhdistyksen Koti-lehdessä. Vielä tuolloin ajatus ei ottanut tuulta.

Vuoden 1918 toisessa numerossa Reima esitti, että heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina vietettäisiin kaikkialla Suomessa äitienpäiväjuhlia.

"Nämä juhlat on saatava lämpimiksi, kodikkaiksi tilaisuuksiksi, joista viha ja vaino kauaksi karkottuu, jossa kasvattajat yhdistyvät yhteiseksi rintamaksi vääryyttä ja pimeyttä vastaan taistelemaan, ja joissa annetaan uskoa ja toivoa ihmisille sekä luottamusta tulevaisuuteen."

Ensimmäisiin juhliin Vilho Reima halusi erityisesti kaikkien kaatuneiden äidit päivän sankareiksi. Koska elettiin vuotta 1918, hän korosti sanaa "kaikkien".

"... sillä vihollisenkin äidillä on äidin sydän. Hekin rakastivat poikiaan."

Reima myös painatti asiasta 100 000 lentolehtistä. Silti ajatukseen tarttui saman syksyn Koti-lehden mukaan tuona vuonna vain yksi kunta, Alavieska Pohjois-Pohjanmaalla. Museoviraston perinnearkistossa on merkintä toisestakin heinäkuisesta juhlasta, mutta se ei ollut äitienpäiväjuhla.

Eeva Rista / Helsingin kaupunginmuseo, CC BY 4.0

Aili Nuorala on mukana järjestämässä Alavieskassa tapahtuman satavuotisjuhlaa heinäkuussa. Hän on myös tutkinut juhlan historiaa aikanaan lopputyössään.

Selkeää selitystä sille, miksi juuri Alavieska ainoana kuntana tarttui asiaan, ei ole. Nuorala uskoo, että taustalla on monen sattuman summa. Alavieskan kirkkoherran tytär opiskeli Helsingissä lastentarhaopettajien seminaarissa. Nuorala arvelee, että Reiman lentolehtiset tavoittivat tyttären, joka toi viestiä isälleen. Myös seminaarissa on voitu keskustella aiheesta.

Heinäkuussa juhla järjestettiin ehkä käytännön syistä: tieto kulki hitaasti ja järjestelyt veivät aikansa.

Omat sokerit mukaan

Matti Isomaa kirjoittaa Suomen ensimmäisestä äitienpäiväjuhlasta Alavieska – kotiseutuni -teoksessa. Teksti löytyy myös Kirjastovirmasta.

Juhlasta kerrottiin juhlavasti kirkollisissa ilmoituksissa. Niissä toivottiin, ettei lapsia otettaisi mukaan tilan ahtauden takia. Sen sijaan tarjoiltavia piti tuoda kotoa:

"Tilaisuudessa on teetarjoilu, mutta jokaisella olkoon sokeria muassansa."

– Aika huvittavaakin, mutta kaipa ihmiset ovat toppasokerista leikanneet paloja taskuunsa ja tuoneet juhlaan, pohtii Aili Nuorala.

Koti-lehden syksyisen numeron mukaan juhla oli onnistunut: koulusali aistikkaasti koristettu ja täynnä juhlivaa väkeä. Ohjelmaan kuului esitelmä lastentarhatyöstä, puhetta sisällissodassa turvattomiksi joutuneiden lasten puolesta, virvokkeita ja hengellisiä lauluja. Lapset esitttivät kuvaelman, lauluja ja lausuntaa.

"Kaikin puolin vakava juhlatilaisuus päättyi rukouksella. Osanottajiin jätti juhla syvällisen muiston."

Juhlassa sodan uhreiksi joutuneista lapsista virinnyt keskustelu sai aikaan sen, että Alavieskassa valittiin toimikunta edistämään turvattomien asiaa ja kotikasvatustyötä.

Aiti ja lapset (sisko ja veli) ruokailemassa pöydän ääressä keittiössä vuonna 1969.Yle

Aili Nuorala muistuttaa, että äitienpäivä on yhä myös muistojuhla, jolloin muistetaan kukkasin myös edesmenneitä äitejä.

Sittemmin äitienpäivän vietto levisi ympäri maan, ja juhlinta alkoi saada uusia muotoja. Virallinen juhlapäivä siitä tuli 1927 jälkeen, kun juhlapäiväksi vakiintui toukokuun toinen sunnuntai. Suomessa äitienpäivä on ollut liputuspäivä vuodesta 1947. Painettujen korttien lähettämisen vakintui 1920-luvulla, ja kukkien tuominen seuraavalla vuosikymmenellä.

Alavieskassa esitetään äitienpäivän vieton 100-vuotisjuhlassa uudestaan ensimmäisessä juhlassa kuultu Juomarin laulu, jonka paikallinen kanttori on etsinyt käsiinsä. Nuorala on ylpeä siitä, kuinka Alavieska on onnistunut tekemään ja ylläpitämään historiaa. Aiheen kunniaksi paljastettiin myös vuonna 2002 Äiti-patsas.

Alavieskassa paljastettiin Äiti-patsas vuonna 2002.Aili Nuorala Päivän määritti amerikkalaisnaisen kuolinpäivä

Äitienpäivän juuret ovat siis Yhdysvalloissa. Anna Jarvis -nimisen naisen äiti kuoli toukokuussa 1905, ja Jarvis koki, ettei äitien asemaa yhteiskunnassa huomioitu tarpeeksi.

Hänen aloitteestaan päivää vietettiin ensi kertaa vuonna 1907, ja vuonna 1914 siitä tehtiin Yhdysvalloissa kansallinen juhlapäivä. Se sijoitettiin Jarvisin äidin kuolinpäivän tienoille toukokuun toiseksi sunnuntaiksi.

Yhdysvalloista päivä levisi ensin Australiaan ja Kanadaan, Euroopan maista ensimmäiseksi Belgiaan.

Kaksi poikaa myymässä sydämenmuotoisia kakkupapereita äitienpäivän kunniaksi Kallion kansakoulun edustalla. helsingissä 1970.Eeva Rista / Helsingin kaupunginmuseo, CC BY 4.0

Porissa ja Oulussa hellettä, myös muualla Suomessa rantakeli

Lämmin kesäinen sää hellii suomalaisia eri puolilla maata.

Esimerkiksi Porissa ja Oulussa on ylitetty tänään helleraja. Porissa mittari oli kivunnut jo puolenpäivän jälkeen 26,5 asteeseen. Päivän mittaan lukema voin nousta siitäkin vielä noin asteen verran, arvelee Ilmatieteen laitoksen päivystävä meteorologi Nina Karusto.

Monin paikoin Suomea lämpötila on noussut tänään 22–24 asteen lukemiin.

Aivan pohjoisessa on selvästi viileämpää, vain noin kuusi astetta. Helleraja rikkoutui Suomessa tänä vuonna ensimmäistä kertaa eilen, kun Porissa lämpötila nousi 25,1 asteeseen Ilmatieteen laitoksen mittauspisteellä rautatieasemalla.

Hellerajan ylittyminen toukokuun alkupuolella on harvinaista, muttei täysin poikkeuksellista.

Hellelukemia alkuviikostakin

Sää jatkuu yhtä kesäisenä vielä lähipäivinä. Sekä huomenna että maanantaina ainakin maan etelä- ja keskiosissa lämpötila noussee hellelukemiin.

– Ylimmillään lämpötila voi kohota noin 27 asteeseen, Karusto ennustaa.

Sää jatkunee lämpimänä vielä tiistain ja keskiviikonkin, vaikkakin niin pitkälle ulottuvat ennusteet ovat epävarmempia. Käänne epävakaampaan suuntaan tulee loppuviikosta.

Karuston mukaan torstainakin lämpötila voi nousta vielä yli 20 asteen, mutta sää muuttuu kuurosateisemmaksi.

– Viimeistään perjantaina viilenee.

Ville Jaaranto lähti pyörätuolilla ajamaan Oulusta Lissaboniin – "Esimerkkiä siitä, mitä kaikkea voi tehdä vammasta huolimatta"

Niveljäykistymätautia sairastava Ville Jaaranto päättää Wheels of Freedom -elokuvassa toteuttaa elämänsä matkan. Hän lähtee ajamaan sähköpyörätuolilla Oulusta kohti Lissabonia.

– Haluan rikkoa vammaisten rajoituksia ja rajoja ja näyttää muille esimerkkiä siitä, mitä kaikkea voi tehdä vammasta huolimatta, Jaaranto sanoo Ylen aamu-tv:n Tähtihetkessä.

Matkaan lähti Villen lisäksi kolme avustajaa. Ensimmäinen matkalla ratkaistava suurempi pulma oli, millä ajoneuvolla avustajat matkaavat. Budjettisuunnitelmat elivät matkan taittuessa.

Dokumentin ohjaaja Aleksi Puranen on itse Villen entinen avustaja. Wheels of Freedom on Purasen esikoiselokuva.

– Projektissa oli hyvällä tavalla jotakin pöljää. Mies, jonka kulkupeli kulkee 8-9 kilometriä tunnissa, aikoo lähteä ajamaan 6000 kilometriä. Villen näkökulmasta eli vammaisten oikeuksien puolesta hommassa oli paljon järkeä, mutta toisaalta siinä ei ollut mitään järkeä. Siinä kiehtoi rajattomat mahdollisuuden tapahtua mitä vain.

Jokainen päivä voi olla matkan viimeinen

Reissuun lähtö ei ole ollut itsestäänselvyys ja avustajien määrästä väännettiin kättä.

– Avustajien järjestyminen oli tiukka homma. Oulun vammaispalveluissa pitäisi saada parempaa palvelua. Palvelun saaminen oli nihkeää, sanoo Jaaranto.

Toinen haaste oli liian lyhyt valmistautumisaika reissuun.

– Aika oli liian tiukalle vedetty. Muutama vuosi olisi pitänyt valmistella, Jaaranto sanoo.

Reissu ei suju suunnitelmien mukaan Suomesta määränpäähän. Puranen osasi odottaa kommervenkkeja.

– Olin ennen matkan alkua tuntenut Villen reilut kolme vuotta. Oli tiettyjä asioita, joita osasin ennakoida, mutta tällaisella matkalla on paljon liikkuvia osia. Varauduin myös matkaan sillä tavalla, että joka päivä voi olla matkan viimeinen päivä. Siinä oli kaikki Villen rasitusta myöten sellaista, jota ei voinut tietää.

Ennen matkaa Jaarannon pisin itse ajama reissu oli ollut 25 kilometriä Oulusta Haukiputaalle. Oulusta Lissaboniin kaavailtu päivittäinen matkasuunnitelma oli 40–90 kilometriä.

Sääolosuhteet vaihtelivat matkan varrella.Pasi Hakkio Oma rauha jäi vähiin

Elokuvassa kuvataan paitsi matkaa myös Jaarannon ja avustajien suhteita.

– He olivat mahtavia persoonia ja meitä on kiitetty elokuvan roolituksesta eli avustajista. Ville palkkasi avustajat, joten se on hänen ansiotaan. Avustajat joutuvat ratkomaan monenlaisia asioita matkalla, sanoo Puranen.

Ongelmilta ei vältytty myöskään Jaarannon ja avustajien välillä. Jaaranto tuo dokumentissa esiin myös tuntojaan tästä.

– Koin, että minulla ei ollut aina omaa rauhaa ja päätösvaltaa asioihin.

Reissussa tuli eteen myös positiivisia yllätyksiä. Monet olivat valmiita auttamaan matkalaisia yöpaikan järjestämistä myöten. Sähköpyörätuolilla liikkujaa seurattiin myös maanteillä mielenkiinnolla.

– Parasta oli kun linja-auto pysähtyi viereeni ja kuljettaja katsoi, että mikä mies siellä oikein oli, Jaaranto sanoo.

Lestadiolaisyrittäjä hyötyy uskonyhteisön verkostoista – Taloushyödyt houkuttavat jäämään, vaikka vakaumus olisi jo mennyt

Ahkeruus on hyve kaikissa uskonnoissa, mutta omaisuuden kasvattamiseen yritystoiminnalla suhtaudutaan monissa uskonyhteisöissä nihkeästi. Toisin on Suomen satatuhatpäisessä vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä. Lestadiolaisten poikkeuksellinen yrittäjähenki tunnetaan erityisesti Oulun seudulla, jossa rakennusalan suurista ja pienistä yrityksistä löytyy lestadiolainen johto.

– Hengellisyyden kannalta on hyvä olla oman itsensä herra. Silloin voi määritellä itse, millä alalla toimii, miten toimii ja millaisia työntekijöitä palkataan, pohtii politiikan tutkija Aini Linjakumpu yrittämisen suosiota. Hänen ”Vanhoillislestadiolaisuuden taloudelliset verkostot” - kirjansa julkaistaan perjantaina.

Vanhoillislestadiolaisen liikkeen yrittäjähenki näkyy esimerkiksi yrittäjäkursseissa, joita liikkeen Ranualla, Reisjärvellä ja Jämsässä sijaitsevat kansanopistot järjestävät. Kursseja räätälöidään erikseen myös lapsille ja naisille.

– Yleensä ajatellaan, että naisten elämä on tiukkaan rajattua, mutta yrittäminen tuo naisille mahdollisuuden toimia omalla alallaan. Naiset voivat perustaa omia yrityksiä tai toimia vaikkapa puolison yrityksessä hallituksen jäseninä.

.

Suviseurojen ruokalaa rakennettiin talkoilla kesällä 2016.Suviseurojen kuvapalvelu Kampaamo on ehdoton ei, kuntosali ehkä

Yrittäjyyttä tuetaan koko liikkeen voimalla sukupuoleen katsomatta. Yhtenä osoituksena tästä on vanhoillislestadiolaisten kattojärjestön Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen julkaisema kirja ”Mitä jää viivan alle”, jossa paitsi avataan yrittäjyyttä, myös kannustetaan siihen.

"Jos kuntosalilla ei soiteta kovaäänistä rytmimusiikkia, se saattaa olla hyväksyttävää."

Vakaumus ei myöskään vedä yrittäjyydelle lainkaan niin tiukkoja rajoja kuin kotielämälle, jossa meikkaus, TV:n katselu ja ehkäisy on kiellettyä.

– Jos kuntosalilla ei soiteta taustalla kovaäänistä rytmimusiikkia eikä ihannoida bodauskulttuuria vaan mennään terveys edellä, niin se saattaa olla jo hyväksyttävää, Linjakumpu tulkitsee.

Rajojen liikkumisesta kertoo Linjakummun mukaan sekin, että kilpaurheilun aiemmin tuominneen liikkeen piirissä urheilun sponsorointi jo sallitaan. Myös matkatoimistoja on lestadiolaisten omistuksessa, vaikka aiemmin moiset vapaa-ajan huvitukset eivät sopineet lestadiolaiseen vakaumukseen.

Selvää kuitenkin yhä on, että lestadiolainen ei voi perustaa yökerhoa, baaria tai ansaita elantoaan muokkaamalla asiakkaiden ulkonäköä kampaamo- tai kauneushoitolayrittäjänä.

Yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa toimiva Aini Linjakumpu huomasi tutkimusta tehdessään, että lestadiolaisyrittäjät eivät tuo taustaansa esiin kuin poikkeustilanteissa.Annu Passoja / Yle Lestadiolaistyöntekijä tuo verkostot mukanaan

Linjakumpu luki lestadiolaisen liikkeen julkaisuja ja haastatteli niin lestadiolaistaustaisia kuin liikkeen ulkopuolisia yrittäjiä. Kolme vuotta kestäneen tutkimuksen loppupäätelmä on, että lestadiolaisyrittäjien menestyksen taustalla ovat vahvat, hengellisiin ja sosiaalisiin suhteisiin perustuvat verkostot.

– Verkostojen hyöty näkyy siinä kun rekrytoidaan työntekijöitä tai kun hankitaan asiakkaita ja liikekumppaneita, tiivistää Linjakumpu. Lestadiolaisyrittäjä suosittelee helposti toista liikkeeseen kuuluvaa yrittäjää, vaikka ei häntä tuntisikaan.

"Ei-lestadiolaiseen yritykseen palkattiin lestadiolainen, jotta hän voi hyödyntää omia lestadiolaisyhteyksiään."

Moni Pohjanmaan maallinen yrittäjä kokeekin jäävänsä jo heti alkuun takamatkalle kun kaupoista kilpaillaan. On niitäkin, jotka keksivät keinot päästä hyötymään verkostoista.

– Erääseen ei-lestadiolaiseen yritykseen palkattiin keskijohdon tehtäviin lestadiolainen, jotta hän voi hyödyntää omia lestadiolaisyhteyksiään.

Työntekijää palkatessaan lestadiolaisyrittäjä tietää, että oman liikkeen piiristä palkatut eivät tule krapulassa töihin. Luottamus on muutenkin suurempi ihmisiin, joita tapaa säännöllisesti myös hengellisissä ympyröissä.

– Velvoitteet toisia kohtaan ovat suuremmat, kun on paljon muutakin yhteistä kuin palkan maksu, Linjakumpu tiivistää.

Suviseuroilla sai maksaa lähimaksulla jo kesällä 2016.Karoliina Kemppainen / Yle Riskinä hengellisen sidonnaisuuden hyväksikäyttö

Lojaliteetin vaatimuksessa ajaudutaan toisinaan harmaalle vyöhykkeelle.

– Jos yrityksellä menee huonosti eikä sillä ole varaa maksaa palkkoja ajallaan, niin saatetaan hyödyntää sitä että kuulutaan samaan yhteisöön. Ajatellaan, että eikö tätä asiaa voitaisi sopia meidän kesken jollain tavalla, Linjakumpu kertoo.

Toisaalta työntekijät luottavat siihen, että lojaliteetti toimii myös toisin päin, ja työpaikka voi säilyä niissäkin tilanteissa kun se toisessa yrityksessä olisi jo mennyt. Työpaikka on saattanut alun perin ylipäätään järjestyä sen vuoksi, että lestadiolaisyrittäjä on kokenut velvollisuudekseen auttaa vaikeuksissa olevaa uskonveljeä.

"Jos yrityksellä ei ole varaa maksaa palkkoja ajallaan, saatetaan ajatella että eikö tätä voisi sopia meidän kesken."

– Parhaimmillaan lestadiolaisten keskinäiset verkostot ovat hyvin myönteinen asia kaikille osapuolille ja myös aluetaloudelle, mutta pahimmillaan ne voivat mahdollistaa hengellisen sidonnaisuuden hyväksikäyttöä, Linjakumpu näkee.

Yrittäjän kannalta lestadiolaisuuteen kuuluminen on tutkijan mukaan hyödyllistä ja Linjakumpu sai viitteitä siitäkin, että jotkut vakaumuksensa menettäneet saattavat jäädä liikkeeseen taloudellisten verkostojen vuoksi. Vastaavaa yrittäjähenkeä ja yrittäjyyttä tukevia verkostoja ei Linjakummun mukaan löydy mistään muusta Suomessa toimivasta uskonyhteisöstä. Eräs verrokki on hevoskärryillä kulkevat Pohjois-Amerikan amissit, joista moni on tätä nykyä pienyrittäjä.

Sivut