Uutiset YLE Oulu

Helsingissä 160 euroa, Lahdessa 340 euroa – Vertaile kotihoidon hintaa eri kaupungeissa

Mistä on kyse?
  • Säännöllisen kotihoidon asiakkaiden kuukausimaksu ei ole sama ympäri Suomen.
  • Jokainen kunta soveltaa omaa maksutaulukkoaan. Vain tulorajat ja enimmäismaksuprosentit on määritelty asetuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista.
  • Manner-Suomen maakuntakeskuksia verrattaessa Helsinki on halvimmasta päästä.

Säännöllisen kotihoidon asiakkaiden kuukausimaksu ei ole sama ympäri Suomen. Eroa voi olla asuinpaikasta riippuen jopa lähes 200 euroa.

Verrattaessa Manner-Suomen maakuntakeskuksia, erot ovat suuria etenkin silloin, kun kotihoitoa tarvittaan vain neljä tai 20 tuntia kuukaudessa.

Esimerkiksi yksin asuva eläkeläinen, jonka bruttotulot ovat vuoden 2016 keskieläkkeen (Eläketurvakeskus) mukaiset, maksaa Helsingissä huomattavasti pienemmän summan säännöllisestä kotihoidosta kuin vaikkapa Lahdessa tai Jyväskylässä asuva.

Alla olevassa taulukossa on laskettu kuukausimaksut henkilölle, joka asuu yksin ja saa kuukaudessa keskieläkkeen verran rahaa. Joidenkin kaupunkien kohdalla summa on vain suuntaa antava. Maakuntakeskuksista taulukosta puuttuvat Mikkeli ja Kokkola (Soite), joissa laskutus perustuu käyntikertoihin.

Jokainen kunta soveltaa maksuissa omaa maksutaulukkoaan. Vain tulorajat ja enimmäismaksuprosentit on määritelty asetuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (Finlex).

– Asetuksen taulukko antaa enimmäisrajat, mutta käytännössä kunnat kuitenkin soveltavat omia maksutaulukoitaan, joissa maksuprosenttia on suhteutettu palvelumäärään. Siitä syystä vaihtelua on – kuten kuntien välillä on muissakin maksuissa, toteaa sosiaali- ja terveyspalveluosaston neuvotteleva virkamies Satu Karppanen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Asetuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista on määritelty tulorajat ja enimmäismaksuprosentit. Kuukausimaksun suuruus lasketaan bruttotuloista.Kuvakaappaus Finlexin asetuksesta.

Vaihtelua maksuihin luo myös se, että kuntien maksutaulukoissa on eroja aikarajojen suhteen: siinä missä Kajaanissa (Kainuun sote), Rovaniemellä ja Turussa tuntijaottelut ovat hyvin karkeita, vaikkapa Joensuussa tuntijaottelu on tarkempi.

Esimerkiksi Turussa asiakkaan maksama prosenttiosuus bruttotuloista omavastuun jälkeen on sama, olipa tunteja 26 tai 50 kuukaudessa. Joensuussa puolestaan etenkin pienimmissä tuntimäärissä prosentit vaihtuvat nopeammin.

Taustalla on perusperiaate, että asiakasmaksut peritään asetuksen mahdollistaman maksimin mukaisesti. Jouni Sakomaa

Lisäksi kunnat saavat itse päättää, millä prosentilla laskuttavat, kunhan osuus pysyy pienempänä kuin asetuksessa määritelty enimmäisprosentti.

– Vaihtelua aiheutuu myös laskutuksessa esimerkiksi siitä, miten käytetty aika on laskettu.Kun asetus ei anna kovinkaan paljoa osviittaa, niin voidaan todeta, että käytännöt ovat varsin kirjavia, sanoo kotiin vietävien palveluiden tulosaluejohtaja Jouni Sakomaa Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymästä.

Säännöllisen kotihoidon lisäksi on olemassa tilapäistä kotihoitoa sekä tukipalveluita.Sini Salmirinne / Yle

Myös laskutustavoissa on eroja. Kaikki maakuntakeskukset eivät käytä tällä hetkellä aikaperusteista, eli kuukausittaisiin tuntimääriin perustuvaa laskutusta.

Esimerkiksi Mikkelissä käytetään käyntiperusteista maksua eli kuinka monta käyntiä viikon aikana asiakkaan luona tehdään. Kaupungissa on kuitenkin tarkoituksena ottaa käyttöön aikaperusteinen maksu.

Seinäjoen kotihoidon johtaja Jaakko Kontturi toteaa, että asiakasmaksuihin olisi hyvä saada suoraan valtionhallinnon taholta määritellyt taulukot.

– Niitä sitten kaikki kunnat noudattaisivat. Tämä toteuttaisi paremmin asiakkaiden tasa-arvoista kohtelua. Varmaankin tällöin olisi vain järjestettävä kunnille jonkinmoinen tukijärjestelmä, jolla luotaisiin kunnille edellytykset samantasoisen palvelun tuottamiseksi.

Lähes 200 euron ero

Helsingin pientä kuukausittaista asiakasmaksua selittää se, että elämiskustannukset ovat kalliimpia kuin suuressa osassa muuta maata.

– Kotihoidon välttämättömien palvelujen lisäksi asiakkaille on haluttu jättää kohtuullinen rahasumma muuhun elämiseen, kuten asumis-, ruoka-, lääke- ja hygieniamenoihin. Yllättävästi Helsinki on asiakasmaksujen suhteen halvin maakuntakeskus, tästä asiasta syntynee mielenkiintoinen keskustelu, kertoo va. lännen palvelualueen johtaja Maarit Rautio Helsingin sosiaali- ja terveystoimialasta.

Kotihoito on monissa paikoissa painopiste ja kehittämiskohde. Marja Heikkinen

Helsingissä sekä viranomaiset että poliittiset päätöksentekijät haluavat panostaa ikääntyneiden kotona asumiseen. Säännöllisessä kotihoidossa oli yli 75-vuotiaista helsinkiläisistä alkuvuodesta 12,65 prosenttia, mikä on korkeampi luku kuin monissa muissa kunnissa.

Noin 100 kilometriä pohjoisempana, Lahdessa, asiakasmaksut saattavat olla jopa lähes 200 euroa kalliimpia kuin Helsingissä. Lahden kohdalla on huomioitava, että vuoden alusta toiminnasta on vastannut Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä.

– Yhtymän alueella sovelletaan siis kaikissa kunnissa samoja maksuja kuin Lahdessa, tosin Sysmä ja Heinola hoitavat perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon itse, joten niiden maksuista en ole aivan varma. Taustalla on perusperiaate, että asiakasmaksut peritään asetuksen mahdollistaman maksimin mukaisesti, sanoo kotiin vietävien palveluiden tulosaluejohtaja Jouni Sakomaa Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymästä.

Hoidon sisältö on aina yksilöllistä

Säännöllinen kotihoito (STM) on yhdistelmä kotipalveluita ja kotisairaanhoitoa. Sen sisältö riippuu aina asiakkaasta, se voi olla vaikkapa lääkehoitoa, arkipäivän askareissa auttamista, kodinhoidollisia asioita, sairaanhoitoa ja valvontaa.

Kainuun soten kotona asumista tukevien palveluiden palvelupäällikkö Marja Heikkinen kertoo, että esimerkiksi 40 tuntia kuukaudessa kotihoitoa voi tarkoittaa sitä, että asiakkaan toimintakyky alkaa olla jo merkittävästi alentunut. Silloin käyntejä on useita päivässä, melko varmasti yöhoitoakin olisi mukana. Kotihoito huolehtii perushoidon lisäksi muun muassa lääkehoidosta ja kodinhoitoon liittyvistä asioita.

Säännölliseen kotihoitoon voi kuulua monenlaista, kuten lääkehoito.Tanja Kröger / Yle

Kotipalveluja voivat saada ikäihmiset, vammaiset ja sairaat tai henkilöt, joiden toimintakyky on muun syyn vuoksi alentunut. Lapsiperheillä on oikeus saada kotipalvelua, kun se on välttämätöntä lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Säännöllisen kotihoidon lisäksi on olemassa tilapäistä kotihoitoa sekä tukipalveluita.

STM:n sosiaali- ja terveyspalveluosaston neuvotteleva virkamies Satu Karppasen mukaan kotihoidon ja tukipalveluiden sisällöt ovat melko vakiintuneita eli eri kunnissa palvelun sisältö on suunnilleen sama. Palvelupäällikkö Marja Heikkinen on pitkälti Karppasen kanssa samaa mieltä.

– Vaihtelua voi olla eri paikoissa, mutta mitä nyt itse olen valtakunnallisesti liikkunut, niin aika samalla tasolla ollaan. Kotihoito on monissa paikoissa painopiste ja kehittämiskohde.

Kotihoidon välttämättömien palvelujen lisäksi asiakkaille on haluttu jättää kohtuullinen rahasumma muuhun elämiseen. Maarit Rautio

Kotihoidon piiriin asiakas pääsee palveluntarpeen arvioinnin kautta.

– Käytännössä asiakas, omainen tai muu läheinen voi ottaa yhteyttä kotihoitoon. Asiakasohjaaja tekee kotikäynnin ja arvioi palvelun tarpeen. Asiakkaan kanssa tehty hoito- ja palvelusuunnitelman päivitetään kaksi kertaa vuodessa ja tarvittaessa toimintakyvyn muuttuessa, Heikkinen mainitsee.

Lue lisää:

Miksi tätä ei keksitty aiemmin? Hoitajat tekevät pidempää päivää, mutta jaksavat paremmin – ja vanhukset pääsevät ulos

Yhä useampi lastensuojelun asiakas asuu isovanhemmillaan: sijoitukset lähiverkostoon kaksinkertaistuneet Helsingissä ja Oulussa

Yhä useampi isovanhempi toimii oman lapsenlapsensa sijaishuoltajana.

– Sijoitukset isovanhemmille ovat viime aikoina lisääntyneet, sanoo Helsingin kaupungin vs. lastensuojelun sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro.

Isovanhempien luona asuvat lapset näkyvät suomalaisten suurten kaupunkien lastensuojeluissa lisääntyneinä sijoituksina sukulais- tai läheisperheisiin. Näissä tapauksissa lastensuojelussa puhutaan läheisverkostosta. Tarkkaa tilastoja siitä, kuinka moni läheisverkostossa asuvista lapsista asuu isovanhemmillaan, ei ole.

Helsingin kaupungin vs. lastensuojelujohtaja Ritva Mantila kuitenkin arvioi, että valtaosa läheisverkostoon sijoitetuista lapsista asuu isovanhempiensa luona.

Tiedot sisältävät vain huostaan otetut ja avohuollon sijoitukset.

Läheisverkostossa ja näin myös isovanhemmillaan asuva lapsi luokitellaan lastensuojelussa sijaisperheessä olevaksi. Helsingin, Espoon, Vantaan, Turun, Tampereen ja Oulun kaikista lastensuojelun kaikista asiakkaista noin 40 prosenttia asui viime vuonna laitoksissa ja loput perheissä.

Perheissä asuvista lapsista noin joka viides asui läheisverkostossa.

Luvut perustuvat vuoden 2016 tietoihin.

Lapsi voidaan sijoittaa läheisverkostoon huostaanotettuna sosiaaliviranomaisen tai hallinto-oikeuden päätöksellä tai avohuollon sijoituksena sosiaaliviranomaisen päätöksellä. Lisäksi sijoituksia tehdään niin kutsutuilla läheisverkostoratkaisuilla ja yksityisinä sijoituksina.

Kolme tekijää isovanhempien huoltajuuden kasvun taustalla

Lastensuojelun asiakkaiden päätyminen isovanhempiensa luokse johtuu ainakin kolmesta tekijästä, arvioidaan kaupunkien lastensuojeluista.

Ensinnäkin, lakimuutokset ovat lisänneet sukulais- ja läheisperheiden kartoitusta. Lastensuojelulaki velvoittaa tätä nykyä lastensuojelun työntekijöitä ottamaan selvää sukulaisten ja muiden lapselle läheisten ihmisten mahdollisuuksista ottaa lapsi luokseen asumaan.

Lisäksi perhehoitolain uudistus antoi läheis- ja sukulaisperheille samat oikeudet kuin lastensuojelun perhehoitajalle. Perhehoitaja saa työstään muun muassa palkkion ja on oikeutettu perhevapaisiin.

Toiseksi, isovanhemmat ovat myös fyysisesti paremmassa kunnossa kuin vielä muutama vuosikymmen sitten.

Aika iso osa lapsenlapsen luokseen ottavista isovanhemmista on 50–60-vuotiaita. Sanna Teiro, Helsingin kaupunki

– Aika iso osa lapsenlapsen luokseen ottavista isovanhemmista on 50–60-vuotiaita. He saattavat olla työelämässäkin mukana, jolloin he pystyvät ihan eri tavalla terveydentilansa puolesta huolehtimaan lapsenlapsesta, Sanna Teiro Helsingin kaupungilta sanoo.

Kolmanneksi, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) arvion mukaan huumeidenkäyttäjien määrä on noussut viime vuosina Suomessa. Tämä näkyy myös lastensuojelussa. Vanhempien päihteidenkäyttö on edelleen yleisin yksittäinen syy lapsen huostaanottoon.

Selvää nousua Helsingissä ja Oulussa

THL:n mukaan kaikkiaan kodin ulkopuolelle oli vuoden 2015 aikana sijoitettuna 17 664 suomalaislasta ja -nuorta, mikä on pari prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna. Viime vuoden tietoja koko Suomen osalta ei ole vielä saatavilla.

Esimerkiksi Helsingissä oli viime vuonna huostassa 1 325 lasta, joista 874 oli perhehoidossa. Näistä kaiken kaikkiaan 165 asui läheisverkostossa, mikä tarkoittaa noin 20 prosentin osuutta kaikista perhehoidossa olevista lapsista. Kahdessa vuodessa kasvua on kuusi prosenttiyksikköä, vuodesta 2012 luku on noin kaksinkertaistunut.

Oulussa läheisverkostossa asuvien lasten osuus on myös kasvanut, mutta kasvu johtuu osittain kuntaliitoksista. Vuonna 2016 kodin ulkopuolelle sijoitetuista 709 lapsesta sukulais- tai läheisperheessä asui kaikkiaan 121. Oulun lastensuojelupalveluiden palvelupäällikkö Teija Sulisalo laskee, että vuodesta 2014 määrä on noussut pari prosenttiyksikköä. Vuoteen 2012 verrattuna määrä on noin kaksinkertaistunut.

Isovanhempien jaksaminen arvioidaan aina tarkasti

Turussa isovanhempien ja muiden sukulaisten sekä läheisten halukkuus ryhtyä pitkäaikaisiksi sijaisperheiksi näkyy ennen kaikkea läheisverkostoarviointien kasvuna. Arviointeja tehdään aiempaa enemmän.

Tämä ei kuitenkaan näy vielä läheisverkostossa asuvien lasten määrän kasvuna, kertoo sijaishuollon sosiaalityön osastopäällikkö Eira Virolainen. Arvioinnit eivät aina johda sijoituksiin, sillä kyse on lapsen edusta.

Siinä mietitään lapsen kasvua ja kehitystä. Eira Virolainen, Turun kaupunki

– Siinä mietitään lapsen kasvua ja kehitystä siltä näkökulmalta, että lähivanhemmalla on jaksamista käydä murrosikään liittyvät kuohunnat lapsen kanssa, Virolainen sanoo.

Lisäksi sukulaisten ja läheisten kohdalla otetaan aina huomioon muun muassa biologisten vanhempien ja mahdollisen uuden kodin keskinäiset suhteet.

Kaikki järjestelyt eivät tule viranomaisten tietoon

Virallisten järjestelyjen lisäksi on paljon vapaaehtoisia isovanhempien ja lapsen vanhempien välisiä sopimuksia.

Helsingin vs. lastensuojelun sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro arvioi, että etenkin peruskoulunsa päättäneet nuoret saattavat muuttaa esimerkiksi opintojen perässä isovanhemmille asumaan.

Lain mukaan myös näistä yksityisistä sijoituksista pitäisi ilmoittaa sosiaaliviranomaiselle, mutta käytännössä ilmoitukset jäävät tekemättä.

Sääkartat sen vahvistavat – Kesän lämpimin viikko on täällä ihan kohta

Viikonlopun sää jatkuu vielä totutuissa, viileän kesäisissä merkeissä. Perjantaina iltapäivällä ja illalla liikkeellä on sade- ja ukkoskuuroja maan etelä- ja keskiosassa.

Lauantaina pilvisyys on vaihtelevaa ja sadekuuroja tulee yhä maan etelä- ja keskiosassa, mutta aurinkoisiakin hetkiä voi olla. Vähiten satanee edelleen pohjoisessa.

Lämpötila yltää maan eteläosassa pariinkymmeneen asteeseen, pohjoisessa jäädään 15 asteen tuntumaan, kertoo Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi.

Yle

Sunnuntaina luvassa on edelleen kuurottaisia sateita maan etelä- ja länsiosissa, mutta monin paikoin on myös aurinkoista. Kainuuseen ja Koillismaalle leviää idästä sadealue. Sunnuntain lämpötilat pysyvät pitkälti lauantain lukemissa.

Yle

Ensi viikosta on tulossa selvästi tätä viikkoa lämpimämpi, ennusteiden mukaan viikosta todennäköisesti tulee kesän tähän mennessä lämpimin viikko. Myös yölämpötilat nousevat.

Maanantaiksi sateiden ennustetaan vähenevän, ja koko maassa ylletään pariinkymmeneen asteeseen.

Tiistaina Suomeen saapuu lämmintä ilmaa lounaasta ja kaakosta siten, että lämpimintä on ennusteiden mukaan Lounais-Suomessa ja Kainuussa ja Koillismaalla. Viikon puolivälissä lämmintä ilmaa riittää edelleen Pohjois-Pohjanmaalla, ja hellerajaa tavoitellaan myös itäisessä ja keskisessä Suomessa.

Ensi viikollakin sateita tulee vaihtelevasti eri puolilla Suomea.

Katso tarkemmat sääennusteet Ylen sääsivuilta.

Arkku maalataan vainajan lempivärillä, hauta-asuna yöpuku – Hautajaisissa otetaan yhä useammin huomioon vainajan persoonallisuus

Mistä on kyse?
  • Hautajaisperinteet ovat muuttuneet. Nykyään hautajaisissa pyritään korostamaan edesmenneen persoonaa.
  • Omaiset toivovat hautajaisilta vaivattomuutta.
  • Ihmiset suunnittelevat omia hautajaisiaan nykyään enemmän.

Enää vainajalle ei välttämättä pueta juhla-asua tai pukua, kun on viimeisen matkan aika. Yhä useammin asuksi valikoituu esimerkiksi lempi t-paita tai verkka-asu.

Hautajaiset ja niihin liittyvät tavat ovat muutenkin muuttuneet J. Ala-Aho hautaustoimiston toimitusjohtaja Oula-Aleksi Mikkosen mukaan todella paljon.

– Hautajaisissa näkyy nykyään enemmän vainajan persoonallisuus. Esimerkiksi muistotilaisuuksista halutaan edesmenneen ihmisen näköiset.

Oula-Aleksi Mikkonen kertoo, että hautaustoimiston toiminta on muuttunut niin, että enemmän hoidetaan asioita omaisten puolesta.Wasim Khuzam / Yle

Perinteiset karjalanpaistit ja kakkukahvit seurakuntatalolla saatetaan korvata esimerkiksi kolmen ruokalajin illallisella ravintolassa.

– Halutaan järjestää ihan juhlat, jos ihminen on niistä tykännyt. Enenevissä määrin korostetaan ihmistä, kenen viimeisiä juhlia vietetään, Mikkonen toteaa.

Tärkeät esineet arkkuun

Persoonallisuus näkyy myös arkuissa ja uurnissa. Arkut saatetaan esimerkiksi maalata vainajan lempivärillä, ja verhoilut voidaan tehdä mittatilaustyönä omaisten toiveiden mukaan.

– Olemme verhoilleet joskus arkun sisuksen vainajan omilla liinavaatteilla, Mikkonen kertoo.

Myös henkilökohtaisten esineiden laittaminen arkkuun on yleistynyt. Mikkosen mukaan yleisimmät mukaan laitettavat esineet ovat pehmolelut, valokuvat tai esimerkiksi villasukat, jotka puetaan vainajalle.

Esineet ovat olleet jollain tavalla edesmenneelle tärkeitä.

– Useimmiten niissä on joku tarina mukana. Esimerkiksi pehmolelu on saattanut kulkea ihmisen mukana lapsuudesta saakka aina 90-vuotiaaksi asti, joten omaiset haluavat antaa sen hautaan saakka mukaan.

Nykyään esimerkiksi arkkuja tehdään paljon tilaustyönä omaisten toiveiden mukaan.Wasim Khuzam / Yle

Mikkonen pitää henkilökohtaisten esineiden laittamista arkkuun hyvänä asiana. Asia on usein tärkeää myös omaisille.

Läheiset noudattavat nykyään Mikkosen mukaan tarkasti vainajan tahtoa.

– Vielä 15–20 vuotta sitten oltiin todella kaavoihin kangistuneita. Vaikka vainaja toivoi jotain, niin omaiset tekivät niin kuin on aina ennenkin tehty.

On ollut sellaisia saattohartauksia, joissa vainajia on vaikka käytetty kotona ennen siunausta. Oula-Aleksi Mikkonen

Ihmiset myös suunnittelevat omia hautajaisiaan Mikkosen mukaan enemmän kuin ennen, mikä helpottaa omaisia.

– Sekä vanhat, että nuoret ihmiset listaavat toiveitaan ylös hautajaisia varten. Ja hautaustoimilakikin määrää, että mikäli vainajan tahto on tiedossa, sitä pitää mahdollisuuksien mukaan noudattaa.

Omaiset haluavat vaivattomuutta

Vanhat hautajaisperinteet ovat siirtyneet uusien tieltä. Mikkosen mukaan esimerkiksi vainajan saatteleminen on nykyään harvinaista.

– Ennen omaiset ovat saattaneet vainajan sairaalasta tai kuolinpaikasta siunauskappeliin tai vainajan säilytystiloihin. On ollut sellaisia saattohartauksia, joissa vainajia on käytetty kotona ennen siunausta.

Yhdeksi syyksi Mikkonen ajattelee vanhojen perinteiden päättymistä sillä, että omaiset arvostavat nykyään vaivattomuutta.

– Pyritään siihen, että kaikki hautajaisiin liittyvä saataisiin hoidettua yhdessä päivässä.

Esimerkiksi lisääntyneet tuhkaukset ovat muuttaneet Mikkosen mukaan hautajaisten sisältöä niin, ettei haudalla tarvitse käydä siunaustilaisuuden yhteydessä.

Polttohautausten määrä on lisääntynyt. Kirkkoneuvos Jouko Lankisen mukaan noin puolet hautauksista on polttohautauksia.Wasim Khuzam / Yle

Vaivattomuuden halu näkyy myös hautaustoimiston toiminnassa. Omaiset toivovat, että heidän puolestaan hoidetaan kaikki käytännön järjestelyt tilojen varaamisesta tarjoilujen hankintaan.

– Omainen käy hautaustoimistossa pari kertaa ja henkilökunta hoitaa hänen puolesta kaiken mitä hautajaisiin liittyy. Omaisille jää tehtäväksi vain tulla tilaisuuteen paikalle.

Täyspalvelun hankkiminen voi Mikkosen mukaan johtua myös siitä, että ihmisillä ei ole tietoa hautajaisjärjestelyjen kaikista seikoista.

– Asiakkaat antavat koko ajan enemmän hautaustoimiston tehtäväksi asioita, jotka esimerkiksi 20 vuotta sitten omaiset olisivat tehneet itse.

Hautajaisissa eroa maaseudun ja kaupunkien välillä

Hautajaisten kesto on lyhentynyt ja saattoväen määrä on pienentynyt Oulun tuomiokirkon vs. kirkkoherra Jouko Lankisen mukaan. Eroja löytyy hänen mukaansa etenkin kaupunkien ja maaseudun välillä.

– Maaseudulla, missä ihmiset tuntevat toisensa paremmin, saattoväkeäkin on enemmän ja hautajaiset kestävät hyvinkin puoli päivää.

Saattoväen määrän väheneminen näkyy Lankisen mukaan myös siinä, että muistotilaisuuksia ei välillä pidetä enää ollenkaan.

– Kirkollinen siunaaminen toimitetaan käsikirjan mukaan silloinkin, vaikka yhtään omaista ei olisi paikalla. Joskus käy niin, että paikalla on vain pappi ja kanttori.

Jouko Lankinen kertoo, että muistotilaisuuksien järjestäminen on vähentynyt. Välillä omaisia on niin vähän, että he eivät halua järjestää erillistä muistotilaisuutta. Wasim Khuzam / Yle

Tuhkausten määrä on Lankisen mukaan Oulussa lisääntynyt. Syyksi hän epäilee sitä, että hautapaikkojen määrä on vähentynyt.

– Tällä hetkellä Oulussa vain Oulujoen hautausmaalla on tarjolla uusia hautapaikkoja.

Hautajaisten personointiin ei liity Lankisen mukaan sinänsä mitään reunaehtoja myöskään kirkollisissa hautajaisissa. Ja etenkin muistotilaisuus on

On ollut sellaisia saattohartauksia, joissa vainajia on käytetty kotona ennen siunausta. Oula-Aleksi Mikkonen

pelkästään omaisia varten, joten he saavat Lankisen mukaan päättää ohjelmasta itse.

Kirkollisissa hautajaisissa on joitakin lainalaisuuksia. Siunaustilaisuus täytyy esimerkiksi järjestää siunaamiskaavan mukaan. Lankisen mukaan hautajaistilaisuuksissa katsotaan tapauskohtaisesti mikä on sopivaa ja mikä ei.

– Varmaan nämä käytännöt muuttuvat ja ehkä niiden täytyykin muuttua. Minun ei ole tarvinnut vielä kuitenkaan linjata erikseen, mikä on sallittua ja mikä ei.

"Äiti, sitten kun minä kuolen, haluan kuolla sinun käsivarsillesi" – Tiina Piippo toteutti sairaan lapsensa toiveen

Reetta Piippo oli tyttö, jolla oli kiire elää. Niin ajattelee hänen äitinsä Tiina Piippo.

– Reetta kirjoitti tarinoita jo ennen kun hän osasi lukea, yöunet jäivät vähälle, kun löytyi muutakin tekemistä kuin nukkuminen. Reetta oli myös äärettömän vahvatahtoinen. Hänen kanssaan on käyty monenlaiset taistelut. Mutta ilman sitä luonnetta ei hän olisi niin pitkään jaksanutkaan.

Reetta kuoli 10 kuukautta sitten sairastettuaan kuusi vuotta leukemiaa. Hän oli 13-vuotias. Kuuteen vuoteen sisältyi myös terveitä jaksoja, mutta leukemia uusi neljä kertaa.

Tiina Piippo piti blogia koko Reetan sairauden ajan. Hän sai sen kautta paljon vertaistukea samaa kokeneilta ihmisiltä.Paulus Markkula / Yle

Viimeiset seitsemän vuotta ovat olleet raskaat koko Piipon perheelle. Päällimmäisenä perheen äidin mielessä on nyt helpotus. Helpotus siitä, että Reetta on päässyt haudan lepoon eikä joudu kärsimään enää. Eikä perheen tarvitse elää kokoaikaisessa epätietoisuudessa.

– Se on aika huikea olotila, ettei tarvitse pelätä. Enää meillä ei ole epätietoisuutta, että miten tässä käy. Me tiedämme, miten tässä kävi, Tiina toteaa.

Tiina kertoo, että Reetta opetti koko heidän perheelleen paljon. Tärkein opetus oli se, kuinka kohdata vaikeudet lannistumatta.

Vuonna 2011 Reetta oli ensimmäisessä kantasolusiirrossa Helsingissä. Sädehoitojen seurauksena kaikki Reetan limakalvot paloivat sisältä päin. Ja kun uusi kantasolu lähti itämään, aiheutti myös se valtavaa kipua.

– Reetta silloin sanoi minulle, että äiti voinko minä koskaan unohtaa näitä kipuja. Mitä tuohon pystyy vastaamaan?

Lääkärit olivat sitä mieltä, että olen ihan hullu ja sanoivat, ettei se niin vaan onnistu Tiina Piippo

Jälkeenpäin Tiina kertoo kysyneensä Reetalta, mikä oli pahinta reissussa. Tytön vastaus yllätti hänet täysin.

– Hänen mielestään pahinta oli se, että piti olla samassa huoneessa koko ajan ja että kerran viikossa otettiin pumpulitikulla nielunäyte kurkusta. Se oli mielestäni ihailtava tapa suhtautua niin vaikeaan asiaan.

Jouluksi kotiin

Vuonna 2015 Reetta oli jälleen syövätön. Ilo siitä ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun Reetalla todettiin aivovaurio, jonka seurauksena hän menetti puhe- ja liikuntakykynsä.

– Lääkärit olivat jo sitä mieltä, että toivoa ei ole. Että Reetan kaikki älyllinen toiminta on loppunut ja meidän olisi syytä jättää tytölle hyvästit.

Tiina ei kuitenkaan uskonut lääkäreitä.

– Kyllä minä lapseni katseen tunnistin. Ja kun ylilääkäri pyysi Reettaa puristamaan kättään, hän teki niin. Edellisenä päivänä puhuttiin saattohoidosta ja seuraavana päivänä aloitettiinkin kuntoutus.

Tiina Piippo kertoo, että lääkärit kuuntelivat heitä ja heidän toiveitaan Reetan sairauden aikana äärettömän hyvin. Paulus markkula / Yle

Tiina asui yötä päivää Reetan kanssa sairaalassa. Käytti tyttöä pihalla kaksi kertaa päivässä, satoi tai paistoi. Marraskuun lopussa Tiina sai idean. Hän halusi viedä Reetan jouluksi kotiin.

– Lääkärit olivat sitä mieltä, että olen ihan hullu, ja sanoivat, ettei se niin vaan onnistu. Minä totesin, että ei niin, mutta meillähän on kuukausi aikaa järjestää asia.

Hoitohenkilökunta alkoi yhdessä Tiinan kanssa miettimään, miten kotiin pääsy onnistuisi. Tiinalle opetettiin lääkelaskut ja muut huoltotoimenpiteet. Reettaa alettiin vieroittamaan morfiinista.

Minulle jouluaatto oli sellainen etappi, että kunhan edes siihen asti Reetta selviäisi. Tiina Piippo

16. päivä joulukuuta Tiina ja Reetta pääsivät sairaalasta kotiin.

– Sairaalassa sanottiin, että ette te tule joulua näkemään, eläkää täysillä.

Perhe vietti sukujoulun Tiinan lapsuudenkodissa. Paikalla olivat Tiinan sisarukset, kaikki läheisimmät ihmiset.

– Minulla oli niin voittaja olo. Minulle jouluaatto oli sellainen etappi, että kunhan edes siihen asti Reetta selviäisi.

Viimeinen vuosi

Reetta näki joulun. Ja seuraavan kevään ja kesän. Tyttö ei palannut enää sairaalaan, ja kotona Tiina alkoi systemaattisesti pienentämään Reetan lääkemääriä.

– Se lääkepaletti oli ihan hirveä, mikä siihen tyttöön meni. Aamulla kun Reetta heräsi, hänet pumpattiin täyteen kolmiolääkkeitä, neljää viittä erilaista. Mietin, että jos minä itse vetäisin sellaisen lääkearsenaalin, niin olisiko minulla älyllistä toimintaa ja kuinka kirkas minun katseeni olisi?

– Aivovauriolle ei ollut olemassa hoitoa tai parantavaa lääkitystä, siksi uskalsin lähteä vähentämään lääkitystä, Tiina kertoo.

Reetan kuolinilmoituskin oli ihan valmiiksi mietitty omassa päässä. Tiina Piippo

Pikkuhiljaa Reetta alkoi elävöitymään lääkemäärien pienentyessä. Hän alkoi taas nauramaan, puhumaan muutamia sanoja ja syömään, vaikka lääkärit olivat aiemmin sanoneet, että Reetta ei tulisi enää koskaan nielemään.

Viimeisen elinvuotensa Reetta oli täysin toisten autettavissa. Tiina kertoo, että se tuntui pahalta etenkin siksi, että Reetta oli ollut aiemmin hyvin toimelias ja itsenäinen.

– Mutta vielä siinäkin vaiheessa pyrimme löytämään ne hyvät asiat. Veimme Reettaa uimahalliin ja paljuun ja saunottiin. Invataksilla kävimme shoppailureissuilla.

Surun eri vaiheet

Piipon perheelle surutyö kesti kuusi vuotta. Akuutti suruvaihe oli etenkin Reetan viimeisimpänä elinvuotena, jolloin hänen vointinsa huononi huomattavasti. Tiinan tapana käsitellä surua on ollut maalaaminen ja tanssiminen. Ylipäätään tehdä asioita jotka tuovat hyvän olon.

– Reetta kuoli syyskuussa ja olin jo lokakuussa tanssikursseilla. Olen saanut hirveästi myönteistä palautetta siitä. Mutta sitten on tullut sellaisiakin kysymyksiä, että joko sinä unohdit, että mitä tapahtui.

Reetta Piippo maalasi kyseiset taulut ensimmäisen syöpädiagnoosinsa jälkeen.Paulus Markkula / Yle

Reetan hautajaisissa toivottiin, että vieraat pukeutuisivat värikkäisiin vaatteisiin. Tiina itse pukeutui Reetan kuoleman jälkeen aina kirkkaan punaiseen takkiin.

– Reetta mietti aina, että minkä värisen päivän minä tänään valitsen. Joten minäkin olen pyrkinyt välttelemään mustia päiviä. Jos minä saan väreistä voimaa ja energiaa, niin miksi minä itseltäni sen poistaisin?

Psykoterapeutti Piritta Pitkäsen mukaan surutyö on tavattu jakaa neljään vaiheeseen: shokki-, reaktio-, käsittely-, ja sopeutumisvaiheeseen. Hän sanoo, että on yhtä monta tapaa surra kun on surijaa, ja esimerkiksi perheenjäsenet voivat surra hyvin eri tavoin ja eri tahtiin.

– Kunkin suhde menetettyyn on ollut erilainen, mikä vaikuttaa myös siihen surun käsittelyyn. Suruhan on hyvin henkilökohtainen kokemus. Toisille on luontevaa puhua, toiset purkavat surua musiikin kautta tai vaikka maalaamalla, luonnossa kulkemalla tai muuten olemalla toimeliaita.

Kun olen jutellut syöpään kuolleiden omaisten kanssa, niin kyllä helpotus on näissä piireissä erittäin yleistä ja sallittua. Tiina Piippo

Se miksi joillakin on tarve kritisoida toisen ihmisen tapaa surra, voi johtua Pitkäsen mukaan useista eri asioista. Yksi niistä on se, että meillä on yleisesti vallitsevia käsityksiä siitä, kuinka surutyötä tulisi tehdä tai minkälaiset asiat surevan ihmisen kohdalla olisivat sallittuja.

– Ihmiset asettavat erilaisia määreitä surun toteuttamiselle tai surutyön näkymiselle. Kriittisyyden taustalla voi olla myös se, ettei ole omakohtaista kokemusta surutyön tekemisestä, jolloin sellainen armollisuus toisen surutyön tekemistä kohtaan on vaikeampaa.

Lupaus Reetalle

Se, että Reetta tulee mitä luultavammin kuolemaan leukemian seurauksena, oli tiedossa koko perheelle pitkään. Myös Reetalle. Hän oli nähnyt vuosien saatossa useiden sairaalakavereidensa kuolevan samaan sairauteen.

Vuoden 2014 keväällä Reetta sai lääkäriltään uintiluvan. Viimeiset neljä vuotta uiminen oli ollut pannassa, joten Piipon perhe päätti ostaa paljun, jotta Reetta saisi uida niin paljon kuin sielu sietää.

Eräänä toukokuisena päivänä Reetta ilakoi paljussa. Kesken sukelluksen hän nousi pintaan ja huusi äidilleen: "Äiti sitten kun minä kuolen, niin haluan kuolla sinun käsivarsillesi."

– Ajattelin, että sitten kun se on ajankohtaista, minä lunastan sen lupauksen.

Minulle Reetan hautajaisten järjestäminen oli viimeisten hyvien pirskeiden järjestäminen tytölle. Tiina Piippo

Loppuaikoina kaikki Reetan kuolemaan liittyvät asiat alkoivat olla hyvin selvät. Hahmoteltu päässä.

– Reetan kuolinilmoituskin oli ihan valmiiksi mietitty omassa päässä. Ainoastaan päivämäärä puuttui. Sitä asiaa oli prosessoinut jo niin pitkään.

Reetalla on kaksoissisko. Kaksosena eläminen ärsytti Reettaa aika ajoin. Kun kaikki on yhteistä: ystävät, vaatekaappi ja syntymäpäivät. Reetta toivoikin, että hän saisi ihan ikiomat juhlat. Niitä juhlia hän suunnitteli hartaasti tarjoiluja ja värimaailmaa myöten.

– Ne juhlat olivat hautajaiset. Tiesin että Reetta haluaa sinne juustokakkuja ja lohikeittoa ja oliivileipää hänen omalla reseptillään tehtynä. Tiesin, että hän haluaa oranssikeltaiset kattaukset.

– Minulle Reetan hautajaisten järjestäminen oli viimeisten hyvien pirskeiden järjestäminen tytölle. Ja hän oli itse ne suunnitellut.

"Mutta olisin minä Reetan halunnut pitää"

Jälkeenpäin eräs lääkäri sanoi Tiinalle, että onneksi te päätitte lähteä jouluksi kotiin. Ilman Tiinan vakaata tahtoa kotiin pääsemiseksi Reetta olisi luultavasti viettänyt viimeisen elinvuotensa sairaalassa. Nyt sairaalassa olo ajaksi jäi 26 tuntia, Reetan viimeiset elintunnit.

– Onneksi lähdettiin kotiin. Sairaalassa usein nähdään helposti vain oire ja siihen määrätään lääkkeet. Kotona nähdään persoona ja tuetaan sitä.

Reetan tarina on maailmalla tunnettu hänen sairaushistoriansa harvinaisuuden vuoksi. Reetta parani syövästä yhteensä neljä kertaa. Viimeinen syövän uusiminen oli kuitenkin liikaa.Paulus Markkula / Yle

Tiina kertoo, että Reetan kuoleman jälkeen hän tunsi syvää huojennusta ja helpotusta Reetan puolesta. Se on aiheuttanut joissakin ihmisissä närkästystä.

– Sellaiset kritisoivat, jotka eivät ole tällaista eläneet. Kun olen jutellut syöpään kuolleiden omaisten kanssa, niin kyllä helpotus on näissä piireissä erittäin yleistä ja sallittua.

Tiina kertoo hyväksyneensä Reetan kuoleman hyvin.

– Lapsellani ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kuolla, kaikki apu oli annettu, mitä saatavilla oli. Mutta olisin minä Reetan halunnut pitää.

Helpotuksen lisäksi Tiina tunsi ikävää. Aluksi ikävä kohdistui menneeseen, yhteisiin hetkiin, jotka eivät tule enää takaisin. Nyt Tiina ikävöi enemmänkin asioita, joita he eivät saaneet kokea.

– Olin luvannut Reetalle, että vien hänet pyörätuolilla tanssimaan. Ajattelin, että kun tyttö täyttää kahdeksantoista, niin vedän kaikki festarit hänen kanssaan. Että mahdollistan hänelle kaiken sen. Nykyään suren niitä asioita, joita emme voi tehdä yhdessä.

Se ei kummene sillä, että kieltäisin todellisuuden tai jättäisin asiat kohtaamatta. Tiina Piippo

Moni miettii, mikä on oikea tapa surra. Tiinan mielestä ei ole oikeaa tapaa. Hänellä toimii se, että hän kohtaan kaikki tunteet mitä tulee vastaan.

– Se ei kummene sillä, että kieltäisin todellisuuden tai jättäisin asiat kohtaamatta. Jos itkettää, niin silloin itken, ja jos naurattaa, niin sitten nauran.

Surun käsitteleminen on tärkeää

Psykoterapeutti Piritta Pitkänen sanoo, että surun kohtaaminen on äärettömän tärkeää, jotta elämä voi jatkua menetyksen jälkeen. Hänen mukaansa suru on henkinen ja fyysinen prosessi, joka vaikuttaa ihmiseen kokonaisvaltaisesti.

– Jos surutyötä siirtää tai jos se jää käsittelemättömäksi, niin ihmiselle saattaa tulla fyysisiä oireita, joiden vuoksi usein hakeudutaan lääkärille tai haetaan muuta ammattiapua.

Sitten ollaan surutyön kanssa jo pitkällä, kun osataan olla kiitollisia niistä eletyistä hetkistä, joita on saatu menetetyn kanssa. Piritta Pitkänen

Pitkänen muistuttaa, että kukaan ei surulta elämänsä varrella välty, mutta kun surutyö etenee ja tasapaino uuteen elämään alkaa hiljalleen löytyä, niin menetyskin muuttuu kauniiksi muistoiksi.

– Katkeruus on aika tyypillinen surun alkuvaiheessa. Saattaa kestää pitkäänkin, että katkeruus saa kiitollisuuden sävyjä eletyistä hetkistä. Sitten ollaan surutyön kanssa jo pitkällä, kun osataan olla kiitollisia niistä eletyistä hetkistä, joita on saatu menetetyn kanssa.

Reetta Piippo oli perheensä ilona 13 vuotta. Siihen aikaan mahtui paljon onnellisia hetkiä ja rakkautta.

Syyskuussa 2016 Tiina sai toteuttaa Reetalle tekemänsä lupauksen. Reetta sai kuolla hänen syliinsä.

Jovović jättää AC Oulun – Tuttu meksikolaishyökkääjä tilalle

Serbihyökkääjä Saša Jovović siirtyy loppukaudeksi Veikkausliigan jumbojoukkue JJK:n riveihin. Jyväskyläläiset ovat keränneet 17 ottelusta 7 pistettä. Jovović onnistui maalinteossa 12 ottelussa 8 kertaa.

Uutena miehenä oululaisten hyökkäykseen on Ylen tietojen mukaan siirtymässä meksikolainen Alvarado Morin. 11 maalia FF Jaron paidassa Ykkösessä viime kaudella viimeistellyt 189-senttinen Morin siirtyy AC Oulun riveihin Moldovan pääsarjan Zaria Baltista.

Toissa päivänä pommiuhkauksen takia keskeytetyn Oulun derbyn lisäksi ACO:lla on edessään myös toinen uusintaottelu. Kesäkuun puolessavälissä pelattu AC Oulu–EIF uusitaan tuomarivirheen vuoksi.

AC Oulu on Ykkösessä neljännellä sijalla. 12 ottelun jälkeen kasassa on 19 pistettä.

Laurista Larryksi ja kantrilla Yhdysvaltain listoille – "Ei haittaa, vaikka olisin Pensselisedän kaltainen ilmiö"

Mistä on kyse?
  • Oululainen Lauri Niemimaa, artistinimeltään Larry Peninsula, nousi kappaleellaan Country Music Only yhdysvaltalaisten Top New Country Music ja Saving Country Music -listojen kärkeen.
  • Peninsulan menestys on sikäli poikkeuksellista, että hänellä ei ole taustallaan suurta tuotantokoneistoa – hän on tehnyt musiikkinsa alusta loppuun itse.
  • Kantrimies suunnittelee nyt keikkoja Yhdysvaltoihin yhdessä bändinsä kanssa.

Vielä 2000-luvun alussa nuori oululainen muusikon alku Lauri Niemimaa sävelsi kotistudiossaan instrumentaalimusiikkia. Vuoden 2008 paikkeilla kaikki muuttui, kun Lauri tutustui kunnolla kantrimusiikkiin.

Instrumentaalimusiikki sai jäädä, nimi muuttui Larry Peninsulaksi ja haave ammattimaiseksi kantrimuusikoksi ryhtymisestä muuttui todeksi. Alkoi sinnikäs työ unelman saavuttamiseksi. Alusta saakka Larry on ollut tuottelias lauluntekijä, ja tätä nykyä miehen katalookista löytyy liki kaksisataa omaa laulua.

Kantritähtien ohi kärkeen

Yhdysvallat on kantrimusiikin kotimaa. Suuret tähdet myyvät miljoonia levyjä, massiiviset kiertueet keräävät satojatuhansien ihmisten yleisömääriä ja levy-yhtiön edustajien ja managereiden armeija ympäröi supertähtiä.

Niinpä onkin suorastaan hämmästyttävää, että kaiken itse ja omalla kustannuksellaan tekevä Larry Peninsula jätti listoilla taakseen tukun kantrin supertähtiä, kuten Miranda Lambertin ja Rodney Crowellin Country Music Only -kappaleellaan.

– Matkan varrella olen opetellut biisien teon lisäksi äänittämään ja miksaamaan. Mutta teknisissä asioissa Google auttaa, naureskelee Larry Peninsula.

Listasijoitus ei riitä

Kantri on Suomessa marginaalimusiikkia, vaikka uskollista ja asialle omistautunutta yleisöä löytyykin.

Silti Cheekin ja Haloo Helsingin kaltaisesta suosioista suomalaisen kantrimuusikon ei kannata kotimaassaan edes haaveilla. Mikäli läpimurto onnistuu Yhdysvalloissa, on rajana vain taivas.

Vastaavasti myös kilpailu kantrin kotimaassa on ihan omaa luokkaansa. Jokaista läpimurron tehnyttä tähteä kohden omaa tilaisuuttaan odottaa tuhansia lahjakkaita muusikoita. Ja sen tietää myös Larry Peninsula.

Minulle on ihan sama, mistä minut huomattaisiin. Larry Peninsula

– Se, että lauluni Country Music Only on nyt ollut listoilla Jenkeissä, ei vielä tarkoita kovinkaan paljon. Seuraavaksi pitäisi päästä sinne esiintymään.

– Muutamia keikkkoja olen siellä tehnytkin vuonna 2011, mutta kyllä sinne nyt olisi päästävä bändini kanssa. Olen asettanut tavoitteeksi, että viimeistään kahden vuoden päästä haave toteutuu, toteaa Peninsula päättäväisesti.

Voisiko suomalaisuus ja tietynlainen eksotiikka olla tarttuvan laulun lisäksi se, millä Larry Peninsula erottuisi Yhdysvaltain markkinoilla? Mies itse suhtautuu asiaan huumorilla.

– Minulle on ihan sama, mistä minut huomattaisiin. Ei haittaa, vaikka olisin Amerikassa pensselisedän kaltainen ilmiö, Larry naureskelee.

AC Oulun ja OPS:n välisen ottelun vedonlyöntikäyttäytyminen tutkitaan – toistaiseksi ei poikkeavia havaintoja

Ulkomailla otteluita on toisinaan keskeytetty pommiuhkausten takia, ja uhkausten tekijöiksi on epäilty vedonlyöntivilppeihin pyrkiviä tahoja. Oulun Raatin stadionille pommiuhkaus soitettiin poliisin mukaan ulkomaisesta liittymästä ja uhkaus kerrottiin englanniksi.

Ottelua oli pelattu 84 minuuttia ja tilanne oli 0–0.

– Olemme olleet yhteyksissä UEFA:an, viranomaisiin ja Suomen urheilun eettiseen keskukseen SUEK:iin ja asia tutkitaan. Tämä on normaali prosessi, kun ottelussa tapahtuu jotain erikoista. Selvitetään se, onko vedonlyöntikäyttäytymisessä ollut erikoisia piirteitä, Palloliiton viestintäpäällikkö Sami Terävä kertoo STT:lle.

Ylelle Suomen eettinen keskus SUEK ry:n tutkintapäällikkö Jouko Ikonen kertoo, ettei Veikkaus ole havainnut kyseisessä vedonlyöntikohteessa toistaiseksi mitään poikkeavaa.

Poliisi: Oulun pommiuhkailijan henkilöllisyys voi jäädä selvittämättä

Oulussa jalkapallo-ottelun AC Oulu – OPS ennen aikonaan päättänyt pommiuhkaus voi jäädä selvittämättä, sanoo Oulun poliisi rikoskomisario Jussi Hyrkäs.

Hyrkäksen mukaan soittajan teletunnistetiedot ovat selvillä. Puhelut, kaksi kappaletta, tulivat ulkomaalaisesta numerosta ja puhekieli oli englanti. Vaikka puhelinnumero tiedetään, ei se välttämättä riitä soittajan selvittämiseen.

Koska räjähdettä ei löytynyt, rikosnimike on perätön vaarailmoitus. Rikosnimike perätön vaarailmoitus ei mahdollista kaikkia telepakkokeinoja mitä voisimme käyttää selvittääksemme soittajan henkilöllisyys, kertoo Hyrkäs.

Tapaus ei riitä päästämään poliisia käsiksi laajoihin teletunnistetietoihin.

– Poliisilla on muitakin keinoja tutkia asiaa, mutta se, että emme pääse käsiksi laajoihin teletunnistetietoihin, on yksi asia, joka hidastaa tapauksen selvittämistä, Hyrkäs sanoo.

Tuomio perättömästä vaarailmoituksesta on enimmillään vuosi vankeutta.

Oulun Raatin tilat tarkistettu – pommia ei löytynyt

Poliisi on saanut tarkistettua Oulun Raatin stadionin eilisen räjähdeuhkan jäljiltä. Alueelta ei löytynyt mitään räjähteisiin viitaavaa.

Tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Jussi Hyrkäs Oulun poliisista kertoo, että uhkauksessa oli nimenomaan kyse pommiuhkasta.

– Tällä hetkellä näyttää siltä, että ilmoitus oli perätön, Hyrkäs kertoo ja jatkaa,

– Emme pysty vielä tässä vaiheessa ottamaan kantaa, mistä tässä on kyse. Arvailujen varassa joudutaan menemään, Hyrkäs kertoo.

Uhkauksen vuoksi Ykkösen paikalliskamppailu AC Oulun ja OPS:n välillä keskeytettiin keskiviikkoiltana 19.7. ottelun 83. minuutilla ja stadion tyhjennettiin. Tilanteen seurauksena myös koko Raatin saari evakuoitiin ja suljettiin liikenteeltä.

Samankaltaisuutta Rovaniemen tapaukseen

Oulun Raatin stadionin pommiuhka ei ole ainoa laatuaan tänä vuonna. Huhtikuussa Rovaniemen Keskuskenttällä pelattu RoPS-VPS-ottelu jouduttiin evakuoimaan vastaavan uhan vuoksi.

Rikoskomisario Jussi Hyrkäs ei halua tässä vaiheessa kantaa, liittyvätkö tapaukset toisiinsa.

– Samankaltaisuuksia on kuitenkin paljon, hän toteaa.

Lue lisää:

Oulun derby keskeytettiin loppuhetkillä - Raatin stadion ja saari tyhjäksi pommiuhkauksen takia

RoPS-valmentaja joutui toisen kerran pommiuhkaan - "Mitään pakokauhua ei ollut"

Klo 10:27 lisätty tutkinnanjohtajan kommentteja ja lisätietoja asiasta.

Kaupunkitorit ovat hävinneet viihtyisyydessä kauppakeskuksille – "On vaan annettu olla"

Mistä on kyse?
  • Kaupunkitoreja kehitetään kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara mukaan liian vähän.
  • Hänen mukaansa ränsistyneet torit saadaan uuten kukoistukseen, kunhan kaupungeista löytyy halua torien kehittämiseen.
  • Kuusamossa ongelmaa on ryhdytty korjaamaan suunnitelmin, joissa korostetaan torin merkitystä paikallisille ihmisille.

Kuusamon kaupungin pienellä torilla on heinäkuisena maanantaina poikkeuksellista vilinää. Ei ole maitotilipäivä, vaan kesälomakausi. Mökkiläiset ovat tankkaamassa varastojaan ja piipahtavat torilla jäätelöllä, osa mansikkaostoksilla.

– Näyttää tämä tori- ja varsinkin kauppaelämä Kuusamossakin hiipuvan. Liekö tulevaisuutta tällä torilla, pohtii Kuusamossa jo vuosikymmeniä kesäisin lomaillut Ilmi Vanttaja.

Erityisesti talvisin näkymä Kuusamon keskustassa on karu. Tori on tyhjä sekä kauppiaista että ihmisistä. Torin grillillä sentään piipahtaa asiakkaita.

Kauppakeskuksista kasvaa viihdekeskuksia

Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara vahvistaa Ilmi Vanttajan havainnot. Torit muuttuvat kaupan rakenteen muuttumisen myötä.

Kuusamossa vuosittain lomaileva Ilmi Vanttaja harmittelee Kuusamon keskustan hiljenemistä.Ensio Karjalainen / Yle

– Ruoan ja herkkujen myynti on siirtynyt tai siirtymässä toisenlaisille toimijoille. Kauppakeskuksista löytyy yhä enemmän elämyskokemuksellista toimintaa. Sieltähän löytyy muun muassa terasseja ja monenlaista muuta viihteellistä tarjontaa, Vaattovaara toteaa.

– Kauppakeskukset imevät kaupunkikeskuksista väkeä, Vaattovaara sanoo.

Kuusamossa väkeä kaupungin ydinkeskustasta on vetänyt valtatie 5:n varteen rakennetut marketit ja eritystavarakaupat. Erityisesti Kuusamoon tai muualle Pohjois-Suomeen matkaavat turistit pysähtyvät valtatien varteen harvan poiketessa kaupungin keskustorin tuntumassa.

Rakentaminen on ollut laiskaa

Mari Vaattovaaran mukaan torit ovat lähimenneisyydessä jääneet vähälle huomiolle kaupunkisuunnittelussa.

– Kaupunkien keskustat ovat siirtyneet viimeisten vuosikymmenten aikana toiseen paikkaan. Torit ovat jääneet sivuun. Torien ympäristöt ovat aika usein paikkoja, joissa esimerkiksi pyörii autoja joka reunoilla.

– Viihtyisiä, mukavia ympäristöjä ei ole kovin ahkerasti viime aikoina rakennettu, Vaattovaara sanoo.

Kuusamossa maisema ehostetaan

Elämää Kuusamon torin maisemaan halutaan puhaltaa uusien rakennussuunnitelmien voimin. Nykyinen torialue, Neljäntien risteys sekä vanha Yhdyspankin talon ympäristö saavat uuden ilmeen käynnissä olevan tie- ja rakennussuunnitelman toteutuessa muutaman vuoden kuluttua.

– Haluamme tehdä torialueesta viihtyisän paikan erityisesti paikallisille ihmisille. Siitä tulee olohuone ja kenties tulevaisuudessa tapahtumatori. Kuusamon uusi tori- ja keskusta-alue voisi olla kokonaisuudessaan esimerkiksi fesivaalialuetta kesäisin, pohtii Kuusamon kaupungin yhdyskuntajohtaja Mika Mankinen.

Mankisen mukaan Kuusamossa on korostunut keskustelu matkailijavirroista, jotka pysähtyvät vain valtatien

Yhdyskuntajohtaja Mika Mankinen sanoo, että kaupungin keskustasta pitää rakentaa viihtyisä, jotta matkailijatkin siellä piipahtaisivat.Ensio Karjalainen / Yle

varteen marketeille.

– Ei me väkisin saada matkailijoita ohjattua kaupungin keskustaan. Keskustasta pitää rakentaa niin viihtyisä, että sinne tullaan, Mankinen sanoo.

Toreissa on potentiaalia

Mari Vaattovaaran mielestä perinteisissä toreissa on edelleen potentiaalia kaupungin viihtyisyyden, imagon ja ilmeen kehittämiseksi.

– Tuntuu siltä, että monella torilla viimeiset suuret toimenpiteet on tehty 1980-luvulla. Sieltä on pitkä aika tähän päivään. Sen jälkeen torien on vaan annettu olla, Vaattovaara harmittelee.

Vaattovaara arvelee, että henkitoreissaan pyristelevät perinteiset kaupunkitorit voitaisiin vielä elvyttää viihtyisiksi, mikäli kaupungeissa riittää halua rakentaa toreja.

– Maailmalta Suomeen rantautuneilla kauppakeskuksilla ja niiden tarjoamilla toiminnoilla on rajansa, Vaattovaara toteaa.

Jätevesipäästöjen vaikutukset kestävät koko kesän: voivat rehevöittää, lisätä sinilevää ja aiheuttaa vatsatautiriskin

Poikkeukselliset päästöt aiheuttavat lähivesiin ainakin rehevöitymistä ja sinilevien lisääntymistä, arvioi WWF Suomen suojelujohtaja, biologi Jari Luukkonen.

– Riippuen bakteerimääristä myös terveysvaikutuksia saattaa jätevesistä seurata. Isoin riski on kolibakteerista, joka aiheuttaa vatsatauteja, Luukkonen muistuttaa.

Oulussa ensimmäisten vesinäytteiden tulokset ovat huojentavia, ja läheisten uimarantojen käyttörajoitukset on purettu. Alkuviikon lisänäytteistä saadaan tuloksia lähipäivinä.

Suomen Luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Esko Saari muistuttaa, että jätevesiin sekoittuneet hulevedet ovat myös likaisia ja roskaisia.

– Itse en ainakaan pariin viikkoon välittäisi uida Taskilan päästön vaikutusalueella, vaikka laimeneehan jätevedet aikanaan, Saari sanoo.

Saimaan päästö huolestuttavampi

3 000 kuution jätevesipäästö Saimaaseen on Luukkosen mukaan huolestuttavampi tapaus kuin 10 000 kuution pääsy Oulujoen suistoon ja Perämereen, sillä meressä jätevedet laimenevat suurempaan määrään vettä kuin järvessä, Luukkonen arvioi.

– Lappeenrannan ja Etelä-Saimaan ohella jätevedet rehevöittävät osaltaan Vuoksen alajuoksua, Laatokkaa ja edelleen Suomenlahtea.

Poikkeuksellinen jätevesipäästö

Oulun Taskilan puhdistamon päästö on poikkeuksellisen suuri. Viime vuosina Taskilaan on kytketty puhdistettavaksi useiden lähitaajamien jätevedet, kuten Muhos, Utajärvi, Haukipudas ja Ii.

Taskilan puhdistamoa laajennetaan ja parannetaan tänä ja ensi vuonna yhteensä 17 miljoonalla eurolla.

Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen vesistöyksikön päällikkö Timo Yrjänä ei muista yhtä suurta ainakaan lähivuosilta.

Yrjänä kiinnittää huomiota mediatietoihin, joiden mukaan kakkaveteen sekoittui sade- ja muita hulevesiä. Hän katsoo, että hulevesien joutuminen jätevedenpuhdistamolle nimenomaan aiheuttaa ylivuotoriskejä keväisin ja rankkojen sateiden jälkeen.

– Vesihuoltolaki edellyttäisi hulevesien erottelua jätevesistä. Hulevedet pitäisi myös puhdistaa, sillä ne sisältävät pihoilla ja ojissa sotkeentunutta vettä, Yrjänä patistaa.

Oulun Vesi parantaa verkostoa vastaisen varalle

Oulun Vesi liikelaitoksen johtaja Jouni Lähdemäki korostaa, että Taskilassa käsiteltyihin vesimääriin nähden jätevesivuotoja on tapahtunut suhteellisen vähän.

– Nyt tapahtunut vuoto oli poikkeuksellinen häiriö ja inhimillinen erehdys laitoksella, Lähdemäki toteaa.

Hän lupaa kehittää hulevesien erottelua Oulun jätevesistä lähivuosina.

– Valtakunnallisestikin hule- ja vuotovedet ovat haaste. Ylivuotoja ja ohituksia laitoksille saattaa tulla, kuten meillekin.

Oulun Vesi liikelaitoksessa verkostojen saneeraus on painopisteenä lähivuodet, jolloin tulvavesipiikit saadaan entistä pienemmiksi, Lähdemäki lupaa.

Elyn näkemys Viinivaara-hankkeesta: voi vaarantaa merkittävästi paikallisen luonnon

Mistä on kyse?
  • Oulussa pitkään vireillä ollutta Viinivaara-hanketta on puitu Oulussa ja lähikunnissa jo vuosia.
  • Pohjavesihankkeella olisi tarkoitus turvata Oulun kaupungin raakaveden hankinta tilanteessa, jossa varsinaista raakavesilähdettä, Oulujokea, ei voisi käyttää.
  • Nyt Varsinais-Suomen ely on antanut lausuntonsa aiheesta.
  • Sen mukaan hanke voi vaarantaa Viinivaaran luonnon merkittävällä tavalla.

Viinivaaran pohjavedenottohankkeelle ei voida myöntää lupaa ilman valtioneuvoston käsittelyä, katsoo Varsinais-Suomen ely-keskus.

Elyn tuoreen lausunnon mukaan syynä tähän on se, että hanke saattaisi heikentää merkittävästi niitä luontotyyppejä ja lajeja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.

Elyn mielestä saman käsittelyn yhteydessä tulisi myös asianmukaisesti arvioida, onko hankkeen toteutukselle olemassa pakottavaa syytä ja eikö sille löydy vaihtoehtoista ratkaisua.

Oulussa pitkään vireillä ollutta Viinivaara-hanketta on puitu Oulussa ja lähikunnissa jo vuosia.

Yli 20 miljoonaa euroa maksavalla pohjavesihankkeella olisi tarkoitus turvata Oulun kaupungin raakaveden hankinta tilanteessa, jossa varsinaista raakavesilähdettä, Oulujokea, ei mahdollisessa vaaratilanteessa voisi käyttää.

Luontoväki innoissaan lausunnosta

Pohjavesihanketta vastustavassa Kiiminkijoki ry:ssä ollaan ilahtuneita luontoarvojen huomioimisesta Varsinais-Suomen ely-keskuksen lausunnossa.

Hallituksen jäsen Eeva-Maria Parkkinen arvioi, että hankkeen toteuttaminen on nyt vaikeuksissa.

Olen tyytyväinen, että nyt faktat on oikeasti otettu huomioon ja turha investointi toivon mukaan vältetään. Eeva-Maria Parkkinen

– Meille on ollut selvää, että tätä hanketta ei voida toteuttaa. Jos hanke etenee valtioneuvostoon, niin silloin tarvitaan myös EU:lta lausunto. Se on kyllä mahdotonta saada, Parkkinen arvioi.

– Olen tyytyväinen, että nyt faktat on oikeasti otettu huomioon ja turha investointi toivon mukaan vältetään.

Oulun Vesi odottaa rauhallisesti lupakäsittelyn jatkumista

Johtaja Jouni Lähdemäki Oulun Vedestä toteaa, että hankkeen tulevaisuudesta ei olla huolissaan.

Oulun Vesi -liikelaitos ei aio tässä vaiheessa tehdä Viinivaaran pohjavesihankkeeseen liittyviä lisäselvityksiä. Lähdemäki korostaa, että mahdollisia uusia selvityspyyntöjä harkitsee seuraavaksi lupaviranomaisena Pohjois-Suomen aluehallintovirasto.

Tänä päivänä rima asetetaan yhä korkeammale näissä luontoon liittyvissä selvityksissä. Jouni Lähdemäki

Lähdemäki pitää elyn lausuntoa odotusten mukaisena.

– Luonnonsuojeluyksikkö, tällä kertaa Varsinais-Suomen elystä, on tehnyt luonnonsuojelulain mukaisen arvioinnin, jossa tarkastellaan luontoon liittyviä tekijöitä. Tämä on oleellinen osa lupaprosessia.

– Näyttää vain siltä, että tänä päivänä rima asetetaan yhä korkeammalle näissä luontoon liittyvissä selvityksissä, Lähdemäki lisää.

Viinivaarahankkeen odotetaan etenevän aluehallintoviraston kuulutusvaiheeseen loppukesästä. Lupapäätös saataneen ensi vuoden puolella.

Kaverukset miettivät Hailuodon lautalla, millaisen bisneksen he loisivat saarelle – "Puhe kääntyi pian oluisiin ja tässä ollaan"

Upea ja iso kuparipannu kiiltelee uutuuttaan vanhan makasiinin sisuksissa. Hailuodon Panimo ei ole lähtenyt leuka rinnassa liikkeelle, vaan rakennuksiin, laitteisiin ja toimintaan on laitettu rahaa noin 750 000 euroa.

– Velkaa on satoja tuhansia, mutta ei se huoleta. Kun tuote ja prosessi on kunnossa, niin markkinoita kyllä riittää, toteaa Hailuodon Panimon toimitusjohtaja Kimmo Kaukonen.

Pohdimme lautalla, että mitä muuta saarella voisi tehdä. Kimmo Kaukonen

Reilu kolmikymppinen, aikaisemmin graafikkona toiminut Kaukonen on hypännyt pienpanimobisnekseen yhdessä Saksasta Hailuotoon muuttaneen musiikkimies Jürgen Hendlmeierin kanssa.

Hailuodon Panimon takaa löytyy myös kaksi muuta perustajaosakasta ja satojen piensijoittajien joukko, joka uskoo saarelaisoluen maihinnousuun.

Talvinen lauttamatka maistuu maltaalta

Toisensa tunteneet miehet alkoivat kehitellä panimoa kolmisen vuotta sitten yhden talvisen lauttamatkan päätteeksi.

– Aloimme pohtia lautalla, mitä voisimme tehdä saarella. Hunajakuvioita meillä oli ollut jo aiemmin, ja puhe kääntyi pian oluisiin ja tässä ollaan.

Hailuodon vesi sopii saksalaisille lager-oluille täydellisesti. Jürgen Hendlmeier

Parissa vuodessa Hailuodon keskustan tuntumaan on rakennettu moderni pienpanimo.

Laitteet ja osaamista on hankittu Saksasta, panimon oluenpanijan Jürgen Hendlmeierin kotimaasta. Saksa maistuu myös tuotteissa, jotka ovat saksalaistyylisiä luomuoluita.

Hailuodon pohjavesi hellii saksalaisoluita

Jürgen Hendlmeier on haltioitunut Hailuodon pohjavedestä.

– Se sopii saksalaisille lager-oluille ja muutoinkin oluen valmistukseen täydellisesti, panimon tuotannosta vastaava Hendlmeier toteaa.

Hänen mukaansa Saksassa oltaisiin kateellisia tällaisesta vedestä.

Päätimme investoida heti riittävän isoihin ja laadukkaisiin laitteisiin. Kimmo Kaukonen

Musiikkimaailmassa muun muassa tuottajana ja äänimiehenä työuraa tehnyt Hendlmeier on opetellut oluen panemisen vanhemmalla iällä, mutta Etelä-Saksan ja Baijerin alueen olutkulttuuri tulivat tutuiksi jo nuorena.

– Olut kuuluu olennaisena osana baijerilaiseen elämään ja kulttuuriin.

Panimomakasiinia kehitetään jatkossa

Hailuodon panimon vuosituotanto on noin 150 000 litraa. Sillä nousee Suomessa keskikokoisten pienpanimoiden luokkaan.

Velkaa on satoja tuhansia. Kimmo Kaukonen

– Olimme yhteyksissä muihin panimoihin ja kaikilla tuntui olevan iso tarve lisätä kapasiteettia. Silloin päätimme investoida heti alkuun riittävän isoihin ja laadukkaisiin laitteisiin, kertoo panimon toimitusjohtaja Kimmo Kaukonen.

Panimomakasiiniin on suunnitteilla baari. Myös ulosmyynti suoraan panimolta kelpaisi, jos Suomen laki sen joskus vain sallii.

10 miljoonasta litrasta jätevettä ei ollutkaan vaaraa uimareille – laatutestit vain olivat kesken

Ympäristöviranomaiset totesivat sunnuntaina 16.7. Oulun Nallikarin ja Pateniemen uimarantojen olleen läheisen jätevesipuhdistamon vuodosta huolimatta huolimatta uimakelpoiset. Alueille valui sadeveden laimentamaa viemärijätevettä viime keskiviikon ja torstain välisenä yönä jopa 10 miljoonan litran verran.

Oulun seudun ympäristötoimi epäili Taskilan jätevesipuhdistamolta valuneen viemärijäteveden heikentäneen uimavesien laatua niin paljon, että se suositteli uimisen välttämistä alueilla kuluvan kuun 14. päivä perjantaista lähtien.

Tulosten saanti kestää

Varma tieto uimavesien laadusta saatiin kahden vuorokauden kuluttua epäilyn heräämisestä. Uintia suosituilla rannoilla ei näin ollen suositeltu koko viikonloppuna.

Vesien laadun selvittämisen hitaus johtuu Oulun kaupungin ympäristöterveydenhuoltoyksikön päällikön Irmeli Röning-Jokisen mukaan käytössä olevasta tutkimusmenetelmästä.

– Meillä ei valitettavasti ole käytössä pikamenetelmää ainakaan EU-rannoille. Ensimmäiset bakteeriviljelmät kasvatimme lauantaille, toiset olivat valmiina luettaviksi vasta sunnuntaina. Annoimme tiedon uimavesien laadusta heti, kun tulokset olivat valmiina.

EU-rannaksi katsotaan uimaranta, jossa käy yhtenä päivänä kesässä yli sata uimaria.

Uimavedet syyniin

Irmeli Röning-Jokinen kertoo, että viikolla 29 uimavesien laaduista on luvassa tietoa laajemminkin.

– Kaikki Oulun seudun yleiset uimarannat testataan. Tulokset ovat valmiit loppuviikosta.

Mimmin rapsuttelu rauhoittaa – koirien käytöstä hyviä kokemuksia pelkopotilaiden hammashoidossa

Mistä on kyse?
  • Puolet hammaslääkärissä kävijöistä pelkää käyntiä jonkun verran ja kymmenen prosenttia erittäin paljon.
  • Paljon pelkäävät välttelevät hammashoitoa, se aiheuttaa ongelmia jo yleisterveydessä.
  • Idea koira-avusteisesta hammashoitotutkimuksesta syntyi hammaslääketieteen opiskelijan Juuso Kelan ajatuksesta.
  • Tutkimuksen vastuullisena johtaja toimii professori, EHL Vuokko Anttonen Oulun yliopistosta. Mukana tutkimuksessa ovat EHL Taina Kankaala Oulun kaupungin puolelta ja tutkija, EHL Leena Niskanen Oulun yliopistosta.

Oulun kaupungin suun terveydenhoidon yksikön ovi avautuu ja sisään tepastelee Mimmi-koira omistajansa kanssa. Mimmi on tullut Muhokselta vastaanottaman pian paikalle saapuvaa hammaslääkäripotilasta. Kyseessä on pelkopotilas, jolle hammaslääkäriin tulo on todellinen tuskien taival.

Pian Mimmin jälkeen paikalle saapuu äiti yhdessä teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Mimmi aistii pelon ja nuuhkaisee varovasti tytön kättä. Koiran läsnäolo vastaanottotilanteessa rauhoittaa pelottavaa tilannetta.

Mimmi ottaa potilaan vastaan jo vastaanottohuoneessa.Yle Koira madaltaa kynnystä hakeutua hoitoon

Oulun Dentopoliksessa on käynnistynyt tutkimus koira-avusteisen hammashoidon vaikutuksesta pelon lievitykseen. Koiran läsnäoloa hoitotilanteessa hammaslääkäripelkoisen potilaan auttamiseksi ei ole aiemmin tutkittu Suomessa, eikä tiettävästi muuallakaan maailmassa. Pilottitutkimus on Oulun kaupungin ja Oulun yliopiston yhteistyöhanke.

Koiran silittäminen laskee ihmisen sykettä ja stressitasoa. Teija Viljamaa

Pilottihankkeen tavoitteena on saada potilas tulemaan hoitoon hyvällä mielellä, kun karvainen kaveri on vastaanottamassa asiakasta.

– Kun koira on rauhallinen ja tilanteeseen testattu, sen läsnäolo rentouttaa. Koiran silittäminen laskee ihmisen sykettä ja stressitasoa, kertoo projektissa mukana oleva koirakouluttaja Teija Viljamaa.

Toimenpiteen aikana potilas pääsee silittelemään koiraa, joka liikkuu valvotusti hoitohuoneessa ohjaajansa kanssa.

Välillä voi ottaa rennosti.Juha Hintsala / Yle

Koirat on testattu etukäteen, hauvat ovat joko niin sanottuja kaverikoiria tai Kasvatus- ja kuntoutus ry:n soveltuvuuskokeen suorittaneita koiria. Ne ovat toimineet aiemmin vanhainkodeissa, kehitysvammaisten palvelukodeissa ja päiväkodeissa.

– Hammashoitohuoneessa koiran näkökulmasta haasteena ovat muun muassa ultraäänet sekä poran ja muiden hoitolaitteiden äänet. Koira kuulee ultraäänet ja muut äänet eri tavalla kuin me ihmiset, sanoo koirien soveltuvuuden tutkinut Viljamaa.

Muhoksen Mimmin läsnäolo rauhoittaa

Pohjanpystykorva Mimmi on yksi tutkimuksessa mukana olevista koirista. Muhoksen Mimmi vaikuttaa rauhalliselta, ehkä vähän nöyrältäkin. Mutta Mimmi on monipuolinen terapiakoira, se on jo kolmatta kertaa auttamassa hammaslääkäripelosta kärsiviä potilaita.

Mimmin omistajan mukaan jokainen kerta on ollut selvästi erilainen, mutta joka kerralla Mimmi on ottanut työnsä rauhallisesti. Kun sitä ei ole tarvittu, se on levähtänyt ja ottanut välillä jopa pikku päikkärit, kertoo toimintaterapeutti, psykoterapeutti Kati Väisänen.

Minua jännitti varmaan Mimmiä enemmän. Kati Väisänen

Hammaslääkäripelkoisen potilaan hoitotilanne oli haastava Mimmille, mutta myös sen emännälle.

– Minua jännitti varmaan Mimmiä enemmän, kun huomasin miten potilas jännitti hoitoa, Väisänen kertoo.

Mimmi tekee tuttavuutta hammaspotilaan kanssa.Juha Hintsala / Yle

Hoitohuoneen ovi on jätetty auki, ja koiralla on oikeus poistua hoitotilasta, jos se kokee äänet ja ihmisen pelon liian haastavaksi.

– Koiran hyvinvointi on erittäin tärkeä asia, koiraa ei voi eettisesti käyttää sellaisessa työssä, jossa koira kärsii ihmisen kustannuksella, koirakouluttaja Teija Viljamaa muistuttaa.

Uusi kokeilu pelonhoidossa

Professori, erikoishammaslääkäri Vuokko Anttonen ja erikoishammaslääkäri Taina Kankaala ovat hoitaneet vuodesta 2000 lähtien Oulun kaupungin hammashoidon pelkopotilaita.

Tavoitteena on, että hoitojakson jälkeen potilas pystyy palaamaan normaaliin hammashoitoon. Seitsemän kymmenestä pelkoyksikössä hoidetusta pystyy palaamaan normaaliin hammashoitoon.

Yksi pelkopotilaista saatiin hoidettua niin, että hän rapsutteli ja hoivaili koiraa koko hoidon ajan. Taina Kankaala.

Nyt koirilla tehtävä tutkimus on yksi lisäkokeilu pelon rutiinihoitoon. Normaali pelonhoito ja yleisanestesia ovat menetelminä edelleen käytössä. Koira-avusteisessa hammashoidossa hyvä hygienia on hoitotilanteessa otettu huomioon.

– Tutkimukseen testatut koirat ovat poikkeuksellisen yhteistyökykyisiä ja ne kokevat haastavan tilanteen tärkeänä tehtävänä. Koira on mukana hoitotilanteessa, mutta ei tule potilaan syliin. Jalkopäässä makoilevaa koiraa voi rapsutella huoletta, sanoo Taina Kankaala.

Koirien käytöstä hyviä kokemuksia

Kokemukset koira-avusteisesta hoidosta ovat olleet pelkästään myönteisiä, sillä seuraavat hoitoajat on varattu jo syksyksi.

– Potilaat ovat tykänneet meidän koirista todella paljon. Kun jo odotushuoneessa vastassa on karvainen kaveri, niin jo se helpottaa pelottavaa tilannetta. Täällä käyvät koirat ovat työhön tottuneita kaverikoiria, rauhallisia, oikein mukavasti käyttäytyviä rapsuteltavia ja sosiaalisia koiria, Kankaala kertoo.

Vaativa toimenpide on ohi, kaikki hyvin.Juha Hintsala / Yle

Viikon kestäneen pilottitutkimuksen aikana potilaita on hoidettu usean koiran avustamana. Koiran läsnäolosta ei ole haittaa, vaikka karvaturri köllöttelee hoitohuoneen lattialla.

– Päinvastoin, tuntuu kuin koko toimenpide sujuisi joutuisammin ja mukavammin, kun potilaalla on jotakin muuta ajateltavaa kuin hammaslääkäri ja meneillään oleva toimenpide. Yksi pelkopotilaista saatiin hoidettua niin, että hän rapsutteli ja hoivaili koiraa koko hoidon ajan, sanoo Taina Kankaala.

Järvi, sauna ja sana – Seurakuntien rippikoululeirit pitävät pintansa

Rippikoulu ja rippikoululeirit pitävät pintansa, sitkeästi ja vankkumattomasti. Näin siitäkin huolimatta, että kirkon jäsenmäärä laskee ja lapsiakin kastetaan entistä harvemmin.

Kyse on lähes ihmeestä. Vuonna 2016 rippikoulun kävi Tilastokeskuksen mukaan lähes 86 prosenttia 15-vuotiaista. Joissakin seurakunnissa päästään jopa yli 100 prosentin.

Kovat luvut selittyvät muun muassa sillä, että rippikoulu saatetaan käydä eri seurakuntien leireillä.

Samaan aikaan kirkon jäsenmäärä on pudonnut jo lähelle 70:ää prosenttia eivätkä edes päiväkerhot vedä enää entistä määrää lapsia.

Lähestulkoon kaikkeen muuhun seurakuntatoimintaan osallistuu ihmisiä yhä laiskemmin. Messuissa, sanajumalanpalveluksissa, pyhäkouluissa, kuoroissa ja partioissa käy prosentuaalinen kato, miinusta miinuksien perään.

Rippikoulun kävijämäärissä oli kuitenkin jopa "hämmästyttävä muutos" ja kasvua oli lähes 2,5 prosenttia edellisvuodesta. Miten kauan tilanne voi jatkua näin hyvänä?

– En usko nopeaan muutokseen tai nuorisokulttuurin murentumiseen, sanoo vs. johtaja Jarmo Kokkonen Kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasiain yksiköstä.

– Mutta on selvää, että jos mennään pidempiä jaksoja eteenpäin, on haasteellista ajatella, että rippikoulu tavoittaisi yli 80 prosenttia nuorista, jos lapsista kastetaan puolet.

Yhdessäolon liima pitää

Kirkko itse selittää rippikoulun kovaa suosiota muun muassa silllä, että se on Suomessa osa nuorisokulttuuria, jolla on hyvä maine.

– Rippikoulu tuntuu vastaavan nuorison tarpeisiin ja kysymyksiin. Se on tyyliltään ja otteeltaan sellainen, että nuoret kokevat sen omakseen – siis riittävän rennoksi, elämänläheiseksi ja sosiaalisesti tärkeäksi, Kokkonen sanoo.

Suurimmaksi osaksi rippikoulun suosio tuntuu perustuvan muuhun kuin kristinuskon sanomaan. 15-vuotiaita leireille vetää etenkin yhdessäolon liima.

Nuoren seurakunnan veisukirja tulee rippileirillä tutuksi.Anne Elhaimer / Yle

Tämä on tullut myös esiin kyselytutkimuksissa, joita on tehty parin vuoden ajan. Vuosi sitten vastausten keskiarvo oli 8,9, tänä vuonna hieman huonompi. Huippupistemäärät tulivat juuri yhdessäolosta:

– Rippikoulussa on hyvä olla, turvallista ja hauskaa, listaa tilastoasiantuntija Tuomo Halmeenmäki Kirkkohallituksesta.

Suuri osa nuorista tulee leirille, koska he haluavat uusia ystäviä ja haluavat viiettää leirielämää yhdessä.

– Tämä sosiaalinen odotusarvo tuntuu täyttyvän, ja viesti menee eteenpäin toisille nuorille, Jarmo Kokkonen vakuuttaa.

Oulu ja Lapua kärjessä

Oulun ja Lapuan hiippakunnissa rippikoulun asema on Suomen vahvinta: Riparin käy keskimäärin yli 90 prosenttia 15-vuotiasita. Kaupungeissa rippikoulun kannatus on kuitenkin selvästi vähäisempää kuin maaseudulla.

Siksi esimerkiksi Seinäjoen kaupungin lähes 97 prosentin kävijämäärä on poikkeuksellisen vahvaa, samoin Oulun lähes 92 prosenttia. Vertailun vuoksi Helsingin seurakuntayhtymän riparin kävi vain noin 65 prosenttia ja Turussa ja Tampereella jäätiin molemmissa alle 80 prosentin.

Lippu nousee salkoon Ahonniemen rippikoululeirillä Peräseinäjoella.Anne Elhaimer / Yle

Rippikoulun vetovoimaisuus ja hyväksi kokeminen ei ole kuitenkaan Jarmo Kokkosen mukaan pelkästään seurakuntien itsensä tai hyvien isosten ansiota.

– Se on kyllä myös nuorten itsensä ansiota. Nuoret tekevät rippikoulusta itsensä näköisen, hän kiittelee.

Nuoret muuttuneet vähän

Seinäjoen seurakunnan nuorisotyönohjaaja Sami Nortunen on ollut tähän asti mukana noin 60 rippileirillä. Mukaan on mahtunut etupäässä musiikkileirejä, mutta myös laskettelua Rukalla ja veneilyä Ahvenanmaalla. Ihan tavallinen rippileiri on kuitenkin suosituin, ja myös halvin.

Tänä kesänä Nortunen on leireillyt useampaankin kertaan Peräseinäjoen Ahonniemessä, perinteisellä rippileirillä järvimaisemassa. Leriikeskus sijaitsee kauana kaupungin melskeestä, mikä ei ole kuitenkaan yllyttänyt leiriläisiä koiruuksiin tai houkutellut alueelle ylimääräisiä vierailijoita.

– Rippikoulu on aika paljon siistiytynyt, kun on siirrytty 90-luvulta 2000-luvulle. – Mopon ääni kuuluu jo kolme kilometriä ennen kuin se ehtii tuohon tienpäähän, Nortunen vinoilee.

Hänen mielestään leireille tuleva nuoret eivät ole sinänsä aikojen kuluessa suuresti muuttuneet. Ääripäät ovat kuitenkin vahvistuneet:

– Enää nuoret eivät välttämättä ole olleet kotoa pois niin monta kertaa ennen riparia. Joillekin tämä saattaa olla eka kerta, kun on viikon pois kotoa. Sitten on taas nuoria, jotka harrastavat paljon ja ovat olleet kotoa pois tosi paljon.

Nykyisin nuoret ovat kuitenkin tietoisempia asioista kuin ennen. Kaiken näkee Youtubesta ja netistä.

– Ennen kaikki oli toisten kertomusten varassa, mitä siellä tehdään ja mitä siellä tapahtuu, Nortunen vertaa.

Rippileirille tullaan kuitenkin yhä hyvillä mielin, ei haastamaan eikä ränkkäämään vastaan.

– Asenne on se, että tämä on ainutkertainen kokemus ja sinne saa lähteä yhdessä kavereiden kanssa.

Armi Kuuselalle itseoikeutetusti tähti Walk of Fameen Muhokselle

Muhoksen kunta on saanut oman Walk of Fame -muistomerkin. Mallia on otettu Hollywoodista, tosin puitteet ovat muhoslaiset. Torin esiintymislavan juurella on esillä nyt 10 tähteä.

Samalla Muhoksen tori julistettiin virallisesti Armin aukioksi.

Miss Universum vuodelta 1952 Armi Kuusela on tunnetuin muistomerkin saaja. Kuusela lähetti tervehdyksen tapahtumaan.

Oman Walk of Fame -tähden saivat seuravat tahot:

Kristoffer Toppelius, Sakari Topeliuksen Koivu ja tähti -sadun keskushenkilö. Muhoksella on Koivu ja tähti -kulttuurikeskus, Piilopirtin polku ja Toppeliuksen muistokivi. Kaikki juontaa juurensa 1700-luvulle Isonvihan aikaan.

Pehr Gullsten, tunnettiin myös nimillä Pehr Jacobsson Kuckoin ja Pekka Jaakonpoika Kukkonen. Kalevainen runonlaulaja ja lukkari Oulujokilaaksossa, joka syntyi Muhoksella 1770 ja kuoli Rovaniemellä 1825.

Paikallinen kirkonmies Carl Jacob Frosterus. Rovasti, Muhoksen seurakunnan pitkäaikaisin ja merkittävin kirkkoherra (1778–1854). Hänen yli 30-vuotinen toimikautensa sijoittui vuosiin 1821–1854.

J. P. Valkola, Valtiopäivämies Suomen säätyvaltiopäivillä. Valkoila oli aikansa valistuneimpia muhoslaisia talonpoikia. Hänen uransa huippukohtana pidetään valintaa valtiopäiväedustajaksi vuosille 1877–1878, varsinkin kun talonpoikien oli erittäin vaikea päästä edustamaan säätyään.

Yrjö Kesti puolestaan oli itsenäisen Suomen ensimmäinen muhoslainen kansanedustaja 1930-luvun alkuvuosina. Hän syntyi Oulussa vuonna 1885, mutta teki elämäntyönsä Muhoksella.

Mestaripainija Kalle Anttila syntyi Muhoksella 1887 ja kuoli Helsingissä 1975. Hän voitti kaksi olympiakultaa: vapaapainissa 1920 Antwerpenissa ja kreikkalais-roomalaisessa painissa 1924 Pariisissa.

Hilda Musta, Muhoksen Mimmi on Reino Helismaan vuonna 1951 kirjoittaman laulun hahmo, joka esiintyi myös Helismaan käsikirjoittamassa elokuvassa Muhoksen Mimmi, vuodelta 1952. Hilda Maria Mustaa (1912–1993) on pidetty vahvimmin Helismaan Mimmin esikuvana.

Armi Kuusela on kautta aikojen kuuluisin muhoslainen Suomessa ja maailmalla. Miss Universum vuodelta 1952. Kuuselan valinta Kaliforniassa Miss Universumiksi 1952 villitsi kansan ja nostatti muhoslaisten ohella kaikkien muidenkin suomalaisten itsetunnon korkealle.

Taitelija Terttu Jurvakainen taidemaalari, runoilija ja opettaja. Edelleen paikkakunnalla vaikuttava Jurvakainen perusti vuonna 1979 Muhokselle oman gallerian ja jäi päätoimiseksi taiteilijaksi.

Sentenced-yhtye lopetti menestyksekkään uransa v. 2005.Pekka Loukkola / Yle

Sentenced, metallimuusikin kuuluisuus, nyt jo uransa päättänyt yhtye. 1980-luvulla Suomeen saapuneen death metal -musiikin varhaisina edustajina heidät tunnisti kylän raitilla pitkistä tukista. Yhtye esiintyi ja sai suosiota aina Ameriikkaa myöten.

Poliisin moduuliputkat lopultakin käyttöön

Pitkään jatkuneet ongelmat poliisin puuttuvien putkatilojen kanssa ovat helpottamassa Oulussa. Senaattikiinteistöt on nyt virallisesti luovuttanut poliisin käyttöön Haukiputaan poliisiaseman pihalle rakennetut ensimmäiset moduulisäilöönottotilat.

Väliaikaisiin moduulitilohin päädyttiin, koska Oulun pääpoliisiasema Raksilassa on remontissa sisäilmaongelmien takia. Moduuleissa on asiakaspaikkoja 16.

Moduuliisäilöönottotiloissa on useita sellejä. Paulus Markkula / Yle

Haukiputaan väliaikaiset moduuliputkat pitivät olla käytössä alkuperäisen aikataulun mukaan jo 1.5.2017. Tiloja ehdittiinkin jo käyttää, mutta ne jouduttiin sulkemaan. Tiloissa on ollut rakenteellisia ongelmia. Ilmastoinnin ja lämmityksen ohella korjausta ovat vaatineet muun muassa kameravalvonta. Oulun kaupungin rakennusvalvonta on hyväksynyt tehdyt korjaustyöt.

Oulusta on koko kesän ajan kuljetettu pääasiassa juopuneita henkilöitä poliisin pahnoille muun muassa Raaheen ja Ylivieskaan. Tämä on vienyt poliisin aikaa ja tuonut lisäkustannuksia.

Senaattikiinteistöjen rakennuttajapäällikkö Marita Rovamo ja ylikomisario Arto Autio väliaikaisten säilöönottotilojen portailla.Paulus Markkula / Yle Tulevat todella tarpeeseen

Ylikomisario Arto Autio on helpottunut kun Haukiputaan väliaikaiseksi suunnitellut säilöönottotilat saatiin käyttöön.

– Tilanne on ollut katastrofaalinen. Automme ja henkilöstömme ovat olleet tien päällä koko kesän ajan, kun asiakkaita on viety muille paikkakunnille, kertoo Autio.

– Onhan tämä ollut myös koettelemus säilöönotetuille, kun aamulla herätessä on hieraistu silmää ja huomattu, että ollaan ihan väärässä kaupungissa, jatkaa Autio.

Moduulitilat ovat Haukiputaalla väliaikaisesti, mutta kuitenkin useamman vuoden ajan.

Linja-autohalli palaa Raahessa

Linja-autohalli palaa Raahessa. Pelastuslaitos sammuttaa paloa parhaillaan, eikä leviämisvaaraa ole.

Pelastuslaitoksen mukaan tiedossa ei ole henkilövahinkoja. Aineelliset vahingot tulevat sen sijaan olemaan merkittävät. Linja-autohallissa on sisällä useita linja-autoja.

Palosta on aiheutunut voimakkaasti savua, mutta siitä ei ole vaaraa lähialueen asukkaille.

Paloa on sammuttamassa yhteensä kuusi sammutusautoa, kolme säiliöautoa, kaksi puomitikasautoa sekä raivausauto.

Pelastuslaitos sai hälytyksen palosta hieman puolenyön jälkeen.

Sivut