Uutiset YLE Oulu

Koronarokotusvuoro riippuu siitä, missä päin Suomea sattuu asumaan – tässä 20 kaupungin tilanne juuri nyt

Asuinpaikka vaikuttaa siihen, milloin koronarokotukseen pääsee.

Yle kysyi rokotustilannetta 20 kaupungista. Osassa yli 80-vuotiaiden joukkorokotukset on aloitettu ja tuhannet ovat saaneet ensimmäisen rokoteannoksen.

Alle 70-vuotiaita riskiryhmään kuuluviakin on jo paikoin rokotettu. Tähän vaikuttaa se, paljonko kaupunki saa kunkin valmistajan koronarokotetta. Esimerkiksi Astra Zenecan rokotetta ei anneta Suomessa yli 70-vuotiaille.

Vaihtelu rokotusmäärissä on suurta. Esimerkiksi Rovaniemellä ikäihmisten joukkorokoitukset aloitettiin jo tammikuun 20. päivänä, mutta Oulussa vasta odotellaan rokotusten alkamista.

Halu rokotuksiin on ollut kova. Ympäri maata ajat ovat loppuneet nopeasti ja ajanvaraukset ovat ruuhkautuneet. Puhelinajanvarauksen takaisinsoitossa voi kestää pääkaupunkiseudulla parikin päivää.

Kova kysyntä on nostanut esiin myös lieveilmiöitä, kuten etuiluyrityksiä rokotejonossa ja rokoteshoppailua.

Alla on listattu, mikä rokotusten tilanne on juuri nyt eri kaupungeissa.

Pääkaupunkiseudulla rokotetaan useita ikäryhmiä

Helsingissä 80 vuotta tänä vuonna täyttävistä ja sitä vanhemmista on rokotettu nyt 43,2 prosenttia. Ikäryhmän rokotukset jatkuvat edelleen. Maanantaista alkaen rokotusaikoja ovat voineet varatamyös 65–69-vuotiaat, jotka kuuluvat ensimmäiseen riskiryhmään.

Espoossa rokotusvuorossa ovat nyt yli 80-vuotiaat. Lisäksi maanantaista alkaen rokotusaikoja ovat voineet varata ensimmäiseen riskiryhmään kuuluvat 65–69-vuotiaat. 75–79-vuotiaat espoolaiset voidaan kutsua rokotuksiin arviolta maaliskuun puolessavälissä, ja luultavasti huhtikuun alussa vuorossa ovat 70–74-vuotiaat.

Vantaalla rokotetaan tällä hetkellä kahta eri ryhmää. Aztra Zenecan rokotetta annetaan 60–69-vuotiaille erittäin suuressa vakavan koronan riskissä oleville ja muilla rokotteilla rokotetaan yli 80-vuotiaita. Kaupunki tiedottaa, kun 70–80-vuotiaiden henkilöiden on mahdollista tulla rokotettaviksi.

Alle 70-vuotiaat joutuvat odottelemaan vuoroaan

Lahdessa yli 80-vuotiaiden joukkorokotukset aloitettiin viime viikolla. Tälle viikkoa ikäryhmälle on 3 000 rokotetta. Riskiryhmäläisten rokotukset alkoivat eilen. 70–79-vuotiaiden rokotukset alkavat koko Päijät-Hämeessä maaliskuun alussa.

Kouvolassa ikäihmisten joukkorokotuksia ei ole vielä aloitettu. Yli 85-vuotiaiden rokotukset alkavat helmikuun viimeisellä viikolla. Ajanvaraus käynnistyy 17. helmikuuta. Ikääntyneiden rokotusten kanssa yhtä aikaa käynnistyy alle 70-vuotiaiden riskiryhmien rokottaminen. Maaliskuussa päästään rokottamaan 80–84-vuotiaita.

Lappeenrannassa yli 80-vuotiaiden rokotukset alkoivat 29. tammikuuta. Alle 80-vuotiaat saavat rokotteita todennäköisesti muutaman viikon kuluttua.

Mikkelissä puolet yli 80-vuotiaista on jo rokotettu. Myös alle 70-vuotiaiden riskiryhmäläisten rokotuksia on aloitettu siinä määrin kuin Astra Zenecan rokotetta on saatu.

Hämeenlinnassa alle 80-vuotiaat pääsevät rokotukseen maaliskuun puolenvälin jälkeen. Kaupungissa on noin 4 500 yli 80-vuotiasta, joista noin 500 on saanut rokotteen.

Turussa alettiin viime viikon torstaina rokottaa yli 80-vuotiaita sekä ensimmäiseen riskiryhmään kuuluvia 18–69-vuotiaita. Toiseen lääketieteelliseen riskiryhmään kuuluvien rokotukset käynnistyvät maaliskuussa.

Porissa koronarokotus aukesi viime viikon torstaina yli 85-vuotiaille ja tietyille alle 70-vuotiaille riskiryhmäläisille.

Tampereella yli 80-vuotiaiden koronarokotukset käynnistyvät eilen. Toimitusvaikeudet ovat viivästyttäneet rokotusten aloittamista. Kuitenkin alle 70-vuotialle suositeltua Astra Zenecan rokotetta on jo annettu nuoremmille riskiryhmäläisille. 70–79-vuotiaita aletaan rokottaa arvion mukaan maaliskuussa. Tätä nuorempien osalta aikataulua ei ole tiedossa.

Jyväskylässä ikäraja rokotukseen on 85 vuotta

Jyväskylässä yli 80-vuotiaiden rokotukset aloitettiin viime viikolla. Ensimmäisenä vuorossa ovat tänä vuonna 85 täyttävät ja sitä vanhemmat. Kaupungissa toivotaan, että alle 80-vuotiaiden rokotuksiin päästäisiin parin viikon päästä.

Joensuussa yli 80-vuotiaiden sekä alle 70-vuotiaiden ensimmäiseen riskiryhmään kuuluvien rokotukset aloitettiin eilen.

Seinäjoella alettiin eilen rokottaa yli 80-vuotiaita ja 75–79-vuotiaita. Lisäksi rokotusajan voivat varata riskiryhmiin kuuluvat vuonna 1951 syntyneet.

Vaasassa ikäihmisten joukkorokoitukset aloitettiin helmikuun ensimmäisellä viikolla. Yli 80-vuotiaiden rokotukset ovat edelleen kesken.

Kokkolassa yli 80-vuotiaiden kotona asuvien ikäihmisten sekä samassa taloudessa asuvien omaishoitajien ja yli 70-vuotiaiden rokotukset alkoivat 4. helmikuuta. 70–80-vuotiaiden rokotusten on ilmoitettu alkavan keväällä, mahdollisesti kuukauden kuluttua.

Oulussa joukkorokotukset käynnistyvät viimeisten joukossa

Kuopiossa ensimmäisen rokoteannoksen on saanut liki 1 200 yli 80-vuotiasta. Alle 70-vuotiaiden riskiryhmäläisten rokotukset alkavat tällä viikolla.

Kajaanissa noin 1 000 yli 80-vuotiasta on saanut koronarokotteen. Karkean arvion mukaan alle 70-vuotiaita päästään rokottamaan ensi viikolla ja 70–79-vuotiaita maaliskuun puolessavälissä.

Oulussa ikäihmisten joukkorokotuksia ei ole aloitettu: ne alkavat 20. helmikuuta. Ensimmäisenä vuorossa ovat yli 85-vuotiaat. Alle 70-vuotiaat ympärivuorokautisen hoidon työntekijät saavat Astra Zenecan rokotetta tällä viikolla ja riskiryhmäläiset ensi viikosta alkaen.

Rovaniemellä yli 80-vuotiaita on 3 100 ja heistä vain 600 on rokottamatta. Kaikki yli 80-vuotiaat on helmikuun loppuun mennessä rokotettu. Lähipäivinä kaupungissa alkaa alle 70-vuotiaiden ensimmäisen riskiryhmään kuuluvien rokotukset. Rokotusten eteneminen riippuu siitä, miten rokotteita toimitetaan. Sen vuoksi perusterveiden alle 80-vuotiaiden rokotusaikataulua ei tiedetä.

Kokonaisuudessaan suomalaisista on tähän mennessä rokotettu 3,8 prosenttia.

Lue myös:

Miksi Suomi rokottaa vanhat ensin? Takaisin Pasilaan -podcast hankki vastaukset parikymppisten kysymyksiin koronarokotteista

Kohta suuri osa suomalaisista saa koronapiikin, mutta mitä meihin oikeastaan pistetään? — Näin rokotteet toimivat ihmisessä ja näin niitä on testattu

Koronarokotuksista voi keskustella keskiviikkoon kello 23:een asti.

OYSiin palkataan lisää vakituisia leikkaussali- ja anestesiahoitajia – lääkäripulaan haetaan ratkaisua osuuskunnasta

Oulun yliopistollinen sairaala on lisäämässä vakituisia hoitajatyöpaikkoja ratkoakseen kärjistynyttä leikkaussali- ja anestesiahoitajapulaa. Vakansseja on tulossa auki lähiviikkoina, sanoo Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin hallintoylihoitaja Pirjo Lukkarila. Vakituisia työpaikkoja lisätään, koska ne kiinnostavat yleensä sijaisuuksia enemmän.

Lisäksi nykyiseen palkkamalliin haetaan joustavuutta varsinkin rekrytointitilanteessa. Tällä pyritään siihen, että tehtävistä maksettaisiin myös niiden vaatimustason mukaan.

Oulun yliopistollinen sairaala on joutunut sulkemaan nyt viisi leikkaussaliaan paitsi hoitajapulan myös anestesialääkäreiden vähyyden vuoksi.

Lukkarilan mukaan myös Oulun ammattikorkeakoulun kanssa on keskusteltu erillisestä syventävästä sairaanhoitajien koulutusohjelmasta, jolla leikkaussali- ja anestesiahoitajapulaa voitaisiin helpottaa.

Lääkäripulaan yritetään hakea ratkaisua usean sairaanhoitopiirin kiertävien lääkärien osuuskunnasta Terviasta, kertoo puolestaan johtajaylilääkäri Juha Korpelainen. Tämä on ensisijainen keino akuuttiin tilanteeseen.

Myös erilaisia palkitsemismalleja mietitään esimerkiksi kokonaisille leikkaussalitiimeille.

Anestesialääkäreiden kohdalla uusi työaikalainsäädäntö on aiheuttanut jopa keskimäärin neljän lääkärin vajeen Oulun yliopistolliseen sairaalaan, Korpelainen arvioi. Tämä on tullut lisänä jo aiemmin olleeseen neljän lääkärin aukkoon anestesia- ja tehohoitoyksikössä.

Virkoja on perustettu, mutta tekijöitä ei riitä, kun koko Suomessa on alan lääkäripula. Hoitajien kohdalla taas on puhuttu työmäärän liiallisesta kuormittavuudesta sekä siitä, ettei palkka riitä korvaamaan työn vaativuutta. Lisäksi esimerkiksi ammattiliitto Tehystä on kerrottu johtamisongelmista.

Taustalla on osin koronatilanteen vaatima työntekijätarve muualla Oulun yliopistollisessa sairaalassa ja siitä johtunut, jo osin helpottanut kiireettömien leikkausjonojen purkamistarve.

Oulun yliopistollisen sairaalan johto ja työntekijöiden ammattiliittojen edustajat kokoontuivat keskustelemaan tilanteesta maanantaina.

Keskustelussa oli laaja repertuaari keinoja tilanteen ratkaisemiseksi. Tilaisuuden jälkeen todettiin, että julkisuudessakin ollut kritiikki ei ole kohdistunut sairaalan virkamiesjohtoon. Tarvetta johtamisen ja esimiestyön kehittämiselle kuitenkin nähtiin olevan edelleen.

Kuusamon maanantaisen kuolonkolarin tekninen tutkinta käynnistyy – kaksi ihmistä kuoli, kun henkilöauto törmäsi kuorma-autoon ja bussiin

Poliisi aloittaa Kuusamon eilisen kuolonkolarin teknisen tutkinnan tänään.

Kaksi ihmistä kuoli, kun Oulun suuntaan ajanut henkilöauto törmäsi kulkusuunnassaan oikealle kääntymässä olleen kuorma-auton perään. Tämän seurauksena henkilöauto ajautui vastaantulevien kaistalle ja törmäsi vielä Oulun suunnasta tulleeseen linja-autoon.

Poliisi arvioi tässä vaiheessa, että tiellä oli pöllyävää pakkaslunta, joka saattoi heikentää näkyvyyttä, jonka vuoksi henkilöauto törmäsi edellä olleeseen kuorma-autoon kohtalokkain seurauksin.

Kymmenkunta linja-autossa ollutta henkilöä kävi tarkastettavana Kuusamon terveyskeskuksessa. Kukaan linja-autossa olleista ei loukkaantunut vakavasti. He saivat samalla kriisiapua onnettomuuden johdosta.

Onnettomuuspaikka oli noin 14 kilometriä Kuusamosta Pudasjärven suuntaan hieman Tavelan eteläpuolella.

Jäätie Hailuodon saarelle aukesi, ja tuhannet rynnivät sinne heti – paikalliset ihmeissään: "Ennenkokematonta"

Oulun kupeessa sijaitsevalla Hailuodon saarella koettiin viikonloppuna suoranainen yleisöryntäys, joka ei jäänyt sosiaalisessa mediassa huomaamatta: saarelle virtasi autoja tasaiseen tahtiin, ja esimerkiksi Instagramin kuvavirta täyttyi talvisista merimaisemista.

Väkeä riitti paikallisten yrittäjien mukaan jopa ennätysmäärin.

– Ennenkokematonta. Niin voisi sanoa, kuvaa tilannetta Hailuodon Marjaniemessä Majakkapihan toimintaa pyörittävä Hannu Korpela.

Hän ei muista, että saarella olisi koskaan aiemmin käynyt talvella sellainen vilske kuin nyt. Erikoisuutta lisää se, ettei Hailuodossa ollut viikonloppuna mitään erityisiä tapahtumia.

Jäätie Perämeren suurimpaan saareen avattiin viime viikolla, ja Korpelan mukaan alueella osattiin aavistaa, että kaunis sää voisi houkuttaa ulkoilijoita.

– Mutta kyllä ihmisten lukumäärä yllätti. Emme osanneet odottaa näin kovaa ryysistä, hän päivittelee ja sanoo, että Marjaniemen päädyssä olisi ollut tarvetta liikenteenohjauksellekin.

– Liikennettä oli aivan kuin parhaina kesäpäivinä.

Yrittäjät uskovat: Edessä poikkeuksellinen kesä

Hailuodon yrittäjiä edustavassa Visit Hailuodossa ollaan tyytyväisiä pienen ja syrjäisen saaren kohtaamasta suosiosta. Hannu Korpelan tavoin myös Visit Hailuodon puheenjohtaja, Nunnukka Design -käsityöyrityksen Marjo Lehtola puhuu ennätysviikonlopusta.

– Mitä olen muiden kanssa jutellut, vaikuttaa siltä, että ainakaan kymmeneen vuoteen ei ole nähty vastaavaa. Porukkaa tuli solkenaan, eikä se loppunut. Olimme täällä ihmeissämme.

Lehtola ei osaa arvioida kävijöiden suuruusluokkaa tarkalleen, mutta uskoo määrän liikkuvan tuhansissa.

– Jossain vaiheessa Marjaniemen nokalla oli parisataa autoa, ja niitä tuli lisää koko ajan.

Oliko kävijäryntäyksen syynä korona-aika? Se on lisännyt ulkoilun suosiota, ja koska ulkomaille ei pääse entiseen tapaan, on moni saattanut lähteä ulkoilemaan lähiseuduille.

Lehtola myöntää, että tämä voi olla yksi tekijä. Todennäköisesti kyseessä on kuitenkin monen asian summa.

Hän sanoo, että saaren matkailun ja tunnettuuden eteen on tehty ja tehdään jatkuvasti paljon töitä. Työssä ovat mukana niin Hailuodon kunta kuin yrityksetkin.

– Jo viime kesänä oli nähtävissä, että Hailuoto kiinnostaa ihmisiä. Varsinkin Marjaniemessä yrittäjät tekivät todella kovia tuloksia.

Visit Hailuodon puheenjohtaja uskoo, että saaressa riittää kävijöitä vastedeskin: keväällä ainakin niin kauan kuin jäätie pystytään pitämään auki.

– Luulen, että tämä oli vain pieni alkusignaali sille, mitä on tulossa. Tuleva viikonloppu on varmasti kova, samoin koko hiihtolomaviikko.

Lehtola povaa suosion jatkuvan suurena myös kesällä.

– Olen satavarma siitä, että tuleva kesä on yksi kovimmista. Ihmettelen, jos näin ei käy.

Alku ainakin on lupaava. Majakkapihan Hannu Korpela sanoo, että heidän yrityksellään liiketoiminta ei ole koskaan alkanut tässä määrin näin aikaisin.

– Yleensä touhu lähtee käyntiin vasta touko–kesäkuussa.

Majakkapiha tarjoaa muun muassa majoitusta Hailuodossa matkaaville.

Myös Hailuodon kunnasta kerrotaan Ylelle, että kunta odottaa matkailijamäärien kasvavan ja siihen varaudutaan esimerkiksi lisäämällä parkkipaikkoja sekä ohjeistusta.

Katso viimeviikkoiselta videoltamme, miltä jääreitti Hailuotoon näyttää ilmasta käsin:

Voit keskustella aiheesta tiistaihin 16. helmikuuta kello 23:een asti.

Lue seuraavaksi:

Onnellisten saari: Hailuoto sai pienillä muutoksilla sairauspoissaolot laskuun ja säästi 350 000 euroa

Hailuodon matkailu on lisääntynyt tänä kesänä huomattavan paljon – lautoille jonotetaan aika ajoin tunteja

Pienen ja syrjäisen saaren työvaate on niin kestävä, että sitä voi käyttää sata vuotta, ja niin hieno, että se kelpaa julkkisten päälle Instagramiin

Kuorma-auto, linja-auto ja henkilöauto kolaroivat Kuusamossa – kaksi kuoli

Kuusamo–Oulu-tiellä Kuusamossa tapahtui iltapäivällä vakava liikenneonnettomuus, jossa oli mukana linja- ja kuorma-auto sekä henkilöauto. Kolarissa sai surmansa kaksi ihmistä.

Surmansa saaneet olivat syntyneet vuosina 1972 ja 2000 eivätkä olleet paikallisia.

Poliisi aikoo tiedottaa asiasta seuraavan kerran huomisaamuna, mutta Koillissanomien mukaan jopa 10 linja-autossa ollutta henkilöä olisi viety tarkastettavaksi Kuusamon terveyskeskukseen.

Onnettomuuspaikka oli noin 14 kilometriä Kuusamosta Pudasjärven suuntaan hieman Tavelan eteläpuolella.

Onnettomuus tapahtui, kun Oulun suuntaan ajanut henkilöauto törmäsi oikealle kääntymässä olleen kuorma-auton perään. Henkilöauto ajautui siitä vastakkaisesta suunnasta tulleen linja-auton keulaan.

Onnettomuus tapahtui lähellä risteysaluetta, ja poliisin mukaan kyseessä oli suora tieosuus. Pelastuslaitokselta kerrottiin, että onnettomuushetkellä oli huono näkyvyys lumisateiden ja pöllyävän lumen vuoksi.

Valtatie 20 eli Ouluntie oli pelastustöiden ja poliisin tutkinnan vuoksi suljettuna usean tunnin ajan kello 17:ään asti. Paikalla oli käytössä kiertotie, mutta liikenne ei kuitenkaan suuremmin ruuhkautunut.

Entinen Miss Rovaniemi päätyi myymään seksiä kohutulle sivustolle – ei halua tuntea syyllisyyttä eikä häpeää, ja se kertoo ajan muuttumisesta

Seinällä roikkuu pieni kyltti. Siinä on sana slut.

Lutka, huora, muun muassa niin sanakirja sen suomentaa.

Saara-Maria Karlström-Rantala, 35, on kuullut huorittelua koko ikänsä. Sanoilla on haluttu loukata, haukkua, hiljentää, satuttaa.

Nyt sana slut on esillä paitsi seinällä myös tatuointina Karlström-Rantalan iholla.

Hän kertoo kääntäneensä sanan voimasanakseen. Vähän samaan tapaan kuin homoaktivistit ottivat aluksi haukkumasanana käytetyn queerin omakseen ja laajensivat sen merkitystä kuvaamaan myös identiteettiään.

Sana muistuttaa oululaista Karlström-Rantalaa ihmisten tietämättömyydestä. Jos joku yrittää halveerata sillä häntä, se lähinnä naurattaa.

Seksuaalisuuteen iskeminen on helppo keino loukata toista. Varsinkin jos on kuin Karlström-Rantala ja ilmentää sitä julkisesti.

Ja tienaa sillä elantonsa.

Siinä maailmassa Saara-Maria Karlström-Rantala tunnetaan paremmin nimimerkillä theothersideofsarra.

Seksiä verkossa

Karlström-Rantala istuu sohvalla helmikuisessa auringonpaisteessa. Ketjut helisevät hänen kaulallaan, kun hän kertoo työstään.

– Seksityö on jännä sana. Ihmiset ajattelevat helposti fyysistä kontaktia, hän aloittaa.

– Mutta seksiä minä myyn. Se on vain kuvamuodossa. Sanon sen ylpeydellä.

Karlström-Rantala tuotti aluksi sisältöä Onlyfansiin omaksi ilokseen. Lopulta siitä tuli hänen työnsä.Janne Körkkö / Yle

Yksi perheen kahdeksasta kissasta, kolmivuotias Riimu puskee itsensä Karlström-Rantalan syliin. Kissa on sellainen linssilude, että välillä se häiritsee emäntänsä työntekoakin.

Karlström-Rantala esiintyy työkseen kameralle. Hän tuottaa omien sanojensa mukaan eroottista sisältöä suureen suosioon nousseelle kansainväliselle Onlyfans-sivustolle.

Kuka tahansa voi luoda sinne haluamaansa sisältöä, ja seuraajat ostavat sitä kuukausimaksuilla ja tipeillä. Palvelussa on kuvia ja videoita laidasta laitaan, mutta käytännössä isossa osassa on seksuaalissävytteinen materiaali.

Sivusto on kasvanut räjähdysmäisesti korona-aikana ja ehtinyt Ilta-Sanomien mukaan aiheuttaa kohuakin.

Karlström-Rantala luonnehtii sisältönsä olevan sivuston rohkeimmasta päästä. Hän kuvaa palveluun enimmäkseen videoita ja saattaa nähdä paljon vaivaa niiden eteen.

Toisinaan hän kuuntelee tilaajiaan ja toteuttaa heidän toiveitaan. Sen hän tekee omilla ehdoillaan.

– Toki minulla on rajoja ja asioita, joita en halua tehdä. Myös Onlyfansissa itsessään on sääntöjä: sinne ei saa tehdä esimerkiksi liian rajua seksiä. Toimin niiden puitteissa.

Kuuntele, kun Saara-Maria Karlström-Rantala kertoo toimittaja Marko Siekkiselle työstään:

Aikaisemmin seksityöstä omalla nimellä ja omilla kasvoilla puhuminen olisi saattanut arveluttaa, mutta ei enää. Karlström-Rantala kokee, että keskusteluilmapiiri aiheen ympärillä on muuttunut aiempaa avoimemmaksi ja sallivammaksi.

Muutos on tapahtunut hänen mielestään vuoden sisällä. Se, että kertoo tekevänsä seksityötä, ei leimaa enää samalla tavalla kuin ehkä ennen.

– Ei voi sanoa, että ajatusmaailma on muuttunut kokonaan, mutta kyllä se voimakkaasti on muuttunut. Ja se on mahtavaa. Työstään saa puhua julkisesti. Siitä saa tykätä, eikä siinä ole hävettävää.

Murroksen kynnyksellä

Karlström-Rantala ei ole yksin havaintonsa kanssa. Puhe seksityöstä on toden totta muuttunut yhteiskunnassa yhä avoimemmaksi ja vähemmän leimaavaksi, vahvistaa pohjoismaisesta seksityöstä joulukuussa väitellyt sosiologian tutkija Niina Vuolajärvi.

Siitä on hänen mukaansa kiittäminen seksityötä tekeviä itseään. Yleensä ongelma on ollut, että kaikki muut puhuvat aiheesta paitsi he.

– Se, että ihmiset uskaltavat tulla esiin omilla kasvoillaan, kertoo stigman pienentymisestä. Se myös normalisoi aihetta: että seksityöntekijät ovat tavallisia ihmisiä, niin kuin kaikki muutkin. Tällainen poistaa stigmaa entisestään ja mahdollistaa yhä useampien ihmisten esiin pääsemisen.

Vuolajärvi mainitsee nimeltä esimerkiksi seksityöaktiivina tunnetun Tiia Forsströmin, jota Ylekin on haastatellut:

Viimeksi tammikuussa laajaa huomiota herätti Ylen Perjantai-ohjelman artikkeli nuoresta naisesta, joka vaihtoi tarjoilijan työt seksipalveluiden myymiseen.

Tutkija Niina Vuolajärvi toteaa seksityön olevan laaja käsite ja sen alle mahtuvan kaikenlaisia seksuaalisen työn muotoja: verkossa tapahtuvaa kameratyöskentelyä, strippaamista tai täyden palvelun seksityötä.

Julkisuudessa kuulluista puheenvuoroista herää kysymys: onko puhe seksityöstä murroksessa?

Toivottavasti, vastaa tutkija. Hän toivoo, että kärjistyneen ja leimaavan keskustelun sijaan seksityö nähtäisiin nimenomaan työnä.

Se, että seksityöntekijät nähdään pelkästään uhreina tai niin, että he ovat ammatissaan omasta valinnastaan ja vain nauttivat siitä, ei kuvaa koko seksityön kenttää.

– Työssä on aina hyviä ja huonoja puolia, Vuolajärvi kiteyttää.

Karlström-Rantala julkaisi alkuun vähemmän paljastavaa kuvasisältöä. Hän huomasi voimaantuvansa siitä, ja sisällöstä tuli yhä uskaliaampaa.Janne Körkkö / Yle

Tasapainoista suhtautumista kaipaa myös Saara-Maria Karlström-Rantala. Hänelle itselleen seksuaalisen sisällön tekeminen ja myyminen ovat työtä siinä missä mikä tahansa muukin, ja siksi hän haluaa pystyä puhumaan siitä avoimesti.

Hän esittää vertauksen: Jos joku ansaitsee leipänsä vaikkapa kampaajana tai kaupan kassalla, päivästään voi kertoa ilman, että kukaan kyseenalaistaa sitä. Mutta jos hän avaa suunsa, oletus on, että hänen pitäisi hävetä.

– Minä en vahingoita työssäni ketään ja teen tätä omilla ehdoillani. Toivon, että kaikki voisivat olla samalla viivalla siinä, että voisivat puhua työstään.

Karlström-Rantala opiskelee paraikaa yhteisöpedagogiksi. Seksuaalisuus kiehtoo häntä: hän haluaisi tutkia, miten vaikkapa Pohjois-Suomen kouluissa puhutaan seksistä ja millaista seksuaalikasvatus on.Janne Körkkö / Yle Hurahdus

Karlström-Rantala päätyi Onlyfans-sivustolle koronapandemian seurauksena.

Hän oli toiminut yrittäjänä tapahtuma-alalla, mutta vuosi sitten maaliskuussa kalenteri tyhjeni kertaheitolla. Eräs iso tapahtuma piti perua viikon varoitusajalla, ja yritys otti pahasti takkiinsa.

Karlström-Rantala oli juuri muuttanut Rovaniemeltä Ouluun. Yhtäkkiä hän oli uudella paikkakunnalla ilman töitä, eikä ihmisiäkään rohjennut silloisessa virustilanteessa tavata.

– Minulla alkoi olla vähän tylsää.

Karlström-Rantala oli viihtynyt kameran edessä ennenkin: hän kertoo työskennelleensä mallina täysi-ikäistymisestään lähtien.

Vuonna 2014 hänet kruunattiin kotikaupungissaan Miss Rovaniemeksi.

– Nuorempana olin jopa vähäpukeista esiintymistä vastaan, hän sanoo nyt.

Jotenkin Karlström-Rantala päätyi ennen pitkää Onlyfansiin. Hän perusti sinne tilin ja alkoi julkaista sisältöä, aluksi aikansa kuluksi.

Kuvista ja videoista tuli voimaantunut olo.

– Sitten hurahdin ja jäin sille polulle.

Suurin osa Karlström-Rantalan seuraajista on Suomesta. Määrissä puhutaan kymmenistä, kun suosituimmilla sisällöntuottajilla tilaajia voi olla tuhansia.Janne Körkkö / Yle

Karlström-Rantalan työpäivä kuulostaa kuin kenen tahansa sosiaalisen median vaikuttajan työpäivältä. Ero on, että kaupallisten yhteistöiden sijaan Karlström-Rantala saa tulonsa suoraan seuraajiltaan.

Aamulla hän suunnittelee, millaista sisältöä on kanavalleen luomassa. Sen jälkeen hän valmistautuu: meikkaa ja valitsee asut.

Kuvauksissa menee yleensä useampi tunti. Lopun päivää hän leikkaa videoita ja käsittelee kuvia. Illalla hän lataa ne sivustolleen ja markkinoi sisältöjä muilla sosiaalisen median tileillään, esimerkiksi Instagramissa.

Kaiken keskellä on ehdittävä viestitellä seuraajien kanssa.

– Päivä on pitkälti puhelimessa kiinni olemista.

Karlström-Rantala sanoo, että tällä hetkellä hän rahoittaa Onlyfans-toiminnalla korkeakouluopintojaan, mutta kesällä, kun hän tuotti sisältöä ahkerammin, hän pääsi "perusduunarin" ansioihin.

Veronsa hän maksaa, kuten kaikki muutkin.

– Tämä on minun työni, ja työstä maksetaan veroja.

Leima satuttaa

Stigman eli häpeää aiheuttavan leiman poistaminen olisi seksityötä tekevien kannalta erityisen tärkeää, sanoo tutkija Niina Vuolajärvi.

Se muun muassa madaltaisi kynnystä hakea apua ongelmatilanteissa.

– Stigman poisto vaikuttaa siihen, miten poliisi ja muut viranomaiset kohtelevat ja miten ihminen nähdään yhteiskunnassa.

Saara-Maria Karlström-Rantala pyöritti aiemmin myös kissakahvilaa Rovaniemellä. Perheessä on kahdeksan kissaa. Kuvassa Riimu.Janne Körkkö / Yle

Vuolajärvi perehtyi tuoreessa väitöskirjassaan Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa tehtävään seksityöhön ja sen säätelyyn. Hän teki tutkimustaan varten runsaat kaksi vuotta kenttätyötä ja haastatteli yli kahtasataa ihmistä, heistä suurin osa seksityöntekijöitä.

Väitös hyväksyttiin joulukuussa Rutgersin yliopistossa Yhdysvalloissa.

Vuolajärvi keskittyi tutkimuksessaan seksipalveluita kehollisesti myyviin ihmisiin, ei esimerkiksi Karlström-Rantalan kaltaisiin verkossa seksityötä tekeviin. Tällaisista työntekijöistä useampi kuin kaksi kolmesta on Pohjoismaissa siirtolaistaustaisia, tutkija sanoo.

He eivät välttämättä luota viranomaisiin alun perinkään siinä määrin kuin Suomessa syntyneet.

Vuolajärven kenttätyö vahvistaa käsitystä siitä, että seksityöhön liittyvä stigma ja kriminalisaatio altistavat tekijöitä hyväksikäytölle ja väkivallalle. Juuri siksi häpeäleimaa pitäisi pienentää koko ajan.

– Jos kohtaa työssään väkivaltaa, ei saisi joutua vaikkapa sellaisten stigmatisoivien kommenttien kohteeksi, että seksityöntekijää ei voi raiskata. Asia pitää ottaa vakavasti. Heidän pitää saada suojaa, ja heidän oikeuksiaan pitää kunnioittaa.

Kyse on perusoikeuksista, Vuolajärvi toteaa. Niiden takaaminen poistaa myös hyväksikäyttöä.

Ei syyllisyydelle

Sopiiko netissä tapahtuva seksityö kenelle tahansa?

Ei, Saara-Maria Karlström-Rantala sanoo ykskantaan.

Se mikä nettiin kerran menee, se sinne myös jää.

– Se on tärkeää tehdä itselle selväksi. Kun joku työnantaja sinut tulevaisuudessa googlettaa, hän voi ensimmäisenä nähdä sinut siellä alasti.

Karlström-Rantala sanoo, että hänen seksuaalinen itsetuntonsa on kasvanut vuoden aikana. Kuin myös varmuus puhua aiheesta avoimesti.Janne Körkkö / Yle

Karlström-Rantala on itse valmis elämään menneisyytensä kanssa. Tulevaisuuden haaveena siintää ura seksuaalineuvojana, ja siinä ammatissa omien rajojen tutkimisesta voi olla etua.

Myös lähipiiri on sinut asian kanssa. Karlström-Rantala elää moniavioisessa suhteessa kahden miehen kanssa, ja he ovat suhtautuneet työhön kunnioittavasti.

– Ylipäätään olen saanut elämässäni enemmän kritiikkiä muista aiheista kuin tästä.

Toistaiseksi seksityöllä on ollut Karlström-Rantalaan vain myönteisiä vaikutuksia. Niin kauan kuin näin on, hän aikoo jatkaa sisällön tuottamista.

Hän kertoo kärsineensä aiemmin syömishäiriöstä ja jännittäneensä, laukaiseeko jatkuva omalla keholla työskentely jonkin vanhan ajatusmallin. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, vaan päinvastoin: hänen itsetuntonsa on kasvanut, ja hän on oppinut hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.

– Olen katsonut alastonta itseäni kuvista ja videoilta ja todennut, että en minä olekaan niin pahannäköinen.

Hän sanoo, että hänen tilaajansa seuraavat häntä sen tähden, miltä hän näyttää. Eivät sen toivossa, että hän esimerkiksi laihduttaisi muutaman kilon.

– Se on ollut vapauttava juttu.

Karlström-Rantala kertoo olevansa ylpeä itsestään: ensimmäistä kertaa, ehkä koko elämänsä aikana, hänellä on hyvä olla.

– En halua tuntea siitä mitään syyllisyyttä.

Sana slut on tatuoitu hänen vatsaansa. Se muistuttaa, että sillä sanalla kiusaajat eivät voi häntä loukata.

"Sitten kun tästä tulee ärsyttävää tai ahdistavaa, lopetan. Se olisi vesittänyt sen, miksi aloin tehdä tätä alun perinkään", Saara-Maria Karlström-Rantala sanoo.Janne Körkkö / Yle

Voit keskustella aiheesta maanantaihin 15. helmikuuta kello 23:een asti.

Lue seuraavaksi:

Pietarista on tullut striimiseksiä tarjoavien studioiden keskus, joka houkuttaa nettiin myös suomalaisia – Jura: "En olisi halunnut"

Autot saavat vihdoin ajaa meren jäällä Oulun edustalla ja tältä se näyttää – pelko melusta uhkasi vesittää harrastajien haaveen

Ilmassa on moottoriurheilun tuntua, kun parin kilometrin päässä Oulun Oritkarista Kempeleenlahdella autot kiertelevät merijään päällä sinne aurattua rataa pitkin. Paukkupakkaset ovat vahvistaneet jään niin, että paikalle on saatu tehtyä ajorata varikkoalueineen.

Asialla on paikallinen ajoneuvoharrastajien yhdistys Barefoot Drivers. Se yritti saada jääradan aikaan jo vuonna 2019, mutta ajatus tyssäsi kahteen hallinto-oikeuteen päätyneeseen valitukseen.

Barefoot Drivers ry:n tapahtumakoordinaattori Jarkko Saarela kertoo, että lupa-asiaa käsiteltiin lopulta korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

– Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa valitukset hylättiin, ja marraskuun alussa tuli päätös, että pääsemme aloittamaan jääratatoiminnan.

Meren jäälle suunniteltua ajorataa vastustettiin Oulunsalossa ajamisesta syntyvän melun takia.

– Nykyään puhutaan paljon melusta, melusaasteesta. Me varauduimme tähän tekemällä neljä vuotta sitten melumittauksia. Valmistuneen raportin mukaan meluhaitta oli niin vähäinen, että suurempi haitta tuli viereiseltä Hailuodontieltä, Saarela sanoo.

Kolmesti viikossa avoinna yleisölle

Rata on nyt käytössä, ja mikäli sääolosuhteet sallivat, se on auki aina maaliskuun loppupuolelle asti. Radankäyttömaksu on 15 euroa päivässä. Ajamaan pääsee keskiviikkoisin ja viikonloppuisin. Muina aikoina radalle pääsy estetään puomilla.

Barefoot Driversin puheenjohtaja Riitta Jussila iloitsee radan avaamisesta.

– Tämä on suuri helpotus, koska jäärata on ollut todella kysytty tänne Ouluun. Mukavaa, että tästä pääsevät nauttimaan muutkin kuin harrastajat, Jussila sanoo.

Ajajien tulee noudattaa jääradalla sääntöjä ja turvallisuusohjeita. Paikalla on valvonta, eikä radalle pääse kuin tiettyinä aikoina.

Barefoot Drivers myös kouluttaa kuljettajia jääradalla ajamiseen. Ryppyotsaisuus kannattaa puheenjohtaja Jussilan mukaan jättää radan ulkopuolelle.

– Pidetään hauskaa, rennolla meiningillä. Ei kannata ottaa vakavasti, jos ajaa radalta ulos. Ei tämä niin vakavaa ole, ei täällä kukaan ole nauramassa. Kaikki ovat tänne tervetulleita, Jussila toivottaa.

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 14. helmikuuta kello 23:een asti.

Lue seuraavaksi:

Jäätie Perämeren suurimpaan saareen on taas auki – katso miltä noin 10 kilometrin jääreitti Hailuotoon näyttää ilmasta käsin

Oritkarin jäärataa ei aukaistakaan – valitukset hallinto-oikeuteen estävät ajamisen

Lähes karvaton Dana-koira sinnitteli yli vuorokauden paukkupakkasessa – odottamaton selviäminen vaati somea, kymmeniä vapaaehtoisia ja hieman tuuria

30 tuntia ulkona kahdenkymmenenviiden asteen pakkasessa olisi kelle tahansa jonkinlainen koettelemus. Erityisen jäätävät olosuhteet ovat koiralle – etenkin, jos koiralla ei juurikaan ole karvoja.

Kaikkia todennäköisyyksiä vastaan, haukiputaalaisen Anu Roinisen espanjanvinttikoira Dana sinnitteli yli vuorokauden paukkupakkasessa, eikä sille jäänyt mitään näkyviä vammoja. Tarinan onnellisesti päättyminen vaati takin, sosiaalista mediaa ja ihmisen oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Etsijät toivat ruokaa ja lämpökameran

Anu Roinisen mies, Antti Väliahdet, oli tiistaina aamupäivällä kävelemässä Dana-koiran kanssa merenjäällä, kun koira riuhtaisi itsensä yhtäkkiä irti ja ampaisi matkaan kuin tykin suusta. Mies soitti Anulle, joka saapui myös paikalle etsimään koiraa.

Kun koiraa ei löytynyt, Roininen teki some-päivityksen karanneesta koirasta ja jakoi sen ensin Facebookissa Haukiputaan puskaradio -ryhmään ja sen jälkeen myös useisiin muihin ryhmiin.

Sitten alkoi tapahtua. Iltaan mennessä Roininen oli vastaanottanut kymmeniä viestejä ja puheluita apua tarjoavilta ihmisiltä. Ensimmäinen näköhavainto Danasta tehtiin seitsemän aikaan illalla läheisellä venesatamalla. Kun Roininen pääsi paikalle, oli siellä jo kymmeniä ihmisiä etsimässä koiraa.

Jotkut osallistuivat etsintään moottorikelkoilla ja osa kävellen. Ihmiset toivat paikalle ruokaa ja kahvia termospulloissa. Jopa lämpökameradrone saatiin paikalle. Mutta mistään ei ollut apua, koira pysyi kadoksissa.

Kahden aikaan yöllä Anu Roininen palasi kotiinsa epätoivoisena ja murtuneena. Hän oli varma, ettei näkisi koiraansa enää ikinä. Ainakaan elossa.

"Ihminen on myötätuntoisempi kuin ajatellaan"

Se miksi kadonnut koira herätti näin suurta auttamisenhalua ja huomiota, voi empatiaa tutkineen Helsingin yliopiston professori Anne Pessin mukaan johtua samaistumisesta.

Niin monilla on lemmikkejä, että ihmisten on helppo samaistua tuntemattomankin ihmisen lemmikkiin liittyviin iloihin ja suruihin. Ja etenkin dramaattiseen huoleen, kuten Danan tapauksessa.

– Ihminen on luonnostaan huomattavasti myötätuntoisempi kuin helposti ajatellaan. Lajina emme ole syvimmiltämme itsekkäitä vaan iloitsemme, kun pystymme olemaan avuksi.

Siksi Dana-koiran katoamisen aiheuttama kollektiivinen huoli ei yllätä Pessiä, mutta ilahduttaa tutkijana.

Ihmisten kokema empatia eläimiä, erityisesti lemmikkieläimiä kohtaan juontuu Pessin mukaan siitä, että monille eläin todella on perheenjäsen. Hän ei kuitenkaan usko, että ihmiset lähtökohtaisesti tuntisivat enemmän empatiaa kärsivää eläintä kuin ihmistä kohtaan.

– Ainoastaan siinä merkityksessä, että eläin voi olla tuskaansa erityisen syytön. Ihmisillä tilanteet voivat olla monimutkaisempia.

Samaa näkyy hänen mukaansa siinä, miksi ihmiset ovat tutkitusti erityisen valmiita auttamaan ihmisiä, jotka eivät millään tavalla itse voi olla syypäitä tuskaansa, kuten vaikeasti sairaita lapsia.

Jos koirasi häviää, grillaaminen voi auttaa

Dana-koiran etsintäoperaatiota seurasi ja jännitti someryhmien kautta kymmeniä ihmisiä ympäri Suomen. Yksi heistä oli muhoslainen Anu Mustonen.Hän on Oulujokilaakson pelastuskoirayhdistyksen jäsen ja ollut mukana etsimässä useita kadonneita koiria.

Mustonen siis tietää, miten kannattaa toimia, jos oma koira on kateissa. Pahimpia virheitä hänen mukaansa on se, jos ihmiset lähtevät etsimään kadonnutta hätäpäissään ja koiraa kutsutaan liian innokkaasti, jolloin se saattaa säikähtää.

Toinen yleinen virhe on olettaa, miten koira on liikkunut.

– Koirien liikkumistavat ja piilopaikat ovat hyvin erilaisia. Ihmisten ajattelutapa on usein liian suppea koiran löytymiseksi.

Mustosen mukaan kadonneen koiran etsintään kannattaa valjastaa mahdollisimman paljon ihmisiä mukaan ja ottaa yhteyttä lähimpään etsijäkoirayhdistykseen.

Sen lisäksi omistajan on tärkeää miettiä lähtökohdat sille, miksi koira on kadonnut: onko se lähtenyt niin sanotusti omatoimilenkille vai kenties säikähtänyt jotain, jolloin se Mustosen mukaan voi löytyä mistä tahansa. Jos koiran liikkumisalueesta on edes jonkinlainen käsitys, voi tuttujen ja hyvien hajujen tuominen alueelle toimia houkuttimena.

– Alueella voi alkaa esimerkiksi grillaamaan ja viedä koiran petejä, peittoja tai omistajan hajuisia vaatteita.

Ulina ohjasi pelastajia

Koiran katoamisen jälkeinen yö oli Roinisen talossa vähäuninen. Roinisen mies Antti Väliahdet lähti takaisin Danan katoamispaikalle viiden aikaan aamulla. Hänkin oli kuullut vinkin grillaamisesta ja otti mukaansa makkaranpaistovälineet. Edellisenä iltana paikalle oltiin jo viety Danan peti ja ruokaa.

Roininen oli luopunut toivosta. Olo oli lannistunut, mutta hän lähti silti paikan päälle etsimään koiraansa.

– Sain todella paljon tsemppaavia viestejä ihmisiltä, ja Suomen etsijäkoirat ry:stä sanottiin, että koirat voivat olla yllättävän sinnikkäitä ja selvitä uskomattomista jutuista. Siitä sain energiaa jatkaa.

Energiaa oli muillakin. Edellisillan etsijäkaarti oli kasvanut entisestään ja ihmiset jatkoivat etsintöjä aina aamuyöhön saakka. Mutta koiraa ei kuulunut eikä näkynyt.

Danan omistajat epäilevät koiran karanneen saatuaan vainun eläimestä. Katoamis- ja löytymispaikan välillä oli matkaa vain noin puoli kilometriä. Juha Virranniemi / Yle

Illalla kuuden aikaan Roinisen puhelin soi. Eräs nainen oli ollut lähdössä työpaikaltaan, kun hän oli kuullut metsästä ulinaa.

– Silloin ajattelin, että nyt se löytyy. Se on varmasti Dana.

Hän pääsi paikan päälle alle kymmenessä minuutissa. Roiniselle soittanut nainen oli hakenut taskulamput, ja he lähtivät kävelemään ääntä kohti. Paikalle sattunut pariskunta, joka sekin oli ollut etsimässä koiraa, lähtivät mukaan.

Ryhmä jakaantui. Naiset lähtivät ääntä kohti toiselta puolelta ja pariskunta toiselta. Ulina oli kovaäänistä ja se johdatti etsijät oikealle paikalle. Siellä, syvässä hangessa, makasi Dana-koira ihan liikkumatta.

– Ulinasta kuuli, että se halusi tulla kiinniotetuksi. Olihan se varmaan todella kylmissään ja väsynyt.

Danan löytöpaikka oli metsässä rämeikön keskellä, ja lunta oli polviin saakka. Paikalle pyydettiin avuksi miehiä, jotka kantoivat väsyneen koiran autoon.

Takki saattoi pelastaa hengen

Koiran selviäminen kylmässä riippuu valvontaeläinlääkäri Aila Rauatmaan mukaan monesta tekijästä. Koiran karvapeitteestä, fyysisestä sekä ruokinnallisesta kunnosta, onko koira tottunut olemaan kylmässä ja kuinka aktiivinen se on – eläin kun tuottaa lämpöä liikkumisella.

– Ja tietenkin se on yksi tekijä, osaako koira hakeutua suojaisaan paikkaa.

Vaikka koira saattaa selvitä hengissä kovistakin pakkasista, ovat paleltumavammat Rautmaan mukaan hyvin todennäköisiä. Tassun pohjat, korvanlehdet ja hännänpää ovat eritoten paleltumiselle herkkiä alueita. Paleltumia ei välttämättä huomaa heti, koska ne voivat olla piilossa karvan alla.

– Korvan päistä paleltumat näkyvät yleensä muutamassa päivässä. Ne muuttuvat koviksi, karvattomiksi ja menevät kuolioon.

Dana-koira vietiin suoraan eläinlääkärille löytymispaikaltaan. Jo automatkalla se alkoi virkoamaan. Lääkärin vastaanotolla Danalta mitattiin lämpö, joka oli normaali. Lääkäri tutki Danan ja totesi sen olevan kunnossa. Paleltumat voivat toki tulla viiveellä, mutta torstaihin mennessä niitä ei ainakaan vielä ollut näkynyt.

Danalla oli katoamishetkellään päällä takki. Se saattoi pelastaa koiran hengen.

– Takki auttaa hengissä selviämisessä, kun lämpö ei pääse karkaamaan hirveän isoilta alueilta. Koirahan osaa suojautua pakkaselta käpertymällä niin, että se saa pään tassujen väliin ja tassun pohjat mahan alle, Rauatmaa kertoo.

Danan päällä ollut takki oli löytymishetkellä jo hieman kostea. Anu Roininen uskoo, että takki oli kuitenkin yksi tekijä siinä, että koira selvisi karkumatkastaan hengissä.Juha Virranniemi / Yle

Dana on toipunut Anu Roinisen mukaan hyvin karkumatkastaan. Herkut ovat maistuneet ja niitä on myös auliisti annettu kovia kokeneelle.

Roininen ei usko, että Danaa olisi löytynyt ilman tapauksen saamaa valtavaa somehuomiota. Pelkästään Facebookin Oulun Puskaradio -ryhmään jaetut postaukset koiran katoamisesta keräsivät satoja kommentteja.

Myöskään Danan ulinan kuullut ihminen olisi tuskin tajunnut sen kuuluvan kadonneelle koiralle, ellei tämä olisi nähnyt Roinisen tekemiä katoamisilmoituksia sosiaalisessa mediassa.

– Ihmisten hyvyys lämmitti. Se, miten ihmiset yötä myöten jaksoivat etsiä ja olla hengessä mukana Etelä-Suomea myöten. Olen lopun elämääni kiitollinen ja samalla ihmettelen, miten koira selvisi hengissä noissa olosuhteissa.

Jutusta voi keskustella lauantaihin kello 23:een asti.

OYSin johto etsii ratkaisuja henkilöstöpulaan, joka johti leikkaussalien sulkemiseen – sairaanhoitopiirin johtaja ei tunnista pelon kulttuuria

Oulun yliopistollisen sairaalan kärjistynyttä erikoissairaanhoitajapulaa yritetään ratkoa.

Sairaala joutuu sulkemaan osan leikkaussaleistaan, koska leikkaussali- ja anestesiahoitajia sekä anestesialääkäreitä on ollut liian vähän jo pitkään. Sen vuoksi hoitajat kertovat tehneensä lisätöitä jo kauan, eivätkä he ole tyytyväisiä nykyiseen palkkaansa.

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Ilkka Luoma kertoo, että ongelmat ovat olleet johdon tiedossa. Hänestä leikkaussalien sulkeminen väliaikaisesti oli vastuullinen teko, sillä tilanne on saatava haltuun.

Luoman mukaan johto miettii tapoja, joilla lisää ihmisiä löydettäisiin töihin.

– On pohdittu headhunting-mallia, jossa voitaisiin palkita työntekijä, joka ilmiantaa ammattilaisen. Selvitämme myös, voidaanko kokeilla vapaaehtoisten työntekijöiden kanssa työsuoritusmäärään liittyvää palkkamallia.

Lisäksi Luoman mukaan selvitetään, voidaanko sairaanhoitopiirin varahenkilöjärjestelmää kasvattaa, ja sitä kautta tarjota vakituinen työsuhde useammille. Nykyistä henkilökuntaa aiotaan myös palkita liikunta- ja kulttuuriseteleillä.

Sairaanhoitopiirin johtaja näkee, että miehitysongelmat johtuvat muun muassa erikoissairaanhoidon tarpeen lisääntymisestä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon alalle kouluttautuvien aiempaa pienemmästä määrästä.

Korona pahensi henkilöstön kuormaa entisestään, kun pandemiaan varauduttiin siirtämällä henkilöstöä tehohoitokoulutukseen. Viime kesästä alkaen on myös purettu leikkausjonoja, jotka aiheutuivat toiminnan supistamisesta koronan aikana.

Tilanne on pitkään jatkuessaan vakava, sanoo sairaanhoitopiirin operatiivisen tulosalueen johtaja Päivi Laurila. Hän kertoo, että potilasjonoja on onnistuttu purkamaan ja sairaanhoitopiiri pyrkii etsimään ratkaisuja, jotta potilaiden hoito ei viivästyisi.

– Henkilöstölle tilanteen pitäisi näyttäytyä muun muassa siten, että ylimääräisiä vuoroja, tuplavuoroja ja työpäivän venymisiä olisi vähemmän ja väki riittää paremmin avoinna oleviin saleihin.

Työaikalaki vähensi henkilökuntaa

Leikkaussalihenkilöstön ongelmien laajuus tuli yllätyksenä. Näin arvioi sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtaja Kai Pajala, jonka mukaan yhtenä syynä tilanteeseen on työaikalain muutos.

Käytännössä esimerkiksi yöksi tuleva anestesialääkäri ei voi enää olla päivystysyötä edeltävää päivää töissä. Päivi Laurila kertoo esimerkkinä, että aiemmin anestesialääkäri oli töissä noin kello 15 asti, meni kotiin lepäämään ja tuli takaisin päivystämään kello 21. Yön jälkeen hänellä oli lepopäivä. Tämä ei ole mahdollista nyt voimaan tulleen työaikalain myötä, vaan anestesialääkärit ovat poissa myös vuoroa edeltävän päivän.

– Päivystäviä anestesialääkäreitä on neljä yöllä sairaalassa, joten neljän työpanos puuttuu nykyisin päivältä. Vajeen paikkaamiseen on saatu uudet anestesialääkärin virat, mutta uusia osaajia ei ole saatu alalla vallitsevan työvoimapulan vuoksi.

Työntekijäpulan paikkaamiseksi käytössä on ollut väliaikainen ratkaisu, jossa anestesialääkäri on voinut halutessaan tehdä päivystystä edeltävän työpäivän töitä osuuskunnan kautta.

Sairaanhoitopiirin johtaja: kaikkia kuullaan, mutta jokaista ei voida miellyttää

Kriisiytyneen tilanteen takia terveydenhuollon ammattijärjestö Tehyn Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri on pyytänyt OYSin johtoa yhteiseen neuvottelupöytään. Järjestö haluaa keskustella palkkauksesta sekä henkilöstön kuormituksesta. Esillä on myös sairaalan johtaminen, jossa koetaan olevan puutteita.

Ilkka Luoma kertoo, että johtamisen kritisointi otetaan vakavasti, mutta hän ei tunnista viestejä, joissa puhutaan pelon kulttuurista tai käskyttävästä johtamisesta.

– Se ei kuulu johtamisen periaatteisiini, päinvastoin, olen pyrkinyt lisäämään avoimuutta ja vuorovaikutusta.

Johtamista pyritään Luoman mukaan jatkuvasti kehittämään esimiehiä kouluttamalla. Lisäksi ongelmia yritetään tunnistaa esimerkiksi sen perusteella, mitä henkilöstö kyselyissä ja keskusteluissa kertoo.

– Teemme kaiken voitavan sen eteen, että ihmiset tulisivat kuulluksi. Se, voidaanko kaikki asiat välittömästi ratkoa ja voidaanko päätyä ratkaisuihin, jotka aina tyydyttävät kaikkia osapuolia, on toinen kysymys.

Oulun soramonttusurmaa koskeville tuomioille on annettu valituslupa korkeimmassa oikeudessa

Korkein oikeus on myöntänyt kaksi valituslupaa Oulun soramonttusurmaa koskevassa asiassa.

Elinkautiseen vankeuteen yllytyksestä murhaan tuomittu Harri Henrik Hietamäki ja yli yhdeksän vuoden vankeuteen avunannosta murhaan tuomittuJimmy Johannes Leinonen vaativat muun muassa syytteiden hylkäämistä.

Korkein oikeus käsittelee tässä vaiheessa vain sitä, onko Hietamäki ja Leinonen voitu tuomita yllytyksestä ja avunannosta murhaan, kun rikoksen tekijä eli veljensä ampunut Samuli Eino Oskari Heikkisen on tuomittu surmasta. Korkein oikeus ratkaisee myöhemmin, ottaako se asian käsiteltäväkseen muilta osin.

Syyttäjä vaati alun perin kolmelle miehelle rangaistusta murhasta. Oulun käräjäoikeus tuomitsi Harri Hietamäen ja Jimmy Leinosen yllytyksestä tappoon. Käräjäoikeuden mukaan Hietamäki ja Leinonen olivat kuljettaneet kaksi veljestä soramontulle, jossa he olivat painostaneet toisen heistä ampumaan veljensä. Veljensä ampunut mies tuomittiin surmasta.

Rovaniemen hovioikeus piti Hietamäen tekoa yllytyksenä murhaan ja korotti hänelle tuomitun rangaistuksen elinkaudeksi vankeutta. Leinonen tuomittiin avunannosta murhaan ja hänelle määrättiin yhdeksän vuoden ja yhdeksän kuukauden vankeusrangaistus.

Oulussa leikkaussali- ja anestesiahoitajat ovat painaneet lisätöitä pitkään, eikä palkkaa pidetä riittävänä – nyt Tehy haluaa neuvotella OYSin kanssa

Terveydenhuollon ammattijärjestö Tehyn Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin puheenjohtaja ja pääluottamusmies pyytävät Oulun yliopistollisen sairaalan johtoa yhteiseen neuvottelupöytään OYSin tilanteen vuoksi.

Oulun yliopistollinen sairaala on kertonut sulkevansa viidestä kuuteen leikkaussalia päivittäin helmikuun puolivälistä lähtien huhtikuun loppuun saakka. Syiksi esitetään leikkaussali- ja anestesiahoitajien sekä anestesialääkärien pulaa.

Tehyn PPSHP:n puheenjohtaja Outi Puoskari kertoo, että töitä on tehty pitkään huonolla miehityksellä. Nyt tilanne on kärjistynyt.

– Rekrytointivaikeudet vain jatkuvat. Operatiivinen tulosalue on todennut, että heillä on iso henkilöstöpula anestesia- ja leikkaussalihoitajista sekä anestesialääkäreistä. Tämän takia toimintaa joudutaan supistamaan.

Hoitohenkilöstö on Puoskarin mukaan tehnyt kaiken aikaa lisätöitä normaalityön lisäksi. Leikkausjonoja on pyritty hoitamaan, ja se näkyy kuormituksena.

– Nyt ei enää jakseta. Sitten hakeudutaan muualle töihin.

Neuvottelupöydässä halutaan keskustella rahasta. Puoskarin mukaan entinen rahallinen korvaus ei houkuta työntekijöitä ja hoitajat haluavat lisää korvausta työlleen. Lisäksi rekrytointiin toivotaan veto- ja pitovoimaa eli sitä, että entiset työntekijät saadaan pidettyä töissä ja työ houkuttelisi uusia.

– Raha on se, joka ratkaisee. Mutta raha ei toki ratkaise jaksamisongelmaa. Työryhmässä lähdettäisiin etsimään ratkaisuja palkkaan ja työn kuormittavuuteen.

Palkan lisäksi Tehy haluaa keskustella työantajapuolen kanssa sairaalan johtamisesta.

– Johtamisessa on osaamisvajetta. Miten ongelmista päästään ulos, se näyttää nyt olevan ongelma. On työkaluja, mutta niitä ei osata käyttää. Tiedonkulku mättää, Puoskari luettelee.

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin henkilöstöjohtaja Annukka Kuusiniemi kertoo saaneensa neuvottelupyynnön ja johtoryhmä on viestinyt siitä. Kuusiniemen mukaan asia tullaan käsittelemään. Hoitajien palkkapyyntöön hän kommentoi, että OYSin palkat ovat valtakunnallisesti kilpailukykyiset.

– Leikkaussalihoitajien palkkaus on jo taulukon korkeimmissa luokissa.

Muutoin hän ei tässä vaiheessa kommentoi asiaa enempää.

"Rokoteshoppailulla" jotkut yrittävät tilata itselleen haluamaansa rokotetta – se on kuitenkin turhaa

Osa suomalaisista on yrittänyt vaikuttaa siihen, minkä rokotevalmistajan rokotteen saa. Oulun kaupungin terveysjohtaja Jorma Mäkitalo kertoo saavansa puheluja, joissa kysytään, onko pakko ottaa tietyn valmistajan rokotetta vai voisiko sen vaihtaa toiseen. Mäkitalon mukaan soittajat ovat olleet huolissaan siitä, suojaako heidän saamansa rokote virusmuunnoksilta. Suomessa on tällä hetkellä käytössä kolmen eri valmistajan koronarokotetta.

Kansallisesti on päätetty, että toistaiseksi Pfizerin ja Modernan rokotetta annetaan vain yli 70-vuotiaille. Alle 70-vuotiaille on tarjolla toistaiseksi vain Astra Zenecan rokotetta.

Esimerkiksi Kainuussa ammattihenkilöstö on toivonut saavansa Pfizerin RNA-rokotteen, kertoo pandemiapäällikkö OIli-Pekka Koukkari. Myös Turun seudulla yksittäisiä kyselyjä koronarokotteen vaihtamisesta on tullut. Sen sijaan Pirkanmaalla tai Espoossa rokoteshoppailua ei ole havaittu.

Rokotusten aloittaminen on myös saanut monet miettimään omaa rokotusvuoroaan, ja rokotejonossa yritetään etuilla ympäri Suomea. Esimerkiksi Helsingissä rokotuspisteisiin on saapunut viime aikoina ihmisiä, jotka eivät ole varanneet ennakkoon aikaa pistoksen ottamiseen.

Oulun alueellakin yritykset etuilla rokotejonossa jatkuvat edelleen. Yhteydenottoja alkoi vyörytä, kun kaupunki tiedotti, että massarokotukset aloitetaan yli 85-vuotiaista ja heille ajanvaraus aukeaa maanantaina 15. helmikuuta.

– Yhteydenottoja tulee kaikista ikäryhmistä hämmentävän paljon. Kyselyjen määrä on ollut niin iso, että katsoimme tarpeelliseksi tiedottaa tästä lisää, kyseessä on siis ensivaiheessa iäkkäimpien rokotukset.

Mäkitalon mukaan oman vuoron kiirehtimistä perustellaan erilaisilla syillä, kuten riskiryhmään kuulumisella tai huoltovelvollisuudella.

– Saatetaan sitten naurahtaa perään, että kunhan kokeilin, voisinko jouduttaa omaa vuoroani.

Lue seuraavaksi: Asiantuntija koronarokotteiden tehosta: "Henkilö, joka rokotteesta huolimatta saa taudin, on saattanut hyötyä siitä kaikkein eniten"

Kohta suuri osa suomalaisista saa koronapiikin, mutta mitä meihin oikeastaan pistetään? — Näin rokotteet toimivat ihmisessä ja näin niitä on testattu

Jäätie Perämeren suurimpaan saareen on taas auki – katso miltä noin 10 kilometrin jääreitti Hailuotoon näyttää ilmasta käsin

Pohjois-Pohjanmalla Oulunsalon eli mantereen ja Hailuodon saaren yhdistävän jäätien avaaminen riippuu täysin talven sääolosuhteista. Jos kunnon talvea ja pakkasta ei ole, ei merialueelle muodostu tarpeeksi jäätäkään.

Vuosi sitten jäätietä ei saatu aukaistua ollenkaan. Tänä vuonna tilanne on toinen, ja jäätie avattiin keskiviikkona.

Hailuodon kunta muodostaa Perämeren suurimman saaren, ja sinne on matkaa mantereelta jäätietä pitkin noin kymmenen kilometriä. Kunnassa asuu noin tuhat asukasta, ja sinne pääsee myös lautalla.

Jäätien avaamisesta ja kunnosta vastaa hailuotolainen Touhu-Palvelut. Yhtiön toimitusjohtaja Juha Toppi kertoo, että he ovat mitanneet jään paksuutta parin viikon ajan. Jään pitää olla koko reitin varrella kauttaaltaan 40 senttimetriä paksua, jotta jäätie voidaan avata.

Hailuodon jäätien liikennesäännöt

Kyseessä on virallinen tie, joten jäätiellä on voimassa tieliikennelaki. Lisäksi tiellä on seuraavat rajoitukset:

– Ajoneuvon suurin sallittu massa on 3,5 tonnia.
– Suurin sallittu nopeus on 50 kilometriä tunnissa.
– Ajoneuvojen vähimmäisetäisyys on 50 metriä.
– Ohittaminen on kielletty.
– Pysähtyminen on kielletty.

Ajoreittejä saaren ja saarelta pois on kaksi, kumpaankin suuntaan ajaville oma.

Jäätie voidaan joutua sulkemaan väliaikaisesti esimerkiksi vaarallisten railojen tai jäälle nousseen veden takia, tai siksi, että poikkeuksellinen lumimyrsky tukkii tien.

Pian saareen saattaa päästä ajamalla kesät talvet

Oulun Riutunkarin ja Hailuodon Huikun välille on suunnitteilla myös kiinteä yhteys. Hankkeen vesiluvasta on kuitenkin valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen maaliskuussa 2020. Hankkeen vesilupapäätöksestä tehty valitus on edelleen hallinto-oikeuden käsittelyssä.

Valituksen käsittelyajasta riippuen kiinteä yhteys tulisi korvaamaan nykyisen lauttayhteyden aikaisintaan vuonna 2024.

Kiinteän yhteyden pituus olisi noin 8,4 kilometriä. Se sisältää pengertieosuuden ja Huikun ja Riutun pitkät sillat.

Lue myös: Hailuotoon on puuhattu siltaa vuosikymmenten ajan – eikä sen toteutuminen varmistu vielä vuosiin

Uudenlainen penkkaripäivä: ajelut on kielletty, mutta ei hauskanpitoa – seuraa suorana abien poikkeuksellista juhlintaa Porissa kello 10.15

Koulujen abiturientit aloittavat tänään, torstaina lukulomaansa ennen kuukauden päästä alkavia ylioppilaskirjoituksia. Perinteisesti on juhlittu penkkareita eli penkinpainajaisia.

Viime vuonna teimme koosteen Suomen hauskimmista penkkarilakanoista.

Tänä vuonna kaikki on toisin. Suurin osa kaupungeista on kieltänyt ajelut, monet kunnat ovat myös peruneet penkkarit. Joissakin kunnissa penkkarit on siirretty tai järjestetään pienimuotoisesti ilman yleisöä koulun sisäisenä tilaisuutena.

Porissa penkkareiden viettoon päästään suomalaisen yhteislyseon lukion tiloissa järjestettävällä ohjelmalla koronaohjeita noudattaen.

Lyhyellä varoitusajalla järjestettävät penkkarit ovat työllistäneet monia abeja kokonaisiksi päiviksi. Päivästä odotetaan mieleenpainuvaa.

Luvassa on esimerkiksi abien järjestämää taukojumppaa ja karkin heittelyä koulun pihalla nuoremmille vuosiluokille.

Useille abeille perinteisten penkkareiden peruminen oli valtava pettymys.

– Jotkut hyväksyy ja ymmärtää sen, että korona rajoittaa todella paljon. Itselläni on vienyt aikaa asian hyväksyminen, Anni Ketola kertoo.

Milla Luoma kertoo aavistelleensa jo viime syksynä peruuntumisen olevan edessä. Se ei kuitenkaan ole pois yhteiseltä kokemukselta.

Tiia Lindgren on pienestä asti katsonut penkkarirekkojen ajavan koulun ohi. Kauan odotettu abijuttu jää nyt kokematta.

Nuorten naisten tavoitteena on pitää yllä positiivista menoa eikä jäädä synkistelemään rekka-ajon puuttumista.

Porin suomalaisen yhteislyseon lukion abit Annika Salonen, Tiia Lindgren, Suvi Mattila, Annika Salonen, Milla Luoma ja Wilhelmiina Äijälä penkkarivalmisteluissa.Kasper Heimolehto / Yle

Abirekkojen kyljistä tutut julisteet ovat myös työn alla. Niitä aiotaan käyttää kuvausseinänomaisesti joko käytävillä tai mahdollisesti rekvisiitaksi hommattavan kuorma-auton sivuilla.

Moni perinne pysyy kaikesta huolimatta käynnissä.

– Meillä on perinteisesti aina valittu joka luokalta gentleman ja vallasnainen, jotka julkistetaan tutusti abien kahvituksessa. Ainoa muutos on, ettei salissa ole mitään ohjelmaa vaan sitä striimataan jokaiseen luokkaan, Annika Salonen täydentää.

Tilaamme kavereiden kanssa oravapuvut Yhdysvalloista

Imatran yhteislukion abeilla Emmi Elolla ja Sebastian Tiilikalla on luja usko siihen, että penkkarit pystytään järjestämään uuden suunnitelman mukaisesti huhtikuun puolivälissä.

– Tottakai, pitää olla satavarma, että se toteutuu. Ei se muuten toteudu, Tiilikka sanoo painokkaasti.

He eivät ole kuulleet, että kukaan koulukavereista aikoisi nyt juhlistaa lukuloman alkua vaihtoehto-penkkareiden merkeissä.

– Kukahan sen muuten keksi, että penkkarit siirretään, Tiilikka miettii.

– Se olin mie! Minä sitä ehdotin, huudahtaa Elo vieressä.

Imatran Yhteislukion abit Sebastian Tiilikka ja Emmi Elo sekä IB-linjalla opiskeleva Eemeli Solonen iloitsevat siitä, ettei penkkareita ole peruttu kokonaan vaan ne on siirretty huhtikuun puoliväliin.Mikko Savolainen / Yle

Molemmat kertovat olevansa todella iloisia päätöksestä, ettei penkkareita ole Imatralla peruttu kokonaan.

– Penkkarit on asia, jota olen odottanut koko lukion ajan, ja jo ennen kuin menin lukioon. Se on jotain, minkä haluaa itse kokea, Elo sanoo

– Käy sääliksi niitä lukiolaisia, jotka ei saa penkkareita ollenkaan. Onneksi täällä Imatralla tilanne on vähän parempi, että voidaan kuitenkin myöhemmin keväällä järjestää. Silloin on rekan lavalla lämpimämpääkin, Tiilikka jatkaa.

Kansainvälisellä IB-linjalla opiskelevaa Eemeli Solosta huolettaa penkkareiden siirtymisessä eniten se, että uusi ajankohta sattuu hyvin lähelle kuntavaaleja. Solonen on vaaleissa ehdokkaana.

Lappeenrannan Lyseon lukiolainen Kerttu Nuija ja Kimpisen lukiossa opiskeleva Ruusu Martikainen eivät suuresti harmittele penkkareiden siirtymistä. Myöhemmin keväällä rekan lavalla ei ole yhtä kylmä kuin helmikuussa, ystävykset arvelevat. Mikko Savolainen / Yle

Lappeenrannassa ystävykset Kerttu Nuija ja Ruusu Martikainen näkevät penkkareiden siirtymisessä paljon hyvääkin. Molemmilla on suunnitelmissa järjestää itselleen hienot penkkariasut, ja lisäaika asujen hankintaan tuntuu helpottavalta.

– Tilaamme kavereiden kanssa oravapuvut Yhdysvalloista, Martikainen kertoo.

Kannuksen lukion abiturientit Keski-Pohjanmaalla järjestivät kauhuteemaisen yllätyksen oppilaitoksen tiloihin.Raija Paavola / Yle Helsinkiläislukioiden virtuaalipenkkareissa irvistellään puolin ja toisin

Abien koulutyön päättymisjuhlia, penkkareita on vietetty Suomessa jo yli sata vuotta. Penkinpainajaisiin liittyvät ajelut alkoivat sodan jälkeen helsinkiläisabiturienttien rekiretkinä koululta ravintolaan ja levisivät sittemmin kaikkialle Suomeen. Hevosilla abeja sen sijaan on ajelutettu jo ennen autojen yleistymistä.

– Tämä on todella poikkeuksellinen tilanne. Sotien jälkeen ei ole koskaan jouduttu perumaan penkkareita ennen tätä kevättä, sanoo Suomen Lukiolaisten liiton puheenjohtaja Emilia Uljas.

Liiton ohjeen mukaan penkkareiden peruuttaminen on oltava ehdottomasti viimeinen vaihtoehto. Perinne on niin tärkeä abeille, että siirtäminenkin on Uljaan mukaan parempi vaihtoehto kuin kokonaan peruuttaminen.

Helsingissä penkkarit on siirretty verkkoon, mutta mahdollinen yhteistilaisuus järjestetään myöhemmin keväällä, jos koronatilanne sen sallii. Sitä suunnitellaan abien kanssa yhdessä.

– Tämä oli pitkänlinjan lukioihmiselle kova päätös, mutta meillä ei epidemiologisen tilanteen vuoksi ollut muuta vaihtoehtoa kuin päätyä tähän, sanoo lukiokoulutuksen päällikkö Harri Korhonen Helsingin kaupungilta.

Korhosen mukaan useilla kouluilla on kuitenkin virtuaalisia penkkareita.

– Abivideoita on kuvattu, myös opettajilla on joissakin lukioissa tarkoitus tehdä lempeää takaisin irvistelyä verkossa.

Virtuaalista penkkariohjelmaa toteuteaan ainakin Kuvataidelukiossa, Medialukiossa sekä Alppilan, Vuosaaren ja Etu-Töölön lukioissa.

Korhonen ymmärtää abien harmin, mutta vetoaa toimimaan vapaa-ajalla edelleen vastuullisesti.

– Jos vapaa-ajalla saa koronatartunnan, kaikki lukioiden toimintaan liittyvät rajoitukset menettävät merkityksensä. Tavoitteena on, että pääsette kirjoittamaan, saatte hyvät tulokset ja pääsette toivomaanne jatko-opiskelupaikkaan.

Janakkalan abit tyytyivät pitsaan ja pukuhassutteluun

Janakkalan Turengin lukion abit viettivät viimeistä koulupäiväänsä pukeutuen ja hassutellen vain pienellä porukalla.

Turengin toimipisteessä kirjoittaa 69 lukiolaista tänä vuonna.Miki Wallenius / Yle

Varsinkin abiristeilyjen peruuntuminen kirvelytti Milla Mettästä, koska ei päässyt luomaan abivuoden muistoja, kuten aiemmat ikäluokat.

– Päätimme kuitenkin, että jos pitäisimme pienet keskenämme, että pukeudumme vain omaksi iloksi, kun ei täällä koululla ole ketään muitakaan kuin me, joille näyttää, kertoo Maria Hirvimäki.

Rehtori lupasi abeille ilmaiset pitsat.Miki Wallenius / Yle

Joona Hakamäen mukaan oli odotettavissa, ettei mitään pystytä järjestämään, joten penkkaririehan peruuntumiseen ehti tottua.

Nuoret saivat änään käteensä tilapäisen päästötodistuksen, joka antaa vähän hajua että miten meni.Miki Wallenius / Yle

Abit pyysivät rehtorilta, että koulu kustantaisi paikalle pitsat, koska pienen lukion opiskelijat olivat koolla viimeistä kertaa. Paikalla keskiviikkona oli kaikkiaan noin 50 lukiolaista.

Näin kaupungeissa ja kunnissa toimitaan eri puolilla maata

Alajärvi: Koulun sisäiset penkkarit 18.2. Ajelua ei järjestetä.
Espoo: Virtuaalipenkkarit, penkkarivideoita ja yhdellä koululla maaliskuussa mahdollinen abi-illallinen.
Helsinki: Virtuaalipenkkareita ja mahdollisesti penkkarit korvaava tapahtuma myöhemmin keväällä, jos koronatilanne sen sallii.
Hämeenlinna: Penkkarit siirretty 11.5.

Isokyrö: Minkäänlaista ajelua ei ole. Abishow lukiolaisille kello 12.40. Aamulla ja aamupäivällä käydään pienemmissä ryhmissä heittämässä karkkia alakouluilla.
Imatra: Penkkarit järjestetään 15.4.
Joensuu: Penkkarit alustavasti siirretty huhtikuun alkuun.
Jyväskylä: Penkkarit on peruttu lukioissa.

Kajaani: Penkkaripäivää ei ole päätetty.
Kannus: Penkkarit 11.2. Abien suunnittelemaa ohjelmaa: esityksiä juhlasalissa, jossa lukion ykköset-kakkoset seuraavat. Ysit seuraavat ohjelmaa striiminä luokistaan. Abit heittelevät aamupäivällä lukiolla ja yläkoululla karkkeja luokkiin. Alakoululaisille karkkeja heitetään pihalla. Iltapäivällä lyhyt ajelu.
Kauhava: Penkkarit 18.2.

Kaustinen: Penkkarit 9.4. , potkiaiset ovat 8.4. Penkkareissa abit kokoontuvat edeltävänä yönä viettämään yhdessä ns. viimeistä yötä ja käyvät yön aikana laulamassa opettajien ja rehtorin ikkunoiden alla, esimerkiksi kello kaksi. Penkkaripäivän aamuna on abien penkkarinäytelmä, johon katsojat astelevat abikujaa pitkin katsomoon. Sitten on penkkariasujen catwalk: jokainen asu esitellään. Lopuksi abit hyppäävät rekkoihin, jotka kiertävät kaikki koulut ja kylät.
Kokkola: Penkkarit ja vanhojen tanssit siirretään keväälle, myöhemmin ilmoitettavaan ajankohtaan.

Kotka: Penkkarit on siirretty pidettäväksi 9.4.
Kouvola: Penkkarit ovat suunnitteilla vapunaattona 30.4., ellei koronatilanne sitä estä.
Kuopio: Penkkarit siirretty 14.4.
Kurikka: Penkkarit 18.2., ei ajelua abishow lukiolaisille kello 12.40 alkaen. Aamulla ja aamupäivällä käydään pienemmissä ryhmissä alakouluilla heittämässä karkkia.

Lahti: Penkkarit siirretty 12.5.
Lappeenranta: Penkkarit järjestetään 15.4.
Mikkeli: Penkkari-/abipäivä järjestetään 12.2. Mikkelin lukion sisäisenä tapahtumana. Päivään ei sisälly perinteisiä penkkariajeluja eikä mitään muutakaan lukion ulkopuolelle suunnattua ohjelmaa.
Nurmo: Penkkarit 18.2., ei ajelua. Abien ohjelma välitetään suoratoistona luokkiin salista.
Oulu: Penkkarit siirretty 13.4., jos koronatilanne sallii.

Perho: Penkkarit 11.2. Abishow välitetään luokkiin striimattuna ja asujen suhteen on maskipakko. Perinteisiä kiertelyitä ei järjestetä luokissa vaan asut esitellään ulkona turvävälein eri ikäluokille. Myös karkkeja jakamiseen liittyy rajoituksia.
Pori: Penkkareiden sijasta abitapahtumia 11.2. lukioiden sisällä koronaturvallisesti.

Pietarsaari: Suomenkielisessä lukiossa ei penkkareita helmikuussa. Abit pohtivat vielä, haluavatko myöhemmin keväällä jotain, jos koronatilanne sallii. Ruotsinkielisessä lukiossa penkkarit 8.4.
Rauma: Penkkarit peruttu.
Rautalampi: Penkkarit erityisjärjestelyin, pienryhmissä hevosajelua keskustassa ja ilmeisesti ilman yleisöä tapahtuma koululla.
Rovaniemi: Penkkarit järjestetään 15.4.

Salo: Penkkarit peruttu.
Seinäjoki: Penkkarit 18.2.
Suonenjoki: Penkkarit oman lukioporukan kesken ilman yleisöä.

Tampere: Penkkarit peruttu, muista järjestelyistä tietoja koulujen Wilmassa. Myöskään Pirkanmaalla ei suositella penkkariajelujen järjestämistä.
Turku: Penkkarit peruttu.
Toholampi: Penkkarit 11.4. Abit järjestävät. Perinteenä on pukujen esittely, mäenlasku koulun pihalla ja abivideot koronaturvallisesti.

Vantaa: Penkkarit peruttu, mutta ei juuri korvaavia suunnitelmia. Yhtenä toiveena järjestää abien juhlat toukokuun loppupuolella.
Vimpeli: Koulun sisäiset penkkarit 18.2., ei ajelua.
Ylistaro: Penkkarit 18.2., ei ajelua.

Lue myös:

Pitäisikö penkkarit siirtää pysyvästi kevääseen? Kahden abin mielestä loistoratkaisu: "Onhan se kiva, että ensin duuni ja sitten pääsee juhlimaan"

Sanna Marin, Greta Thunberg ja koronavirus – Tässä ovat Suomen hauskimmat penkkarilakanat

Satavuotinen penkkariperinne murtuu tänä keväänä – juhlapäivän ajankohta vaihtelee jopa maakunnan sisällä

Oikaisu radiouutisiin 10.2.2021

Ylen valtakunnallisissa sekä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun radiolähetyksissä oli virhe aamulla 10. helmikuuta. Uutisissa kerrottiin, että Kela korvasi kuntoutuspsykoterapiaa yksilöterapiana viime vuonna noin 93 000 henkilölle ja perheterapiaa 853 perheelle.

Todellisuudessa Kela korvasi viime vuonna kuntoutuspsykoterapiaa yksilöterapiana viime vuonna noin 55 000 henkilölle ja perheterapiaa noin 500 perheelle.

Sama virhe oli myös verkkojutussa.

Virheellisissä luvuissa oli huomioitu myös muita terapioita psykoterapian lisäksi. Kelan korvaaman kuntoutuksen terapioita järjestetään vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena, kuntoutuspsykoterapiana ja harkinnanvaraisena kuntoutuksena, ja kaikki Kelan korvaamat terapiat eivät ole psykoterapiaa.

Aamulla piti herätä aiemmin ja pukeutua – Oulussa toisen asteen opiskelijat saivat palata kouluun, katso lukiolaisten tunnelmia

Toisen asteen opiskelijat saavat palata jälleen lähiopetuksen Oulussa.

Oulun sivistys- ja kulttuurijohtaja Mika Penttilän mukaan kolmatta viikkoa peräkkäin kohentunut tautitilanne ei enää edellytä opiskelijoiden pitämistä etäopetuksessa.

Penttilän mukaan joidenkin opiskelijoiden psyykkinen oireilu ja opintojen takkuaminen etäopetuksessa ovat koulutuksen järjestäjien jatkuva huolenaihe.

– Toivon, että lähiopetukseen palaaminen vaikuttaa positiivisesti sekä oppimiseen että henkiseen hyvinvointiin, sanoo Penttilä.

Yle seurasi ensimmäisen lähilukiopäivän tunnelmia Madetojan koululle.. Pääset katsomaan lukiolaisten haastattelut tämän jutun pääkuvaa klikkaamalla.

Opiskelijat toivotettiin tervetulleeksi kouluun pitkän etäopiskelun jälkeen. Paulus Markkula / Yle

Tämä aamu tuntuu monista opiskelijoista kuin ensimmäiseltä koulupäivältä.

– Vähän jännittää, miten lähiopetuksen ottaa taas haltuun, kertoo toista vuotta lukiota käyvä Reeta Pasma.

Myös ensimmäisen vuoden opiskelija Lauri Paanasesta kouluun palaaminen vaatii hieman totuttelua, koska rutiinit ehtivät muuttua kolmen kuukauden etäopetuksen aikana. Tänään piti esimerkiksi herätä totuttua aiemmin, mutta toisaalta koulumatka pakkasessa piristi aamulla.

– Hyvät fiilikset on nyt, oli kiva nähdä kavereita pitkästä aikaa, Paananen sanoo.

Reeta Pasma kokee, että etäopetuksen aikana tarvitsee enemmän tukea opiskeluun. Hän uskoo, että poikkeusaika on ollut raskasta kaikille. Nyt lähiopetusta arvostaa eri tavalla.

– On mahtavaa nähdä ihmisiä. Nyt meidän kaikkien pitää huolehtia oma osuutemme: tullaan kouluun vain terveinä, pestään käsiä ja käytetään maskeja.

Opiskelumallit vaihtelevat ympäri Suomea

Useampikin kaupunki on tehnyt päätöksen siirtyä lähiopetukseen tai suunnittelee siirtymistä lähipäivinä.

Esimerkiksi Lahti siirtyy lähiopetukseen 16. helmikuuta. Porissa toinen aste on jo lähiopetuksessa.

Osassa kaupunkeja on käytössä malli, jossa osa lukiolaisista on lähiopetuksessa ja osa etänä. Esimerkiksi Turun lukioissa ja ammatti-instituutissa on tammikuun alkupuolelta saakka ollut käytössä tällainen jaettu malli, jossa abiturientit ovat pääsääntöisesti lähiopetuksessa ja muiden ryhmien vuorottelu ratkaistaan lukiokohtaisesti.

Tampereella ammattikouluissa puolet oppilaista on etänä ja puolet läsnä. Tampereen lukioissa ollaan oltu lähiopetuksessa.

Pääkaupunkiseutu on etänä tämän kuun loppuun saakka.

Oulun terveysjohtaja Jorma Mäkitalon mukaan kaupunki joutuu harkitsemaan rajoitusten hyötyjä ja haittoja sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Nyt seurataan tarkasti, missä määrin toisen asteen koulutus ja siihen osallistuvat ikäluokat ovat osallisina tartuntaketjuissa.

Tilanteen vaatiessa etäopetukseen voidaan Mäkitalon mukaan palata.

Voit lukea lisää Pohjois-Pohjanmaan koronatilanteesta täältä.

Viimeinen oljenkorsi johti jättipottiin: mies pyysi rahaa vanhan talon ostamiseen – pöytään lyötiinkin yli 4 miljoonaa euroa metsän suojeluun

Oululainen Ari-Pekka Auvinen alkaa olla epätoivoinen. Näyttää siltä, että hän on menettämässä jotain, mitä hän ei haluaisi menettää.

Oulun kaupunki on juuri pistänyt myyntiin maillaan sijaitsevan vanhan metsänvartijan talon, joka on Auviselle ja monelle muulle paikalliselle luontoaktiiville hyvin tärkeä. He ovat pyörittäneet siellä vuosien ajan talkoovoimin muun muassa luontokahvilaa, ja nyt toiminnalle uhkaa tulla stoppi.

Mistä kourallinen luonnonsuojelijoita saisi raavittua kasaan 25 000 euroa, jota kaupunki itselleen tarpeettomasta talosta pyytää? Ja sitten noin 200 000 euroa, summan, joka on kuntoselvityksessä arvioitu rakennuksen peruskorjauskustannukseksi?

Yksi rahoitusidea toisensa jälkeen kaatuu. Sitten Auvinen päättää kääntää vielä yhden kiven. Hän soittaa työnsä kautta tuntemalleen ekologian professori Janne Kotiaholle, joka istuu hallituksessa Koneen säätiössä. Säätiö myöntää vuosittain apurahoja tieteeseen ja taiteeseen.

Professori kuuntelee Auvisen kertomusta, miksi Oulun Sanginjoella keskellä monimuotoista metsää sijaitseva rakennus kannattaisi säilyttää nykyisessä toiminnassaan. Voisiko säätiö tukea oululaisia luonnonsuojelijoita? Ja ehkä samalla auttaa suojelemaan muutaman kymmenen hehtaaria vanhaa metsää Loppulan luontotaloksi nimetyn rakennuksen ympäriltä?

Kotiaho pistää paremmaksi. Hän kysyy, mitä Auvinen ajattelisi, jos taloprojektin rahoittamisen lisäksi metsää suojeltaisiinkin lähes 1 500 hehtaaria.

Puhelin meinaa pudota Auvisen kädestä.

Hirsinen Loppulan luontotalo on rakennettu 1950-luvulla. Rakennus toimi metsänvartijan asuntona vuoteen 2014 asti.Paulus Markkula / Yle "Siitä järkytyksestä en ole vieläkään toipunut"

Ari-Pekka Auvinen, 44, on tuntenut rakkautta luontoa kohtaan koko elämänsä.

Suhde vahvistui nuorena, kun hän teki enonsa kanssa tutkimusretkiä pohjoispohjalaismetsiin. Niihin sisältyi suurta oppimisen ja löytämisen riemua, mutta myös karvaita pettymyksiä, kun vanhaa metsää alettiin ottaa entistä voimakkaammin talouskäyttöön.

Erityisen elävästi Auvisen mieleen on jäänyt, mitä tapahtui yhdelle heidän löytämälleen paikalle, nykyisen Siikalatvan ja Siikajoen kunnan rajamailla sijainneelle Paulasenkankaalle.

– Se oli satumainen paikka. Ensimmäisellä reissullamme näimme siellä muun muassa asutun kanahaukan pesän ja vieressä luonnonkolossa olleen varpuspöllön pesän. Olin niin innoissani, kuin 14-vuotias poika voi olla.

Seuraavana keväänä miehet päättivät palata katsomaan samaa paikkaa. Se ei kuitenkaan enää onnistunut, sillä kangas oli poissa.

– Se oli pyyhitty maisemasta kokonaan, hakattu ihan laidasta laitaan. Siitä järkytyksestä en ole vieläkään toipunut kunnolla. Silloin minusta tuntui, että tämä ei ole oikein, Ari-Pekka Auvinen sanoo.

Auvisen mukaan kokemus sytytti hänessä luonnonsuojelukipinän, joka palaa edelleen.

Leipätyötään mies päätyi tekemään Suomen ympäristökeskukseen, jossa hän seuraa nyt tutkijana luonnon monimuotoisuutta ja kehittää siihen mittareita. Vapaa-ajallaan hän pyörittää muun muassa loukkaantuneiden lintujen hoitorinkiä.

Metsänvartijan talon ohella koko Oulun Sanginjoen ulkometsä on Auviselle erittäin tärkeä. Mies on puhunut aktiivisesti sen suojelemisen puolesta, sillä reilun 2 500 hehtaarin alueella on muun muassa useita uhanalaisia kasvi- ja eläinlajeja. Ulkometsä-termiä alueesta käytetään siksi, koska metsäalue on muinoin menneisyydessä sijainnut Oulun kaupungin rajojen ulkopuolella.

Hän ei suinkaan ole ainoa, jota metsä on kiinnostanut.

Ulkometsän käytöstä ehdittiin käydä Oulussa poliittista kädenvääntöä vuosikausia, kunnes vuonna 2018 Oulu teki päätöksen, jonka myötä kaupunki suojeli itse ison osan ulkometsästä. Sen seurauksena Ouluun muodostui Suomen suurin, yli 1 100 hehtaarin kunnallinen luonnonsuojelualue.

Loppulan luontotalo jäi tuolloin seisomaan suojelemattomalle noin 1 500 hehtaarin alueelle, kunnes nyt Koneen säätiö on järjestämässä sen suojeluun tavalla, joka on Suomessa varsin poikkeuksellinen.

Puhelimeen kilahti viesti kaupunginjohtajalta

Viimekeväinen puhelinsoitto professori Janne Kotiaholle käynnisti useiden kuukausien neuvottelut Koneen säätiön ja Oulun kaupungin välillä.

Syyskuussa säätiö teki tarjouksen: se ostaa kaupungilta 1 440 hehtaaria Sanginjoen ulkometsää ja lahjoittaa alueen heti kaupan jälkeen valtiolle suojeltavaksi. Kauppahinnaksi sovittiin molemminpuolisten metsäarvioiden jälkeen 4,2 miljoonaa euroa.

Kotiahon mukaan säätiö lähti projektiin mukaan, koska tämä on yksi keino hyvittää sen toiminnasta aiheutuvaa luonnon kuormittumista. Professori sanoo, että säätiön myöntämät miljoonien eurojen apurahat lisäävät ihmisten liikkuvuutta, ja vaikka se parantaa maailmaa, se myös rasittaa luontoa.

– Olemme hallituksessa pohtineet, miten pystyisimme kantamaan vastuuta ympäristöstä. Tulimme siihen tulokseen, että yksi tapa on suojella suomalaista luontoa.

Muutama vuosi sitten Koneen säätiö perusti samoista syistä Kullan suojelualueen Kemiönsaareen, mutta kyse oli selvästi pienemmästä alueesta.

Nyt hierottu kauppa, jossa lahjoitetaan näin suuri määrä metsää valtiolle vastikkeetta suojelutarkoituksessa, on omaa luokkaansa, arvioi Metsähallituksen Luontopalveluiden vanhempi neuvonantaja Timo Tanninen.

– Minulla ei ole muistikuvaa, että näin olisi aiemmin tapahtunut Suomessa. Olemme tästä lahjoituksesta tietenkin todella iloisia.

Virallisen päätöksen Oulun kaupunginhallitus teki Koneen säätiön tarjouksen hyväksymisestä viime kuussa.

Ari-Pekka Auvinen istui kuin tulisilla hiilillä kotonaan, kun ratkaiseva kokous oli käynnissä. Lopulta hänen puhelimeensa kilahti tekstiviesti suoraan kaupunginjohtajalta.

Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala ilmoitti Auviselle kaupunginhallituksen päätöksestä henkilökohtaisesti. Laajala totesi aiemmin kaupungin tiedotteessa, että Auvisen aloitteellisuus ja verkostot Koneen säätiöön olivat ratkaisevassa asemassa neuvottelujen käynnistymisessä.Paulus Markkula / Yle

Oulun metsäkauppaa on sittemmin kommentoinut myös muun muassa ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen (vihr.).

Kuvakaappaus Krista Mikkosen julkisella Facebook-tilillä 22.1. julkaistusta päivityksestä.Paulus Markkula / Yle

Koneen säätiö on ilmoittanut toivovansa, että valtio perustaisi aikanaan kansallispuiston Sanginjoen ulkometsän alueelle. Sama halu on myös Oulun kaupungilla.

Työ jää vielä kesken

Vanha metsänvartijan talo, josta koko miljoonaprojekti lähti liikkeelle, näyttää jäävän Ari-Pekka Auvisen ja muiden luonnonsuojeluaktiivien hoiviin.

Kaikkiaan talosta jätettiin neljä ostotarjousta, eikä lopullista myyntipäätöstä ole vielä tehty, mutta kaupungin mukaan on varsin todennäköistä, että talo on menossa Auvisen johdolla perustetulle Loppulan ystävät ry:lle.

Koneen säätiö on nimittäin metsäkaupan ohessa antamassa yhdistykselle 345 000 euron tuen talon hankintaan ja sen kunnostamiseen, mikäli kaupunki päättää myydä talon yhdistykselle ja vuokrata sen rakennuspaikan. Loppulasta on tarkoitus kehittää luontokeskus, joka toimisi tukikohtana alueella liikkuville retkeilijöille.

Loppulan myyntipäätös aiotaan tehdä, kun paperit Koneen säätiön ja Oulun kaupungin välisestä metsäkaupasta on virallisesti allekirjoitettu – se tapahtuu kaupungin mukaan vielä tässä kuussa.

Koneen säätiö on toivonut, että Oulun metsäkauppa toimii jatkossa esimerkkinä yrityksille ja laittaa niitä miettimään, miten luonnolle aiheutettuja haittoja voidaan hyvittää.

Yritysten brändeihin erikoistunut brändimarkkinoinnin professori Saila Saraniemi arvioi, että panostukset ympäristöön saattavat hyvinkin yleistyä tulevaisuudessa osana yhteiskuntavastuuta.

– Perinteisesti yritykset ovat sponsoroineet esimerkiksi paikallisia urheiluseuroja tai osallistuneet muuten alueensa yhteisön toimintaan. Luonnonsuojelu on alue, jolla varmaan halutaan toimia. Luonnosta ollaan kiinnostuneita ja myös huolestuneita, Oulun yliopistossa työskentelevä Saraniemi sanoo.

Ari-Pekka Auvinen toivoo, että näin tulee tapahtumaan, sillä luonnon monimuotoisuuden ja metsälajiston eteen tehtävä työ on hänen mukaansa Suomessa vielä kovasti kesken.

Sanginjoen laajan metsäalueen saaminen suojeluun on Auvisen mielestä kuitenkin yksi askel oikeaan suuntaan.

Voit osallistua keskusteluun aiheesta 10.2. kello 23:een saakka.

Lue lisää:

Suomen valtio kaataa uhanalaisille lajeille tärkeitä vanhoja metsiä – vapaaehtoiset koluavat niitä säilyttääkseen sen mitä on jäljellä

Sveitsiläismies muutti Suomeen puun ja luonnon perässä, mutta menettikin kaiken – "Suomalainen metsätalous on tabu"

Vanhan hirsipuumetsän hongat humisevat nyt luonnonsuojelualueella

Ruotsin akkutehtaan koronarypäs kasvoi 29 tartuntaan – alihankintayrittäjän kymmenestä työntekijästä seitsemän sairastui: "Kyllähän tilanne on järkyttävä"

Ruotsin Skellefteån akkutehtaan koronaryppäässä on paljastunut lisää tartuntoja Suomessa. Tällä hetkellä tartuntoja on todettu yhteensä 29. Tartuntoja on nyt viisi enemmän kuin maanantaina iltapäivällä.

Lapissa tapauksia on yhteensä kuusi, joista neljä on Rovaniemellä, yksi Kemijärvellä ja yksi Länsi-Pohjan alueella. Tartuntoja on todettu lisäksi Keski-Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla, Pirkanmaalla, Päijät-Hämeessä, Vaasassa ja Uudellamaalla.

Suomen terveysviranomaiset ovat ottaneet yhteyttä noin 20 suomalaiseen yritykseen, joiden työntekijöitä Skellefteåssa on käynyt.

Infektioylilääkäri Markku Broas Lapin sairaanhoitopiiristä uskoo, että kaikki akkutehtaalla työskentelevät noin 200 suomalaista on tavoitettu. Hänellä ei ole tietoa siitä, kuinka moni heistä on käynyt koronatestissä.

– Jos he eivät ole käyneet koronatestissä, heidät ohjataan testiin ja toiseen testiin, kun Suomeen saapumisesta on kulunut kolme päivää, Broas toteaa.

Lue lisää: Ruotsin akkutehdastyömaan ryppäästä levinnyt jo 24 tartuntaa Suomeen – THL: Noin puolella työmaalla sairastuneista virusmuunnos

Kymmenestä työntekijästä seitsemän sairastui

Keski-Pohjanmaalta, mistä tartuntoja on todettu eniten, Skelleftån akkutehdasta on rakentamassa puolenkymmentä firmaa ja nelisenkymmentä työntekijää. Heistä kolmisenkymmentä on karanteenissa.

Yksi keskipohjalaisista Northvoltin alihankkijayrityksistä on laitesuojatoimittaja Esari Oy. Tehdastyömaalle lähteneistä yhteensä kymmenestä työntekijöistä seitsemän sai koronavirustartunnan.

Työntekijät lähtivät Ruotsiin kahdessa erässä, ensimmäisessä oli seitsemän ja toisessa kolme työntekijää.

Toimitusjohtaja Ari Rauman mukaan yksi työntekijöistä sairastui ennen paluupäivää, joten Esari ohjeisti työntekijöitä käymään koronatestauksessa heti Suomen rajan ylitettyään. Kaikki seitsemän kävivät testeissä.

– Seuraavana aamuna tuli tieto, että tämä yksi, jolla oli ollut oireita kotiin lähtiessä, oli koronapositiivinen.

Joukko matkusti kotiin samassa pakettiautossa noin kymmenen tunnin ajomatkan Ruotsista Kaustisille. Sen seurauksena myös muut työntekijät sairastuivat seuraavina päivinä.

Toimitusjohtaja Ari Rauman mukaan Northvoltin alihankintayrityksiä on kehotettu viestimään työntekijöilleen, että kahden viikon karanteeni koskee kaikkia altistuneita riippumatta siitä, mikä on koronatestin tulos. Yritykselle sairauslomat ja karanteenit ovat merkittävä taloudellinen isku.

– Kyllähän tilanne on järkyttävä. Meillähän on muutakin liiketoimintaa. Nämä kaksi reissua Ruotsin puolelle ovat aiheuttaneet 22 sairausloma- tai karanteeniviikkoa. Aika monta muuta projektia Suomen puolella on jäänyt tekemättä.

Virusmuunnosten tartuntatapauksia nyt yli 200

THL:n mukaan koronaviruksesta tunnetaan useita muunnoksia. Brittivariantin lisäksi päätyyppejä ovat Etelä-Afrikassa ja Brasiliassa havaitut virusmuunnokset.

Suomalaistyöntekijöiden positiivisia koronanäytteitä on viety Helsinkiin THL:n tutkittavaksi mahdollisen virusmuunnoksen varalta. Tutkimustuloksia ei ole vielä saatu.

Virusmuunnosten tunnistaminen kestää, koska positiiviset koronanäytteet toimitetaan sairaanhoitopiireistä jatkotutkimuksiin Helsinkiin. Virusmuunnos tunnistetaan sekvensoinnin avulla ja testituloksen saaminen kestää päiviä.

THL:n mukaan Suomessa oli maanantaihin 8.2. mennessä todettu yhteensä 224 muuntuneen koronaviruksen aiheuttamaa tartuntaa. Näistä 207 on Britanniassa havaittua muuntunutta virustyyppiä ja 17 Etelä-Afrikassa havaittua virusmuunnosta..

Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soiten alueella todettiin tiistaina yksi uusi koronavirustartunta, joka liittyy Skellefteån tartuntaketjuun. Kuntayhtymän mukaan tartuntaketjuun liittyen alueella on asetettu karanteeniin useita kymmeniä ihmisiä jatkotartuntojen estämiseksi.

Mahdollisista virusmuunnoksista Keski-Pohjanmaalla ei ole vielä tietoa, eikä varmuutta ole, milloin tuloksia saadaan. Soiten infektioylilääkäri Marko Rahkonen arvioi, että tulosten saamisessa voi mennä jopa 2-3 viikkoa.

Pohjois-Pohjanmaalla Oulussa on Oysin johtajaylilääkäri Juha Korpelaisen mukaan todettu viisi tartuntaa, jotka liittyvät Skellefteåsta tulleisiin suomalaisiin työntekijöihin.

Myös Oulun näytteet on lähetetty sekvensointiin, joten vielä ei ole varmuutta, onko kyseessä viruksen brittimuunnos.

9.2. kello 17.14 Korjattu otsikkoa. Tartuntojen määrä kasvoi 29:ään, ei 29:llä.

Kello 17.20. Juttuun lisätty Oulun tartuntatiedot.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon 23 saakka.

Perheenäiti neuloi 8 kuukaudessa 24 paitaa – esimerkki ilmiöstä, jota Islannissa ihmetellään: "Suomessa tapahtuu jotain hullua"

Haapajärvellä asuva Kati Räisänen on neulonut lapsesta saakka.

Mutta vasta viime vuoden keväällä se häneen iski: neuloosi. Tila, jossa on melkein pakko neuloa lähes tauotta ja kaikkialla.

Räisäsen neuloosi on tosin vielä tarkempaa laatua. Hän on mieltynyt erityisesti värikkäisiin islanninneuleisiin.

Islanninneuloosia siis, tavallaan.

Räisänen tutustui islanninneuleisiin tuttavansa kehotuksesta. Hän tilasi ensimmäiset lankansa, kun oli perehtynyt eri neulemalleihin muutaman päivän.

Ja kahdeksan kuukautta myöhemmin, tammikuun puoleenväliin mennessä Räisänen oli ehtinyt neuloa 24 paitaa. Puolisolleen, lapsilleen, vävylleen, pari lahjaksi.

Nopeimmillaan paita on syntynyt viidessä päivässä. Se piti saada valmiiksi valokuvaa varten, jonka Räisänen otatti perheestään neulomansa paidat päällä.

Räisänen ei oikein osaa sanoa, mikä islantilaisneuleissa viehättää.

– Tykkään näistä ihan hulluna. Käytän tällaista joka päivä.

Haapajärveläinen Räisänen ei ole ainoa islantilaisneuleisiin hurahtanut. Jo syksyllä oli tilanne, että kun islantilaisvillaa tulee lankakauppaan, ovella on heti jono.

Nyt suosio on äitynyt niin suureksi, että lankavarastot alkavat huveta alkuperämaa Islannissakin.

Syy on pitkälti juuri suomalaisten, Islannista kerrotaan.

Tehdas kummissaan: Mitä Suomessa tapahtuu?

Islantilaisen Ístex-kehräämön toimitusjohtajaa Sigurður Sævar Gunnarssonia naurattaa etähaastattelussa.

Yritys kerää jopa 99 prosenttia kaikesta maassa tuotetusta villasta, ja Ístexin lankoja myydään Suomessakin.

Tai myytäisiin, jos olisi, mitä myydä. Toimitusjohtajan mukaan kysyntä on niin kova, että monet langat ja värit ovat loppuunmyytyjä. On helpompi sanoa, mitä on jäljellä kuin mitä ei ole.

– Suomessa tapahtuu jotain hullua, Gunnarsson ihmettelee.

Myyntiluvut ovat tuplaantuneet joka vuosi sitten vuoden 2017. Tällä hetkellä kysyntä Suomessa on suurempaa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa.

Gunnarsson kertoo, että yritys ei ole satsannut Suomen-markkinointiin euroakaan ja siksi lankojen äkillinen menekki tuli täytenä yllätyksenä.

– Kerro sinä, miksi me olemme yhtäkkiä niin suosittuja kaikista mahdollisista paikoista juuri Suomessa, hän sanoo selvästi kummissaan.

Juttu jatkuu kuvaupotuksen jälkeen. Juttuun upotetut kuvat on julkaistu Instagramissa #islantilaisneule-tunnisteella.

Neulominen auttaa korona-ahdistukseen

Kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta.

Islannin perinneneuleista on toki kirjoitettu mediassa, ja ne ovat muutenkin räiskyneet ympäri sosiaalista mediaa. Yhteisöpalvelu Facebookissa Islantilaisneuleet-ryhmässä on noin 22 000 jäsentä.

Juttu jatkuu kuvaupotuksen jälkeen.

Käsityötieteen professori Sinikka Pöllänen Itä-Suomen yliopistosta kytkee islantilaisneuleiden suosion osaksi laajempaa ilmiötä: neulominen ylipäätään on tällä hetkellä valtavan suosittua, sekä Suomessa että maailmalla.

Se ei ole yllättänyt professoria. Jo aiemmin on todettu, että vaikeissa elämäntilanteissa käsitöiden suosio kasvaa.

Maailmanlaajuinen koronapandemia jos jokin täyttää tämän kriteerin.

Pölläsen mielestä trendi on tervetullut, sillä käsitöillä on tutkitusti useita psyykkisiä, kehollisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Neuloessa esimerkiksi sydämensyke tasaantuu ja neuloja rentoutuu.

– Käsityöt sopivat tällaiseen stressaavaan aikaan, Pöllänen summaa.

Hän toteaa monen harrastajan kutsuvan neulomista aivojoogaksi tai arjen mindfulnessiksi.

– Se voi olla vaikkapa perheessä keino saada oma tila tai pieni hetki, jonka voi ottaa itselleen ja jonka aikana rauhoittua.

Islantilaisneuleiden suosiota saattaa Pölläsen mukaan selittää se, että niiden ohjeet ovat selkeitä, malli yksinkertainen ja kirjoneule itsessään näyttävää. Paksusta langasta paidan myös neuloo varsin nopeasti.

Toisaalta taustalla voi olla toinenkin korona-ajan ilmiö eli ulkoilu. Pöllänen kehuu villan soveltuvan paremmin ulkoiluun kuin moni muu materiaali.

– Villa siirtää kosteutta pois iholta, jolloin iho on kuiva. Kylmällä ilmalla vaate tuntuu lämpimältä.

Ulkoiluominaisuuksien puolesta puhuu myös haapajärveläinen Kati Räisänen.

– Tällainen neule on todella lämmin. Eikä se kastu, kun ulkoilee, hän sanoo.

Juttu jatkuu kuvaupotuksen jälkeen.

Sen, miksi niin moni suosii Räisäsen tavoin juuri islantilaista villaa, Sinikka Pöllänen arvelee liittyvän ainakin osittain autenttisuuteen. Islantilainen paita ei ole islantilainen, jollei villakin ole.

Villaa riittää kyllä, kehräämö vakuuttaa

Islannissa sikäläisten neuleiden suuresta Suomen-suosiosta ollaan luonnollisesti hyvillään.

Toimitusjohtaja Gunnarsson sanoo Ístexin olevan pieni, noin 50 hengen yritys. Tehtaalla on jo lisätty työvuoroja, jotta kasvaneeseen kysyntään pystyttäisiin vastaamaan.

Hän vakuuttaa, että villaa Islannissa riittää, vaikka osa langoista ja väreistä pääsikin loppumaan. Tuotannon kasvattaminen ei käy kuitenkaan käden käänteessä.

– Pari seuraavaa viikkoa ovat haastavia.

Juttu jatkuu kuvaupotuksen jälkeen.

Kati Räisäsellä Haapajärvellä on tälläkin hetkellä islantilaisneule työn alla. Se on valmistumassa hänen puolisolleen, tällä kertaa hieman paksummasta langasta.

Paidan hän tekee niistä väreistä, joita kotona sattui olemaan.

– Netistä ei löydy mitään. Koko eilisillan yritin metsästää.

Sekoitelangasta hän ei suostuisi villapaitaa enää neulomaan.

– Ei näitä voi verrata toisiinsa.

Voit keskustella aiheesta tiistaihin 9. helmikuuta kello 23:een asti.

Kuuntele seuraavaksi:

Lue myös:

Tiedätkö, mistä neulomasi villalanka on peräisin? Kokosimme vastuullisen ostajan muistilistan neuloosista kärsiville

Kun yksi opettajanhuone hurahti neulomiseen, syntyi 44 islantilaisvillapaitaa: "Toisin kuin työssä, käsillä tehdessä näkee tuloksen"

Opi uusi käsityö – tänne on koottu Strömsön videokoulut yhteen paikkaan

Poikkeusaika vie nuorilta monet sukupolvikokemukset, ja siksi se ottaa niin koville – Jenni Hirvonsalo: "Sellainen olo, että on jäänyt jostain paitsi"

Viime keväänä Jenni Hirvonsalo luki yliopiston pääsykokeisiin. Unelma lääketieteen opinnoista oli motivoinut hänet jo syksyllä korottamaan ylioppilastutkinnon arvosanoja ja hinku lääkikseen Ouluun oli kova. Kotona pänttäämiseen lisäintoa antoi ajatus tulevasta vilkkaasta, iloisesta opiskelijaelämästä.

Hirvonsalo sai opiskelupaikan ja muutti Kemistä Ouluun. Opiskelupaikasta hän kertoo olevansa hyvin onnellinen, mutta ensimmäisestä opiskeluvuodesta on tullut hyvin erilainen kuin hän vielä keväällä kuvitteli ja toivoi.

– Ei ole ollut sellaista tilannetta, että olisin nähnyt jokaisen omalta vuosikurssiltani. Kiitollinen olen siitä, että edes jotain on pystytty järjestämään, mutta kyllä sellainen olo on, että on jäänyt jostain paitsi.

Tampereen yliopiston dosentti ja Nuorisotutkimusverkoston erikoistutkija Sofia Laine ymmärtää hyvin harmin ja pettymyksen vanhojentanssien, penkkareiden, fuksiaisten, valmistujaisten tai lakkiaisten peruuntumisesta, kutistumisesta tai siirtymisestä jonnekin tulevaisuuteen.

Laine tähdentää, että esimerkiksi penkkarit ja uusien opiskelijoiden kasteet eivät ole mitä tahansa irrottelujuhlia, vaan niillä on tärkeä tehtävä aikuistumisessa. Ne ovat merkityksellisiä sosiaalisia siirtymäriittejä, askeleita uuteen identiteettiin, sukupolvikokemuksia. Nyt näihin traditioihin uhkaa tulla katkos.

– Juuri 17–25 -vuotiaat ovat erityisen otollisessa ikävaiheessa avainkokemukseen, ikäryhmän yhteiseen kokemukseen, joka sitoo heitä sukupolvena yhteen. Vahva avainkokemus voi vaikuttaa koko elämään, Laine muistuttaa.

Lue myös: Katkeruutta, uupumusta ja yksinäisyyttä – Ylen kysely paljastaa, miten kypsiä amislaiset ja lukiolaiset ovat etäopiskeluun: “2004 syntyneistä tulee väliinputoajia”

Jenni Hirvonsalon käynnit yliopistolla ovat olleet harvassa. Paulus Markkula / Yle Vuosi on nuorelle pitempi kuin keski-ikäiselle

Korona on aiheuttanut pettymyksiä ja vaikeuksia kaikille, mutta suhteutettuna elinvuosiin iskut osuvat nuoriin ehkä kaikkein kovimmin. Vuosi poikkeusoloja on parikymppiselle paljon isompi pala kuin keski-ikäiselle.

Pahimmassa tapauksessa sama ikäluokka voi jäädä ilman kaikkia tai ainakin useita nuoruusvaiheeseen liittyviä merkkipaaluja. Tiedossa on vähintäänkin hyvin erilainen sukupolvikokemus kuin kymmenillä aiemmilla ikäluokilla.

"Kyllä välillä miettii, kauanko tässä vielä pitää odottaa." Jenni Hirvonsalo, lääketieteen opiskelija

Tapahtumien peruuntuminen ja kontaktien puute iskee juuri siihen elämänvaiheeseen, jonka pitäisi tarjota runsaasti uusia iloisia kokemuksia, huoletonta hauskanpitoa, uusia ystäviä, seurustelukumppaneita, elämän läpi kantavia muistoja.

Ongelmallista on muun muassa se, että luontevat tilaisuudet etsiä kumppania, romantiikkaa, erotiikkaa ja seksiä ovat vähissä.

– Kyllä aikuistumiseen kuuluu se, että intiimejä ihmissuhteita syntyy, tapaillaan, seurustellaan. Onkin iso kysymys, kuinka sitä voi toteuttaa tässä koronan ajassa, Sofia Laine pohtii.

Erilaisia videoyhteyksiä ja somekanavia käytetään tietysti ahkerammin kuin koskaan paikkaamaan lähikontaktien puutetta. Oikeita tapaamisia, kosketuksesta puhumattakaan, virtuaaliyhteydet eivät voi korvata.

Jenni Hirvonsalon opinnot ovat sujuneet suurimmaksi osaksi videoyhteyksien varassa, syksyllä sentään pääsi pienryhmissä hiukan tutustumaan muutamiin opiskelukavereihin.

– Onhan tämä vähän yksinäistä enkä ollut valmistautunut ihan tällaiseen. Pääsykokeisiinkin jaksoi lukea osin sillä ajatuksella, että sitten on niin paljon muutakin, uusia ihmisiä, paljon tapahtumia ja kaikenlaista uutta, mitä opiskelijaelämään kuuluu. Mutta se ei sitten onnistunutkaan, Hirvonsalo huokaisee.

"Toivottavasti kunnon penkkarit voidaan järjestää"

Ounasvaaran lukion abiturientti Viljami Siivola valmistautuu parhaillaan ylioppilaskokeisiin ja pyrkii pysymään terveenä.

Rovaniemellä, kuten monessa muussakin paikassa, vanhojentanssit ja penkkarit on siirretty helmikuulta tuonnemmaksi, tällä tietoa huhtikuulle. Siivola toivoo, että tilanne paranee kevättalvella riittävästi.

Abiturientti Viljami Siivola toivoo muiden nuorten tavoin, että lukioajan isot kohokohdat eli penkkarit, vanhojentanssit ja lakkiaiset pystytään toteuttamaan keväällä. Viljami Siivola

– Toivottavasti kunnon penkkarit voidaan järjestää, kyllä se kuuluu koko kouluajan kohokohtiin, Viljami Siivola sanoo.

Harmistuksesta ja epävarmuudesta huolimatta Siivola pitää oikeana ratkaisuna siirtää penkkareita, jotta abien osallistuminen ylioppilaskirjoituksiin ei vaarantuisi ja jotta koronatartunnat eivät riistäytyisi.

Myös ylioppilasjuhlien järjestäminen on täysi kysymysmerkki.

– Sen näkee sitten kesän kynnyksellä, mutta toivottavasti voi ottaa kaiken irti. Lakkiaiset on kuitenkin nuoren ihmisen aikuisuuden kynnyksellä isoimpia tapahtumia, eikä tiedä, milloin voisi olla seuraava tämäntyyppinen juhla.

Ykkösten kastejuhlasta jäi hauska muisto

Pekka Riihiaho muutti syksyllä Kuusamosta ja aloitti musiikkiteknologin opinnot Torniossa Lappian pop-& jazzkonservatoriossa. Hänelle ikävintä koronarajoituksissa on liikunta- ja kulttuurimahdollisuuksien vähyys. Musiikkiharrastustaan hän pystyy ylläpitämään oppilaitoksen tiloissa vapaa-aikanakin.

– Monille saattaa olla ongelma, ettei pääse kokoontumaan ja juhlimaan, ja ravintolat ja yökerhot ovat kiinni. Itse en ole bilettäjätyyppi, joten se ei niin harmita.

Pekka Riihiaholle musiikista on löytynyt rakas harrastus, mutta nyt hän saa musiikin parista myös ammatin. Tulevaa musiikkiteknologia ohjaa konserttiharjoituksessa opettaja Tuomas Lampela.Antti Ullakko / Yle

Vaikka Riihiaho ei yökerhoja juuri kaipaa, harvat muunlaiset yhdessäolon hetket ovat olleet arvokkaita. Opinnot alkoivat jo elokuun alussa, jolloin koronatilanne oli vielä aavistuksen helpompi, joten tuolloin pystyttiin järjestämään joitakin tapahtumia ja tutustumisiltoja. Uusien opiskelijoiden kastajaisetkin voitiin pitää.

– Se oli kyllä hauska tilaisuus, kun me ykköset saimme virallisen kasteen opiskelijoiksi. Oltiin kyllä onnekkaita siinä, että päästiin heti alussa tutustumaan ihan kunnolla, Riihiaho kertoo hymyillen.

Moni tuntee yksinäisyyttä

Opiskelijoiden murheet on huomattu laajasti esimerkiksi opiskelijahuollossa. Tutkija Sofia Laine kertoo, että ahdistuneisuutta ja yksinäisyydestä juontuvia mielenterveyspulmia on monella.

Jo syksyllä, hiukan helpomman kesäajan jälkeen, joka neljäs yli tuhannesta Nuorisotutkimusseuran kyselytutkimukseen vastanneista kertoi kokeneensa yksinäisyyttä.

Myös Helsingin yliopiston loppuvuonna tekemä tutkimus paljastaa, että lukuisat opiskelijat voivat huonosti. Tutkimuksen mukaan peräti 60 prosenttia vastanneista oli joko täysin uupunut tai uupumusriskissä.

Lisähuolia tuo epävarmuus harjoittelupaikoista ja kesätöistä, pitkäaikaisista työsuhteista puhumattakaan. Haaste jaksaa opiskella tutkinto valmiiksi ja saada jalka työelämään tuntuu isolta, Laine toteaa.

"Kyllä nykyiset nuoret aika pioneereina elävät tätä suljetun sosiaalisuuden nuoruuttaan." Sofia Laine, dosentti, erikoistutkija

Ja kun mieliala on alamaissa, se tietysti säteilee myös opiskeluun ja motivaatioon. Laineen mukaan pitkin syksyä ja talvea on kantautunut toiselta asteelta viestejä siitä, että etäopiskelu käy niin kuormittavaksi ja yksinäiseksi, että opintojen lopettaminen pyörii mielessä.

Tämän ajan nuoret ovat aivan toisenlaisessa tilanteessa kuin edeltävät sukupolvet, sillä he joutuvat elämään suljetun sosiaalisuuden nuoruutta, sanoo nuorisotutkimukseen perehtynyt dosentti Sofa Laine.Sami Perttilä

Jenni Hirvonsalo pitää itseään kaikesta huolimatta onnekkaana.

Hän on kiitollinen opiskelupaikasta, Oulu oli jo ennestään melko tuttu kaupunki, kavereitakin siellä jo oli, ja lisäksi hän ehti löytää pienryhmistä samanhenkisiä opiskelukavereita.

Arjen ja asunnon Hirvonsalo jakaa miesystävänsä kanssa.

– Se on ollut iso apu. Toinen opiskelee olohuoneessa, toinen makuuhuoneessa. Ymmärrän hyvin, kun yksinasuvat kaverit kertovat, että tuntuu yksinäiseltä.

Tätä eivät äidit ja isät kokeneet nuoruudessaan

Nuoret ovat kuulleet edellisten sukupolvien kertovan muistojaan siitä, mitä kaikkea jännää sosiaalista opiskelijaelämässä on tapahtunut.

– Moni on odottanut, milloin se villi nuoruuden vaihe oikein alkaa. Ja sitten yhtäkkiä meneekin koko yhteiskunta ja sosiaalinen elämä kiinni, kuvailee tutkija Sofia Laine koettua täyskäännöstä.

Millainen jälki tästä sitten aikuistuvien nuorten mieleen voi jäädä? Laineen mukaan sitä on vaikea tietää, sillä tällaista sosiaalista sulkua ei ole koettu.

– Lähihistoriassa ei ole tällaisesta esimerkkejä. Kyllä nykyiset nuoret aika pioneereina elävät tätä suljetun sosiaalisuuden nuoruuttaan.

Laine toivoo esimerkiksi opiskelijajärjestöiltä entistä enemmän luovia ideoita ja ratkaisuja, jotta edes verkon välityksellä voitaisiin järjestää kohtaamisia ja juhlia eristyneisyyden vähentämiseksi.

Tähän juttuun haastatellut nuoret aikuiset tuntuvat suhtautuvan tilanteeseen hyvin vastuullisesti ja pitkämielisesti. Jotain pientä hampaankolossa kuitenkin ymmärrettävästi on.

– Kyllä harmittaa, kun väliin jää jokin sellainen kokemus, jota on hirveästi odottanut. Moni sanoo, että kyllä sitä voi vuodella lykätä ja kyllä se sieltä vielä tulee, mutta kyllä välillä miettii, kauanko tässä vielä pitää odottaa, Jenni Hirvonsalo puuskahtaa.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella tiistaihin kello 23 saakka.

Lisää aiheesta:

5 nuorta kertoo, mikä ahdistaa – kaiken keskellä on myös toivoa: kasvamassa on sukupolvi, joka puhuu asioista ääneen

"En jaksa enää etäkoulua", tiivistää 19-vuotias roomalainen Adriano Aliboni eurooppalaisten nuorten tunteet

Korona-aika kypsyttää nuoria, kun "kaikki on kiinni eikä ole festareita eikä keikkoja" – Huomisesta lähtien harrastuksia avataan pääkaupunkiseudulla

Sidor